Barrikaadeille köksänopetuksen puolesta!!

Kotitalousopetuksesta on tulossa peruskoulun tuntijakouudistuksen suurin häviäjä, se on jo nyt kaikkein pienin oppiaine tuntimäärältään. Esitys uudeksi tuntijaoksi on entisestään vähentämässä kotitalouden valinnaisuutta eikä tuntimääräänkään ole tulossa korotusta. 

Perusopetuksen uudistusehdotus sotii nykyistä hallitusohjelmaa sekä juuri keskiviikkona 20.10. annettua valtioneuvoston Kansallista ruokapolitiikka-esitystä vastaan. Uudistus vähentäisi radikaalisti taito- ja taideaineiden opetusta ja erityisesti valinnaisuutta. 

Kotitalouden opetus antaa koko elämän kantavia oppeja, nimen omaan arjen pyöritykseen. Sen opettaminen ei ole hukkaan heitettyä aikaa tai rahaa,  vaan päin vastoin. Sitä paitsi se on yksi kaikkein suosituimmista valinnaisista aineista. Käden taidot ja vaikka ruokaosaaminen eivät synny itsestään. Kodeissa, joiden vastuulla olisi esim. ruoan laiton opettaminen lapsille, ei useissakaan laiteta ruokaa itse. Miten välitetään ymmärrys oikeasta ruoasta, raaka-aineista, niiden käsittelystä, monipuolisesta ruokavaliosta jos kotona äiti tai isä eivät osaa tai halua laittaa ruokaa eivätkä näe ruoan ja sen tekemisen arvoa. Yhä suurempi vastuu jää näin koululaitokselle. 

 

Mikäli kotitalouden opetus ja valinnaisuus vähenee, murentaa se entisestään kuluttajataitoja, ruokakulttuuriamme ja ruoan arvostusta. Arvostus ruokaa ja ruoan tekijää kohtaan syntyy vain omaehtoisen kokemisen ja oppimisen kautta, kädet mullassa ja taikinassa.

Peruskoulun tulisi antaa eväät elämän hallintaan, älkää nyt hyvät päättäjät viekö tältä ajatukselta pohjaa pois ja vähentäkö taide- ja taitoaineiden (sis. kotitalousopetus) valinnaisuutta ja määriä!

Hallitus tekee ruokapolitiikkaa - selonteossa vahva ruokakulttuurinen näkökulma!

"Ruokaan liittyvä kulttuuri ja osaaminen ovat keskeinen osa sivistystä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia". Näin alkaa hallituksen toissapäivänä antama selonteko ruokapolitiikasta. Sanoisin että todellakin historiallinen lause, ensimmäistä kertaa ruoka ja kulttuuri ovat samassa lauseessa näin tärkeän paperin johdannossa! Muutaman viimeisen vuoden aikana on tapahtunut paljon, ruoan kulttuurisia merkityksiä on viimein alettu ymmärtää. Jopa eräänä toimenpiteenä mainitaan "edistetään suomalaista ruokakulttuuria".

Selonteko pohjaa kesäkuussa annettuun Huomisen Ruoka -strategiaan. Selonteko tekee ensi kertaa ruokapolitiikkaa, ei maatalouspolitiikkaa.

Selonteossa on hyvin konkreettisia toimenpiteitä lasten ja nuorten ruokaosaamisen parantamiseksi, ja myös kouluruokaan liittyen. Hallitus kannattaa varmistetun jäljitettävyys- ja vastuullisuusjärjestelmän luontia ruokaketjuun - niin että kuluttaja voisi tietää paremmin ruokansa reitistä, vihdoinkin. Hallitus korostaa selonteossa, että julkisen sektorin ruokahankintaosaaminen ja ruokahankintojen riittävät resurssit pitää varmistaa. Ruokakasvatusta, terveyttä edistäviä ruokavalintoja sekä luomu- ja lähiruokaa halutaan edistää.

