Ilmaiset neuvot ruoan ilmastoviestintään - Kuluttajat edelleen pihalla ruoan ilmastovaikutuksista

Ruoan osuus kuluttajan kokonaisilmastovaikutuksista on neljännes, muista ympäristövaikutuksista 40 %. Tämän päivän kysymys oli, miten ilmastovaikutuksista viestitään. MTT ja yhteistyöyritykset julkaisivat tänään etenemissuosituksen elintarvikkeiden ilmastoviestinnästä (www.mtt.fi).

Ilmastoviestintä ruokaketjussa on tähän saakka ollut karrikoiden sanottuna yhtä kuin hiilijalanjälkimerkki. Hiilimerkintöjä on maailmalla paljon, Suomessakin on käytössä ainakin neljä erityyppistä merkkiä noin 40-50 tuotteessa (0.2% ison marketin valikoimasta). Tutkimukset osoittavat, että merkki ei edes välttämättä ole kaikkein paras tapa viestiä.

Nakki - hyvää sielulle, entä ympäristölle?

Ruoan hiilijalanjälki ja mistä se tulee ei ole lainkaan selvää kuluttajille. Ajatellaan, että kuljetukset ja pakkaukset ovat pääosissa, vaikka todellisuudessa niiden osuus on vain pieni. Pakkauksen osuus on n 3-5% (maks 10%) ja kuljetuksen maksimissaan noin 8%. Pääosa ruoan ilmastovaikutuksesta tulee siitä pääraaka-aineesta! Siis valitaanko yksinkertaistettuna kasvis, kala vai liha – ja millaiset kalat, lihat. Jos edes tämän viestin saisi läpi, niin sillä pääsisi jo pitkälle.

 

Ruoan ympäristö- ja ilmastoviestintään tarvitaan monentasoista viestintää, ja mielestäni varsinkin siellä missä ihminen ruoan kohtaa. Ruoka on kolmesta merkittävästä kuluttajan ympäristöjäljen jättäjästä (asumisesta, liikkumisesta, ruoasta) vaikein. Asumiseen ja liikkumiseen on kerralla mahdollisuus vaikuttaa isosti, ruokapäätöksiä tehdään karkeasti laskien vuodessa ainakin 1400 kertaa per nuppi.

Ruoka on henkilökohtainen juttu, ja uusien innovaatioiden löytäminen hiilijalanjäljen pienentämiseen ruokaketjussa on haastavaa. Asumisen ja liikkumisen ilmastopäästöt tulevat pienenemään tulevina vuosina, ruoan suhteellinen osuus noussee.

Maku, laatu, hinta ovat edelleen ruokavalintojen kärkivaikuttimet, ympäristövaikutukset ovat häntäpäässä. Kuitenkin noin 40% kuluttajatutkimuksiin vastaajista sanoo, että ympäristöystävällisyys vaikuttaa paljon tai melko paljon ruokavalintoihin. Tässä on jälleen iso ristiriita. Sanotaan, mutta ei toimita.

Kyse on klassisesta keissistä, jossa pitäisi saada aikaan tietoisuuden nousu ja sen kautta käyttäytymisen muutos. Ja tähän pitäisi saada vielä välineet luotua, jotta kuluttaja voisi omassa arjessaan helposti tehdä oikeita valintoja kaupassa, lounasravintolan linjastolla, kouluravintolassa…

Jos olisin ruokaketjun viestijä, pitäisin seuraavat jutut mielessä:
1. Ruoka on nautinto/elämisen edellytys: sillä ei pidä syyllistää. MUTTA se tekee ison osan kuluttamisen ympäristövaikutuksista. Tarjoaisin informaation niin, että kuluttaja tuntee voittavansa oikeilla valinnoillaan paitsi itselleen niin ympäristölle (+ myös suomalaiselle ruokaketjulle).
2. Kertoisin totuuden, eli mistä ruoan ilmastovaikutus tulee. Painottaisin viestiä laadusta ja määrästä lihan kohdalla. Kertoisin, että jos ihminen syö ravitsemussuositusten mukaan, ollaan jo hyvin lähellä ympäristöystävällistä syömistä. Puhuisin kasvis- ja sesonkiruoan puolesta.Ja kohtuullisuuden. Länsimaissa kulutetaan 1000 kcl enemmän/vrk kuin on tarpeen!
3. Korostaisin, että hukkaa ei kannata ruokkia. 

