Persoonallista ja tuoretta ruokaa

Mitä on tapahtunut? Vuosia on puhuttu kauniita sanoja paikallisen ruoan puolesta, lähes koko ketjun ja viranomaisten suulla. Juurikaan mitään mullistavaa ei ole kuitenkaan ole tapahtunut - ennen kuin nyt.

Männä viikolla TEM päätti selvityttää miksi paikallinen ruoka ei pääse kauppojen hyllyille. Selvitys koskee kaupan hankintaketjujen avoimuutta sekä hankinta- ja osto voimaa. Vihdoin asiaan tartutaan. Selvityksen pitäisi valmistua pikavauhtia, ja sen tuloksia käytetään mm. kilpailulain uudistamisessa.

Suomessa ei ole ollut moniakaan paikalliseen ja lyhyen toimitusketjun ruokaan
erikoistuneita liikkeitä, paitsi Porvoossa, Heinolassa, Kausalassa ja parilla muulla paikkakunnalla. Helsinki saa oman liikkeensä huomenna kun ytimeen avataan pientuottajien tuotteisiin ja luomuun erikoistunut maatilapuoti. Kyllä sitä on odotettukin. Jää nähtäväksi miten me kuluttajat hoidamme asian kotiin, eli tulemmeko käyttämään puotia. Tässä fiilistelyssä skeptikkovirkamies - asenne nostaa kuitenkin päätään kun tietää miten vaikeaa on välillä ollut kauppahalleilla, jotka nyt osittain kilpailevat samalla markkinalla uuden puodin kanssa. Toivottavasti kaikki löytävät ja pitävät asiakaskuntansa ja hallienkin elämä vilkastuu ja saa uutta imua maatilapuodin myötä.

Hesari kirjoitti tänään sunnuntaina kahviloista, ja nimenomaan sellaisista, jotka ovat erikoistuneet tuoreeseen lähi- ja luomuruokaan. Tuoreus, aitous ja rentous purevat. Ehkä kulttuurimme täällä Suomessa on vihdoin muuttumassa samaan suuntaan kuin muualla maailmassa on nähty jo vuosia sitten tapahtuneen. Viime vuonna New Yorkissa käydessäni olin viikon aivan pyörällä päästäni, sillä New York oli täynnä tuoretta tavaraa ja luomua tarjoavia kahviloita ja kauppoja. Aivan mahtavia tuorepuristettuja mehuja ja fressejä salaatteja, mielettömiä patonkeja kymmenillä erilaisilla täytteillä. Aivan ytimessä oli pelkkää luomua ja paikallista ruokaa tarjoavia suunnattoman suuria kauppoja, jotka menestyivät ilmeisen hyvin taantumasta huolimatta. Kävimme pyhiinvaellusmatkoilla ruokakaupoissa ihastelemassa valikoimia ja esillepanoa. Ihmettelimme miten kauniisti hedelmät oli aseteltu asiakkaiden saataville.

Mistä on siis kyse? Siitä että monet ihmiset haluavat tietää ruokansa alkuperän, kuka sen on tuottanut ja mitä sen reitillä lautaselle tai kuppiin on tapahtunut. Tiedon haluaminen on hyvä asia. Ja ruokaketjun tehtävä on kertoa kuluttajille. Pikkuhiljaa siis täällä Suomessakin…

Ruokaa roskiin 60 kg vuodessa

Vihreä lanka kirjoittaa tänään jyväskyläläisestä ravintolasta, joka on alkanut laskuttaa asiakkaita lautaselle jäävästä syömättömästä ruoasta. Kerrassaan hieno idea!

Syömalaiset heittävät ruokaa roskiin järkyttäviä määriä, lähes pienen virkamiehen painon verrran vuodessa eli noin 60 kg. Miettikää mitä koko maailmassa heitetään menemään! Muistan nähneeni laskelmat joiden mukaan amerikkalaisten ruokatähteillä ruokkisi koko Afrikan nälkää näkevät.