Koko selonteko luettavissa tästä linkistä.

Raparperia itämaiseen tapaan, raparperichutney räjäyttää tajunnan

Viime viikonloppuna revittiin loputkin raparperit maasta. Satoa tuli melkoisesti ja lähdin metsästämään käyttötapoja tuolle jalolle mutta aivan liian aliarvostetulle jokaisen puutarhan vihreälle. Mangochutney oli päässyt itämaisen ruoan kaipuussa loppumaan, joten mietin että miksei raparperichutney voisi olla vähintään yhtä hyvää... Löytyikin Raparperichutney:n ohje, jota muokkaisin hieman.

 
Voi mikä tuoksujen sinfonia!! Miettikää inkivääriä, raparperia, chiliä, valkosipulia, kanelia ja kaardemummaan samassa kattilassa. Aivan ihanaa!!

Raparperichutney, alkuperäisestä ohjeesta ks yllä muokattuna

1 litra raparperin paloja
2 isoa omenaa
3 isoa punasipulia
6 isoa valkosipulin kynttä
1 pitkä punainen tuore chilipalko
1 dl tuoretta inkivääriä
2 dl sokeria
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl kardemummaa
  2tl kanelia
1 dl väkiviinaetikkaa
0,5 dl vettä
2 rkl öljyä
 
Tee chutney paksupohjaisessa kattilassa. Kuori ja pilko raparperit, omenat, sipulit ja paprika. Hienonna valkosipuli, chili ja inkivääri. Freesaa öljyssä sipulit, valkosipuli ja chili. Lisää muut aineet ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä noin tunti. Kuori vaahto pois. Purkita.


Nyt tiedätte mitä eräät saavat tuliaisiksi. Mökillä grillataan tällä syyslomaviikolla, ja kyytipojaksi chutneytä. Miten olisi lämmin vuohenjuustotoast mit raparperichutney? Oi ihanuutta.

Aloittaako Cook it Raw uuden gastronomisen aikakauden?

Sain olla kuukausi sitten 16 maailman tähden, keittiömestarin kanssa, Suomen Lapissa kolmen päivän ajan, jossa he kokeilivat luonnon ja kulttuurin rajoja ruuanlaitossa. Paikalla oli (Michelin) tähtiä enemmän kuin taivaalla, ks postaukset syyskuusta.

Koko kokkivierailun sytykkeenä oli maailmanlajainen huoli ympäristön tilasta, ilmastonmuutoksesta, luonnonvarojen ehtymisestä. Nämä maailman eturivin kokit ovat alkaneet miettiä uudelleen syömistä, sitä perustavaa laatua olevaa kysymystä kuinka ruokimme itsemme ja maailman tulevaisuudessa. Tästä mietinnästä ja kokeilusta saattaa syntyä uuden gastronomisen aikakauden alku?

Kokkiryhmä pohti tekniikan ja luonnon sekä luonnonmukaisuuden ja kestävän kehityksen merkitystä, kuinka valmistaa ateria, jolla on pienin mahdollinen ekologinen jalanjälki.

Vastaus löytyy paluusta perusasioihin, ei ainoastaan niihin vaan niiden yli, ohi. Ajatus on COOK it RAW ydintä. Ruokakulttuurin tulevaisuus on siinä kuinka yhdistämme esteettisyyden ja eettisyyden - haluamme tarjota ruokaa, jota määrittelee tietty paikka ja aika (tässä tapauksessa Lappi ja ruska). Kokit sanoivat "haluamme näyttää teille että suoraan luonnosta otetut antimet maistuvat paremmilta kuin mikään mikä on kasvatettu".

Täysin luonnonmukaiset raaka-aineet on löydettävä uudelleen. Meillä Suomessa on löydettävää - se nähtiin näiden päivien aikana. Maut olivat sellaisia että suomalainen ne kyllä tuntee - mutta on unohtanut. En ole koskaan maistanut mitään sellaista, keitto joka oli suoraan metsä, jäkälä, sienet, kaskinauris, punajuuri, riista (jänis, pyy, riekko), poron kieli...