- Mutta kaikki tämä vasta kun oman "pesän siivous" olisi aloitettu; eli parantaisin ensin omaa toimintaa ja viestisin sen jälkeen laajemmin.

 

"Työtä kestävästi" - tärkeintä tulevaisuudessa opiskelijoiden mielestä

Hienoja juttuja tapahtuu kun on avoin ja etsii aktiivisesti uutta ja toisia näkökulmia. Eilen lähes kolmekymmentä kansainvälistä luovaa Aalto yliopiston opiskelijaa miettivät koko päivän Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumusta. Mitkä tavoitteet ovat heille tärkeimmät, mitä olisi tehtävä, jotta Suomi olisi vuonna 2050 hyvä paikka elää. Oli mieletöntä nähdä se into ja paneutuminen, ei puhettakaan että nuorilla olisi ollut kiire viikonlopun viettoon.

Yhteiskuntasitoumus oli aiheena  Aalto yliopiston Creative Sustainability maisteriopintojen kurssilla "Creating the Mindset of Sustainable Societies". Voisiko osuvampaa porukkaa ja kurssia olla kun pitää miettiä pitkän aikavälin raamia kestävän yhteiskunnan kehittämiseen. Sitoumuksen työstö kurssilla onnistui kahden mahtavan velhon Aallon ohjelmajohtaja Tiina Laurilan ja post-doc tutkija Susu Nousalan ansiosta. Virkamiehen kannalta kurssi on lottovoitto - saadaan tuoretta näkökulmaa, toisaalta opiskelijat pääsivät käsiksi todelliseen menossa olevaan yhteiskunnalliseen prosessiin. Suuri kiitos! Jatkoa seurannee puolin ja toisin ....

Päivän tulokset puretaan seuraavien viikkojen aikana ja niistä kerrotaan mm. Kestävän kehityksen verkkosihteeristölle. Yhden tuloksen paljastan jo nyt: mikä puhutti nuoria eniten?

Kurssilaiset saivat valita muutamia sitoumuksen tavoitteita käsiteltäväkseen eri tavoin. Yksi tavoitteista nousi yli muiden. Se ei ollut "Hiilineutraali yhteiskunta", "Resurssiviisas talous" tai "Luonnonvarojen kantokyvyn huomioiva kuluttaminen".
Se oli "Työtä kestävästi".
Miksi?
Se on ensi viikon blogin aihe.

Muotoilun kompostilla etsimässä huomisen designia - Trash Design on täällä!

HS:ssä on tänään juttu yritysten virkistyspäivistä. Mekin kävimme tällä viikolla virkistymässä: tutustumassa Trash Factoryyn ja romudesigniin Haarajoella. Valinta ympäristöministeriön kestävä materiaalitalousyksikön päivään oli äärimmäisen osuva, pohdimmehan työksemme materiaalivirtoja, jätekysymyksiä, kestävää kuluttamista ja tuotantoa, kestävämpää huomista.  

Mitä on romudesign? Se on juuri sitä mitä tuo Trash Factoryn käyttämä "logo" kertoo: sitä, että nähdään ja ajatellaan asiat uusiksi, toimitaan eri tavalla, käytetään uudelleen kertaalleen tehtyjä tuotteita, tehdään vanhasta uutta, kierrätetään.

Trash Design ideologia on "open access tai code" ajatuksen sisältävää; kuka vaan voi ottaa idean ja lähteä jalostamaan sitä eteenpäin. Näimme mm. täydellisen kasvilavan, jonka kasvatusalustana oli Ikean sininen kassi. Halooo Ingvar, här är något nytt för dig!!

Mutta ehkä tärkein pointti, joka jäi mieleen minulle oli tämä:
 "tavaroiden on oltava niin hyvin tehtyjä, niin kauniita ja haluttavia, että lapset kinastelevat niistä perinnönjaossa. Ne ovat Tomorrows collectables" - totesivat Trash Factoryn moottorit Isa Kukkapuro-Enbom ja Henrik Enbom.