Roskaan heitetty ruoka on kaikkein suurinta tuhlausta, myös ympäristön kannalta. Kaikki ne panokset, jotka ruoan tuotantoketjuun on käytetty, menevät hukkaan. Ja mätänevä ruokajäte aiheuttaa mm. ilmastonmuutosta kiihdyttäviä kasvihuonekaasuja.

Elämme maailmassa, jossa toinen puoli väestöä elää yltäkylläisyydessä ja joka heittää ruokaa menemään ja toinen puoli kärsii nälästä. Melkoinen yhtälö ratkaistavaksi.

Vesi, ei mikään itsestään selvyys

Vesi vanhin voitehista... Niin se sanonta menee. Vesi on elämän eliksiiri, emme elä ilman vettä. Maailman makean veden varat eivät ole loputtomat, itse asiassa ne ovat ehtymässä (uusiutuvat hyvin hitaasti). Vedestä on tulossa pula ja suuri puheenaihe.

Ruoan tuotanto kuluttaa melkoisesti vettä. Maatalousn hörppää yli 70% euroopassa käytettävissä olevasta makeasta vedestä, ja eri ruoka-aineiden kasvatus vie eri määriä vettä. Vähän samaan tapaan kuin hiilijälkeä, voidaan laskea vesijalanjälkeäkin. On arvioitu että naudanlihakilon tuottaminen kuluttaa noin 14 000 litraa vettä, riisikilon noin 3300 litraa, perunakilon kasvattaminen vie noin 300 litraa. Jälleen tuli siis uusi päänvaiva mietittäväksi; kulutanko ruokavalinnoillani turhaan ehtyviä vesivaroja.

Nyt on alettu puhua jo vesineutraalius käsitteestä, siis samaan tapaan kuin hiilineutraaliuskäsitteestäkin. Ts. kompensoidaan tai korvataan haitalliset vaikutukset. Voisiko ensimmäinen askel täällä pohjolassa olla riisin vaihtaminen perunaan?

Ruokateollisuuden helmet vm. 2009

Tänään julkistettiin Elintarviketeollisuusliiton vuoden tähtituotteet 2009. Valinnan varaa oli raadilla runsaasti, kilpailuun otti osaa ennätyksellinen määrä tuotteita. Raati valitsi finaaliin 10 tuotetta vähittäiskauppasarjassa ja 4 tuotta suurkeittiösarjassa. Valintakriteereinä olivat muun muassa maku, innovatiivisuus, kaupallistettavuus jne.

Joskus virkamiestä onnistaa; pääsin raatiin valitsemaan tuotteita. Ja voin paljastaa että koskaan meillä kotona ei ole syöty parin viikon aikana niin paljon valmisruokaa tai puolivalmista kuin silloin kun testasimme tuotteita. Ja toden totta, minusta suorastaan tuli joidenkin tuotteiden fani, niin hyviä ne olivat. Kilpailu selvästi madalsi omaa kynnystäni kokeilla valmisruokia, sillä monet niistä olivat erittäin laadukkaita, joukossa monia lisäaineettomia tai luomusta valmistettuja tuotteita.

Teollisuudella on suuret haasteet, miten vastata meidän vaativien asiakkaiden tarpeisiin. Meillä asiakkailla on kullakin omat toiveemme eri viikonpäivistä ja mielialoista riippuen. Pitäisi olla "aitoa", luomua, läheltä, maistuvaa!!, lisäaineetonta, helppoa, säilyvää, nopeaa ja ties mitä.

Vuoden tähtituote kilpailun tuotteet ovat hyvä läpileikkaus uusista teollisuuden innovaatioista. Raadin valinta ei ollut missään mielessä helppo, vaikka olikin yksimielinen. Monet tuotteet olivat erittäin korkealaatuisia ja niihin oli satsattu suuresti tutkimusta ja tuotekehitystä. Vuoden tähtituotearvonimet saivat vähittäiskauppasarjassa Biofermen Yosa Smoothiet ja suurtaloussarjassa Kasvisgallerian punajuurilasagne.