Pitää mennä kauas että näkisi lähelle. Ihmiset olivat haltioissaan, Narisawa pyyhki kyyneleitä liikutuksesta viimeisellä illallisella esitellessään riistalientä, jota oli tehnyt. Hän oli ymmärtänyt Suomessa jotakin sukupolvien ketjusta ja luonnosta, sellaista mikä on häviämässä.

Tällaisen kokemuksen jälkeen, varsinkin kun kansainvälinen pressi kirjoitti 150 artikkelia aiheesta, ei voi sanoa muuta kuin että meillä suomalaisilla on kaikki kestävän ruokatulevaisuuden avaimet käsissämme - kunhan vain huolehdimme seuraavista sukupolvista, eli siirrämme ruokakulttuurin heille.
- Se taitaa olla meidän jokaisen ruoan kanssa työtä tekevän tärkein tehtävä.

Lue kokkivierailusta kirjoitettuja artikkeleita ympäri maailman Ruokatiedon Uutisista

Karitsan lapaa lauantaiksi

Tovi taas virähtänyt näistä jorinoista. Kovasti mieleni minun tekisi ottaa kantaa kolmen ämmän lakkauttamispuheisiin tai eilen MMMstä eteenpäin lähteneeseen HuomisenRuoka -selontekoon. Mutta jääköön tällä kertaa.

Sen sijaan varmaan haluatte kuulla miten karitsan lapa muuttui herkulliseksi lauantai-illan illalliseksi. No sitä minäkin. Idea tuli tietenkin suoraan Hesarin kuukausiliitteestä. Long live the Kuukausiliite!

Suussa suorastaan kihelmöi kun aamusella luin reseptiä karitsan lavasta ja ohrasta. Siispä tuumasta toimeen - karitsan metsästykseen. Ilman mitään hirveää kehua sanon, että kyllä on ihana asua kaupungissa, jossa on kunnon kauppahalleja.



Klo kahden aikaan lauantaina Hakaniemessä oli vielä tuoretta karitsan lapaa Pohjanmaalta, Isokyröstä. Kilohinta alle kympin! Kaksi kiloa kiitos!

Lavat pataan, muutama viilto lihaan, paljon valkosipulia ja tuoretta rosmariinia viiltoihin ja lihan alle. Kyytipojaksi tumma olut Iisalmesta - siis ei minulle vaan sinne pataan. Vielä mukaan suolaa, laakerinlehteä ja n 8 kokonaista mustapippuria. Ja uuniin ensin 230C 20 min ja sen jälkeen kolmeksi tunniksi 170C. Tässä välissä voi katsella vaikka Ryder Cup:ia tai juosta kympin lenkin.

Parin tunnin päästä sekaan juureksia, sipulia, porkkanaa. Kun liha irtoaa luusta, nosta lapa pois liemestä, siivoa lihat ylimääräisestä rasvasta ja luista ja siirrä toiseen kattilaan. Siivilöi liemi mukaan kattilaan. Lisää kattilaan toinen tumma olut ja keittele vielä noin 10 min. Tarkista maku ja ota siivilästä mukaan porkkanat ja sipulit + juurekset. Keitä ohra erikseen. Ja kyllä nyt mummo olisi sinusta ylpeä!

Asiasta viidenteen. Tiedätkö mikä on herkkuhissi? Ei herrahissi.

Ny Nordisk Mat uusi ohjelmakausi alkaa pian

Ny Nordisk Mat -ohjelman uusi ohjelmakausi 2010-2014 alkaa. Ohjelman ohjausryhmä päätti ensimmäisessä kokouksessaan elokuussa seuraavien vuosien teemat sekä ohjelman kohderyhmät.