- Pahinta on, että sorrut ostamaan uusia tahallaan vanhennettuja tuotteita, kun maailma on täynnä romua, joka kelpaisi ihan mihin vaan. Niinpä!

"Varjoja koivumetsässä",

osittain jo purettuna matkalla Habitatareen

Tämän kesän juttu Trash Factoryssä on ollut käyttää/muuntaa Helsingin Designvuoden 2012 Paviljonki -rakennus kokonaan uusiksi...  Kokonaisesta paviljongista on tehty erilaisia rakennelmia, kasvilavoja, puutarhakalusteita- ja paviljonkeja. Ensi viikon Habitaresssa on esillä näitä Pavilion Re-made tuotteita. Trash Design -näyttelyn pääteos on kiinalaisten arkkitehtien suunnittelema “Shadows in Birch Forest” (Varjoja koivumetsässä) installaatio. Sen tunnelma yhdellä sanalla oli: "kutsuva".

Trash Design on kaikkea mahdollista käyttötavarasta taiteeseen. Iisa kuvasi sitä "muotoilun kompostiksi". Esimerkiksi:

Jaskan grilli  by Jaakko Leeve, vanhasta Telefunken telkkarista tehty teos.

Ghetto Gold Rush valaisin

Pöytälamppuja säilyketölkeistä

Henrik Enbom ja Paviljongista remade kasvihuone

Habitaressa on perjantaina 20.9. klo 14 Trash Design seminaari: "Hiljainen vallankumous muuttaa kulutusta". Semmassa kysytään voidaanko planeettamme pelastaa ohjaamalla ihmisiä uudenlaiseen kuluttamiseen? Mitä vaikutuksia sillä on kansantalouteen, pääomavirtoihin ja ympäristön tilaan? 
Sinne!



Juupas, eipäs. Ilmastokeskustelu polkee paikallaan?

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n viides raportti on tulossa, ilmastokeskustelun odotetaan taas kuumenevan lähiviikkoina.

Noin 10 vuotta sitten skeptikot haastoivat asiantuntijat vastaamaan tieteen tuloksista. Tutkijoista tulikin konnia. Vastakkainasettelu näkyy edelleen - tuomaria ei vain ole, totesi tänään johtaja Mikko Alestalo Ilmatieteen laitokselta tutkijoille järjestetyssä ilmastoviestinnän koulutuspäivässä.

Ilmastokeskustelu on paikalleen jämähtänyttä. Tietoa syntyy hitaasti, IPCC:n raporttikin tulee vain 5-7 vuoden välein. Helppo tapa median kannalta on jatkaa edelleen vastakkain asettelua, jossa kansalainen ei voi erottaa mikä on totta ja mikä ei. Ongelma ilmastoviestinnässä on myös se, että ilmastonmuutos on liian hidas prosessi yhden ihmisen kannalta, joten se ei kiinnosta tarpeeksi. Mutta sen pitäisi kiinnostaa, se on megaluokan juttu.

 

”Hyvä tutkija on hyvä generalisti, sanoi Alestalo – en voisi olla enempää samaa mieltä. Liian monesti huippututkijat hukuttavat ydinviestit detaljeihin, asia ei tule selväksi. Ilmastonmuutos on vaikea ja hankala aihe, sitä ei saa helposti medioihin. Vikaa on kaikissa osapuolissa, tutkijoissa, medioissa ja päättäjissä: jos päätöksiä ei saada aikaan, niin väistämättä tulee mieleen ajatus, että ei tämä niin tärkeää/todellista olekaan.

Selkeytä ja yksinkertaista viestiä, tee asiasi houkuttelevaksi, opastivat median edustajat tutkijoita. Julkista rahoitusta saavilla tutkijoilla on kuitenkin yhteiskuntavastuunsa viestiä asiasta, sanoi HS:n tiedetoimituksen tuottaja Riikka Hakkarainen. 

Professori Hukkinen Helsingin yliopistosta nosti esiin kysymyksen pitääkö enää tutkia lainkaan, sillä tiedämme jo kaiken päätöksenteon ja suunnittelun kannalta. Pitäisi siis laittaa stoppi tutkimukselle; ja siirtyä toimintaan. Kova heitto salissa, joka oli täynnä ilmastotutkijoita. 