Ohjelmalla on käytössään vuosittain pieni pohjoismaisen ministerineuvoston orgaanien kautta tuleva budjetti, joka kohdennetaan yhteispohjoismaisiin aloitteisiin ohjelman kohderyhmien ja teemojen mukaisesti. Varsinainen työ ja aktiviteetit tehdään kussakin maassa, joten vaikuttavuus nousee näin suuremmaksi. Kaikki tahot ja tekijät ovat tervetulleita mukaan!



Ohjelman kohderyhmiä uudella kaudella ovat lapset ja nuoret, media, päätöksentekijät, kokit ja turismiteollisuus.


Pääaihealueita, teemoja, joita ohjelma tulee käsittelemään ovat Pohjola maailmassa, Ruoan nautinnollisuus ja ilo, Hyvinvointi/Terveellisyys (pohjoismainen dieetti), Elämysteollisuus ja Pienen mittakaavan elintarviketeollisuus.

Tarkemmin teemoista:

Pohjola maailmassa (globalisaatio) on teemana, sillä elämämme globaalissa maailmassa ja kansainvälistyminen kaikilla aloilla, myös ruoan suhteen, on totta. On oltava yhtä aikaa lokaali ja globaali. Pohjoismaisella ruokakulttuurilla on mahdollisuudet maailman valloitukseen, sillä ruoallamme on tarina ja alkuperä, sillä on juuret. Pohjoismainen keittiö on nyt kuumin trendi ruokakulttuurin saralla, ja syystäkin.

Ilo ja mielihyvä ovat puuttuneet tähän saakka ruokapöydästämme. Ruoka on nautinnon ja laaja-alaisen hyvinvoinnin lähde, siitä on lupa nauttia. Ruoan tuottamasta mielihyvästä on tulossa kypsemmän ja itsevarmemman pohjoismaisen identiteetin lähde, ja hyvä niin.

Hyvinvointi/terveellisyys ovat olleet aina tärkeimpiä Pohjoismaita yhdistäviä arvoja. Pohjoismaisessa keittiössä on kaikki terveyden avaimet ja Uusi Pohjoismainen Ruoka ohjelma tulekin panostamaan tähän aihealueeseen tulevalla kaudella.

Elämysteollisuus, etenkin turismi, liittyy paikalliseen kulttuuriin kiinteästi. Aina matkoiltamme muistamme ensin ruoan, hyvässä tai pahassa. Ruoka on itsessään elämys, se on keskeisessä osassa kun kerromme yhteiskunnastamme tai historiastamme, luonnostamme. Traditioiden arvostus on tullut keskeiseksi osaksi ruokatarinaa. Ruoan ja matkailun linkittäminen paremmin toisiinsa olisi monessakin mielessä arvokasta.

Pientuottajuus ja pienet elintarvikeyritykset ovat tyypillisiä Pohjoismaille. Niillä on itseisarvoa, ne tekevät suurten yritysten tavoin arvokasta työtä, työllistävät ja luovat alueellista elinvoimaisuutta. Paikallisen ja alueellisen ruoantuotannon ja jalostuksen turvaamisesta on tullut näinä aikoina myös poliittisesti tärkeäksi, sillä jokaisen kansakunnan on pystyttävä ruokkimaan kansalaisensa kestävästi.

Kerron lisää ensitilassa, heti kun ensimmäiset draftit varsinaisista sisällöistä ovat syntyneet.

Cook it Raw loppuhuipennus

Aluksi oli "Metsäleipäylläri", eli japanilaisen Yoshihiro Narisawan näkemys suomalaisesta metsästä. Todellakin, se oli metsä, jossa sammaleen ja taikinakuoren sisällä piilossa oli sieniä. Suola-jauhotaikinasta oli tehty kuori, jota ei ollut tarkoitettu syötäväksi. Päällä oli metsä kaikkine sammalmattoineen havuineen päivineen.Hmm, ei ihan minun makuuni. Toiset saivat enemmän sieniä kuin meidän leivässä oli, heidän mielestään sienet olivat vallan hyviä.
 

Seuraavana sikuriruusuja. Todella maukkaita ja kauniita, tekijänä Quique Dacosta apukokkinsa kanssa.

Puikulat, Fredrik Andersson, Alex Atala, Hans Välimäki. Perunat valmistettiin nuotiolla ritilällä, tarjottiin bearnaisen kera kiveltä. Ihanaa rapeaa kuorta. Tarjoilijat saivat illan punttitreenit samalla. Oikein maukas, olisin nuollut kiven jos olisin kehdannut. 

Soppa, tekijöinä Rene Rezepi, Claude Bosi ja Magnus Nilsson, nuori tulevaisuuden nimi Ruotsista. Rene kuvasi keiton jakamisen kuvastavan koko Cook It Raw ideaa, "It's family style meal" - kyse on yhdessä olosta ja jakamisesta. Keiton raaka-aineet, jotka olivat tehty erikseen, jaettiin tasapuolisesti koko suuren illallisjoukon kesken. Pitkään haudutettuja ihania porkkanoita, suolapedillä tehtyä perunaa, jäkälää. Lisukkeena sieniä ja puolukkaa. Tämäkin soppa, kuten eilinenkin, oli valtava elämys. Tuoksu oli juuri sellainen kuin olisi metsää haistellut. Erittäin voimakkaat aromit, ja pelkästään suomalaisesta metsästä.

Family style soup

Ravioli, sisällä poronveritäyte, mukana ohralisuke. Tekijöinä Hans Välimäki, Fredrik Andersson jaPetter Nilsson. Videolla hektinen kohta miten ravioliannos nousee.

Sitten oli punajuuret. Daniel Pattersson haudutteli niitä takassa tunteja.

Illan pääruoka, jos näin voidaan sanoa, oli lihaliemi ja kyljessä siivu lähes raakaa jänistä. Liemeen oli käytetty erilaista riistaa (jänis, metsäkanalintua, karhuakin pala), se oli haudutettu yön yli vihannesten kera. Tekijänä Yoshihiro Narisawa.

Täytyy sanoa että kovin montaa kertaa en ole kyyneliä silmistä pyyhkinyt kun ruoka esitellään, mutta nyt näin kävi. Narisawan puhe oli hyvin emotiaalinen, siihen tiivistyi syvä kiitollisuus, kunnioitus metsää ja sen elämää ja ylipäänsä elämää kohtaan. Hän puhui koko tilanteen erityislaatuisuudesta, kertoen että hänelle oli suuri kunnia saada tehdä meille ruokaa. Kyllä se oli nyt toisin päin, meillä oli mieletön kunnia saada tämän suuren japanilaisen taiteilijan ja ihmisen annos eteemme. Tilanne oli huikea, en voi sanoin kuvata.

Sitten taimenta, tehty maakuopassa, tekijänä Davide Scabin apukokkeineen.
Se osa taimenesta mitä me saimme, oli valitettavasti mennyt hieman yli. Vaikea laji tuo kalan kypsennys.

Viimeisenä ruokalajina suunnilleen klo 02 tuli jälkiruoka, piimälumi, sisällä marjayllätys. Tekijänä Albert Adria kumppaneineen.

Mitä jäi illasta mieleen? Intohimo tekemiseen. Veri, monessa ruoassa oli verta tai sitä jäljiteltiin eri tavoin. Sana RAW oli läsnä jokaisessa luomuksessa.


Omat sanani eivät enää riitä kuvailemaan tunnelmia mitä kolmen päivän aikana nähtiin. Nämä päivät olisivat olleet kenelle tahansa kokille tai ylipäänsä ruoka-alaa seuraavalle sellaista ilotulitusta että huh huh. Itse koin olevani suuresti etuoikeutettu että sain nähdä kaiken tämän. Pakko olikin kysyä "ruokakirjoittamisen ammattilaiselta" kommentti maanantain illallisesta, toimittaja Mikko Takala: "ainutlaatuisimpia illallisia mitä Suomessa on koskaan syöty. Se mikä teki tästä kaikesta entistäkin hienomman, oli se että kokit todella tulkitsivat suomalaisia raaka-aineita, kukin omalla tyylillään". Juuri niin. Jäädään odottamaan kansainvälisen median kirjoittelua. Minulla on vahva tunne että näiden päivien aikana aloitetiin jotain täysin uutta.

Monenlaista puhetta ja puuhaa - ja valmistautuminen ultimate näytökseen. Cook it Raw maanantai

Maanantaina Cook it Raw -porukka tutustui mm. porotalouteen, tapahtumaa varten oli järjestetty erikoisluvalla teurastusnäytös sillä vielä erotukset eivät ole alkaneet. Kotapuron osuuskunnan Aila Mustonen miehensä Eerikin ja poikansa Eeron sekä serkkupoika Jouni Mustosen kanssa esittelivät osaamistaan. Hengestään pääsi nuori toukokuussa syntynyt maitovasa, josta illalla kokit valmistivat ruokaa, mm. veri käytettiin hyödyksi monin eri tavoin. Kansainvälisille toimittajille poroelinkeino oli melko vierasta, vaikka lihaa olivatkin syöneet. Aidalla oli vain toimittajia, sillä kokit siirtyivät jo aamupäivän aikana valmistelemaan illan dinneriä. Siitä oli luvassa aivan sensaatiomainen... Mutta se vasta seuraavassa blogikirjoituksessa. On pakko näes pistää ajatukset kasaan mitä me itse asiassa koettiinkaan eilen, joten sallitte sulatusajan:)

Kolmen kokonaisen päivän settiin mahtui monenlaista puhetta. Kokit vertailivat mm. maita keskenään. Miksi Suomessa on parhaat mansikat? Se on Valo, sanoi Rene Retzepi. Luonnon hyödyntämisessäkin on suuria eroja. Englannissa on marjoja ja sieniä, mutta ihmiset ostavat ne mieluummin marketista kuin poimivat ite metsästä.

Paikalliset keittiömestarit Timo Nieminen ja Tero Mäntykangas joutuivat hakemaan vieraille milloin mitäkin. Tässä käydään neuvonpitoa, pitäisi saada lisää jauhoja, suolaa, seesaminsiementä jne. Timo kysyi lopuksi että oliko vielä jotakin, johon japanilainen Yoshiro Narisawa (ei kuvassa) vastasi että "yes, fresh bear". Siinä sitten Timo selittämään, että normaalisti karhuja näkyy täällä alvariinsa mutta kun metästyskausi on alkanut viikko sitten, ei karhuista ole nähty jälkeäkään. Okei, yksi karhu oli saatu kaadettua ja tälle sakille siitä herui pieni paisti.

Toimittajat ja bloggarit, kuvaajat, jotka olivat siis osa ryhmää, käyttivät hetket hyväkseen ja haastattelivat kokkeja. Mukana oli mm. Yhdysvaltojen tunnetuin ruokakirjoittaja, Voguen kriitikko Jeffrey Steingarten., BBC:lle tapahtumasta raportoiva Joe Warwickille, Le Figaron ruokatoimittaja Alexandra Michot, Observerin ruokakriitikkio John Lanchesterin ja monia muita. He tulevat tavoittamaan jutuillaan kymmenien miljoonien jos ei satojen miljoonien, kansainvälisen yleisön. Näihin lukuihin ei millään omat rahkeemme Suomessa riittäisi. Sitä paitsi, on aina paljon uskottavampaa, että joku muu kehuu luontoamme ja sen antimia kuin me suomalaiset itse, eikö?

Uusi Lapin kansallisruoka ja muita keksintöjä, Cook it Raw went wild

Sunnuntaina Levillä Cook it Raw porukat, kokit ja media, pääsivät vihdoin tositoimiin. Moni on kysellyt mitä teimme että saimme nämä henkilöt Suomeen? No, ainoastaan mahdollistimme tämän muiden kumppaneiden kanssa, he halusivat itse tulla. 

Kun pääsin paikan päälle oli tohina lauantaina kolmen maissa täydessä käynnissä. Kahdessa mökissä keiteltiin, pilkottiin, survottiin, suunniteltiin täysillä. Massimo Bottura (maailman listan nro.6) esitteli touhukkaasti poron kieliä, jotka olivat vesihauteessa 22h 75 C. Haude oli kokkien vessassa, hmm. Toilet suvidé. Siinä vessassa tuli samalla selväksi miksi täällä keitellään esim kieliä. "Haluamme tulkita ikiaikaisia vanhoja raaka-aineita. Meidän tehtävämme on opettaa nuorille kokeille että kaikki ruhon osat ovat syötäviä. Se on eettistä, se on osa tiedon siirtoa. Tämä on osa Cook It Raw:ta.

Kokit tekivät koko päivän valmistelujaan illan dinneriä varten. Mm. Rene Retzepi ja Daniel Paterson viettivät melkoisen tovin saksien kuusen ja katajan neulasia irti oksista.

Ilta tuli ja sitten alkoi ruoan nosto esille.

Alkuruoaksi oli musse tehty raaoista sekasienistä, päällä oli jänistartar. Siitä vastasi Pascal Barbot (maailmalistan nro 16).

Saimme kaskinaurista, unohdettua ja harvoin käytettyä raaka-ainetta. Siitä alkuruokaa loihti Fredrik Andersson, yhden michelin tähden mies Tukholmasta. Kaskinauris sai vierelleen kuivatusta ja jauhetusta silakasta tehtyä "puuteria" kaverinaan kermaa.. Maut olivat tasapainossa. Täydellinen esimerkki raa'asta annonnoksesta - cook it raw.




Päivän ehdoton kohokohta oli mielestäni keitto, suoraan metsästä. Inaki Aizpitate and Petter Nilsson tekivät keiton. Voisin sanoa, etten ole ikinä kokenut vastaavaa. Keitto oli kuin metsä itse. Siinä oli tattislaisseja, neste oli jäkälästä ja sienistä, muutamia puolukoita, hyvin hennosti savustettua ja lähes raakaa siikaa pieninä paloina. Siinä oli nuotiolla kypsennettyjä punajuuria, yrttejä metsästä, puolukanlehtiä ja päällä syväjäädytettyä jäkälää. Se oli kaunis. Keittoon oli vangittu todellakin metsä, jossa ihmiset tänään olivat olleet. Yhdistelmä oli äärimmäisen luonnollinen, mutta yllättävä, käsittämätön kompositio.

Rene Retzepi, Noman mestari, nro 1 ravintolalistalla Word Best restaurants, sanoi keitosta että se oli ehkäpä yksi hänen hienoimmista ruokaelämyksistään ikinä. "Tuosta keitosta pitäisi tulla Lapin kansallisruoka".

Lydialla, joka kirjoittaa mm. Timeen, Gourmet Swedeniin, oli paljon sanottavaa. Hän puhui pitkään mm. siitä että "ajattele että tämä kaikki on teille suomalaisille ilmaista - senkun haette metsästä". Hän on asunut Suomessa lähes pari vuotta ja sen aikana tutustunut mm. Helsingin ravintolatarjontaan. "Suomalainen kokki ei koskaan tekisi tätä", hän sanoi maistellessaan tuota keittoa. Koko maa on täynnä kiinnostavia raaka-aineita, mutta kukaan ei käytä niitä ravintoloissa, kotona kyllä.

"Suomalaisilta puuttuu vapaa ajattelu (free thinking). Suomessa on hyvin konservatiivinen ravintolakulttuuri, kun asuimme Suomessa ja kävimme ravintoloissa ravintolat eivät tuntuneet suomalaisilta, kaikki olivat jotain italialaisia tai ranskalaisia".

Pääruoka; Massimo Botturan ja Pascal Barbot:n tekemä poron kieli. Kieli oli uskomaton elämys, pehmeä, sulava, hieman savuinen. Lisukkeessa oli raakaa kalaa, keitettyä kalaa, yrttejä, siian mätiä. Upeaa.

Jälkkäri: reissarista jätski, tattisuklaa liemi pohjalla, haudutettua omenaa hunajassa, hasselpähkinää, uunissa kuivattua leipää pieneksi murustettuna.
**********

Mistä koko hommassa on kysymys? Miten nämä ehdottomat alansa huiput, parhaista parhaimmat, ovat täällä keskellä ei mitään keskenään? Eikö se ole aikamoinen kilpailuasetelma? - Ei, jos olet itsevarma, tiedät mitä teet ja osaat, voit jakaa. Kyse on jakamisesta. Share the moment, share the plate, share the time. Jaa itsesi ja osaamisesi, saat monin kerroin takaisin.

Back to basics, Cook it Raw Levillä perimmäisen äärellä

Tänä viikonloppuna Suomen Lapissa, Levillä, nähdään kulinaarinen tapahtuma, jossa maailman kokkien kermojen kerma tekee ruokakokeiluja, joita eivät omissa ravintoloissaan tekisi. Laskin että mukana on World's best Restaurants listalta nro:t 1,2,6,11,16,18,23,25 jne. ks koko lista tästä. Andrea Petrini ja Alessandro Porcelli Cook It Raw organisaation ja koko tapahtuman promoottorit kuvailivat tilaisuutta eilen pressissä italialaiseen tapaan monin sanankääntein, eikä jäänyt epäselväksi että ruoka on luovaa taidetta, yhtä suurta sinfoniaa.

Andrea&Alessandro &co junassa perjantaina matkalla pohjoiseen.
Kuva Kenneth Nars.

Mutta, kyllä. Pidennetty viikonloppu Lapissa on näille kaiken nähneille maailman tähdille uniikki. He joutuvat Andrean sanoin "luopumaan egoistaan, jättämään perheensä ja ravintolansa, keksimään uudelleen itsensä ja löytämään yhteistyössä toistensa kanssa villin luonnon. Kyse on improvisaatiosta, mitään kontrollia ei ole, luovuudelle annetaan tila." Levillä porukka jaetaan ryhmiin ja he saavat luoda kalastamistaan, metsästämistään, keräämistään raaka-aineista parasta mitä osaavat. Alessandron mukaan tilaisuudesta tulee "mind blowing".

Selvästikin porukka oli odottavaa ja innoissaan lähtemään kohti pohjoista, junalla. Vaikka puhe tiedotustilaisuudessa olikin suomalaisittain uskomattoman maalailevaa, on Cook it Raw organisaatio oikealla asialla. Kun kaikki alkoi lähes pari vuotta sitten, oli yhtenä suurena sysäyksenä ilmastonmuus ja ympäristön huolestuttava tila. Tuli tarve puhua ilmastoasioista myös ruoan avulla, sillä ruoan välittämä sanoma on ymmärrettävissä kaikilla kielillä ja kaikissa kulttuureissa. Mukana Lapissa on mestareita Euroopan eri maista, Brasiliasta, Jenkeistä, Japanista.

Cook it Raw haluaa näyttää gastronomian tulevaisuuden, ja kun viimeksi tapasin Alessandroa, oli hän täysin vakuuttunut että ympäristökysymykset ja ruoka ovat seuraava iso trendi, juttu. On palattava back to basics. Siitä on kyse myös tänä viikonloppuna - paluusta luontoon, siihen joka antaa kaiken. Mitä sitten kun sitä ei enää ole tai kun luontomme on peruuttamattomasti pilalla?