Konkreettiset esimerkit ja osallistaminen, katastrofit, näkyvät vaikutukset saavat vasta ihmiset toimimaan. Mitään ei tehdä ennen kuin on pakko. Tässä tapauksessa pakko meni jo?

Tänään on ylikulutuspäivä. Keskiviikosta lähtien elämme loppuvuoden velaksi

Maailman tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat on kulutettu tänään loppuun. Huomisesta lähtien luonnonvarojen kulutus ylittää niiden tuotannon. 

Suurin osa maapallon maista ottaa luonnonvarojen kulusvelkaa

Ihmiskunta tarvitsee yhteensä 1,5 maapalloa tyydyttääkseen tarpeensa. Kansakuntien välillä on suuria eroja siinä, kuluttavatko ne omat luonnonvaransa ja ”ottavat velaksi” muilta vai ”antavatko ne luottoa” muille maille.

Suomalaiset kuluttavat hyvin paljon luonnonvaroja per kapita (6,2 gha), mutta samalla Suomessa on suuri luonnon tuottokyky (12,2 gha/per kapita). Maapallon väestöstä 80% elää maissa, jotka kuluttavat yli omien luonnonvarojensa. Suomalaisten kulutus on noin 0,5 Suomea, japanilainen kuluttaa 7,1 kertaa Japanin ekologiset luonnonvarat ja sveitsiläinen neljä ”sveitsillistä”.  

Suomalaiset kuluttavat kolme maapalloa

Vaikka suomalaisten kulutus (6,2 gha) onkin alle maamme luonnon tuottokyvyn, on se globaalisti katsoen kestämätöntä. Jos maailman kaikki luonnonvarat jaettaisiin tasaisesti kaikkien maailman asukkaiden kesken, olisi jokaisella maapallon ihmisellä käytössään alle 2 globaalia hehtaaria. Jos kaikki kuluttaisivat kuten me suomalaiset, pitäisi maapalloja olla kolme.

Ylikulutus ei voi jatkua loputtomiin

Talous ja resurssien tarve kasvaa koko ajan, maailman väkiluku kasvaa, kasvihuonekaasut lisääntyvät – maapallon koko säilyy samana. Taistelu luonnonvaroista tulee kasvamaan tulevaisuudessa, sillä ihmiskunnan hyvinvointi perustuu loppujen lopuksi luonnon tuottamiin ekosysteemipalveluihin. Ylikulutus on mahdollista vain jonkin aikaa ennen kuin ekosysteemit rappeutuvat ja lopulta romahtavat. Näköpiirissä on jo nyt mm. vesipulaa, aavikoitumista, viljelysmaan köyhtymistä ja tuottokyvyn laskua, vakavaa kalakantojen ehtymistä, ylilaidunnusta, metsien häviämistä, lajien sukupuuttoa.

Action needed

Juuri nyt pitäisi toimia; tehostaa veden, energian ja materiaalien käyttöä, lisätä uusiutuvan energian käyttöä, siirtyä kohtuullisempaan ja järkevämpään kulutukseen. Huoli maapallosta pitäisi olla kaikkien yhteinen. Millainen tänään syntyvän suomen kansalaisen tulevaisuus on,  jos nakerramme elämisen mahdollisuuksia maapallolla jatkuvasti? 

Suomessa ollaan valmistelemassa kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumusta, joka tavoittelee ylisukupolvisesti ja globaalin osavastuun ajatuksella kestävää tulevaisuutta. Se on konkreettinen kehikko, joka ottaa kantaa myös luonnonvarojen kestävään kulutukseen.   

Lue lisää WWFn ja YM:n tiedote

Banneri ja lähteet :  

Global Footprint Network

WWF:n Living Planet -raportti

Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus - ehdotus valmiina jatkokäsittelyyn

Tämän kevään ajan valmisteltu ehdotus kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumukseksi valmistui kesäkuussa. Ehdotusta valmisteli laaja-alainen asiantuntijajoukko, mukana myös suuri joukko muita sidosryhmiä. Kiinnostusta prosessiin oli paljon, erityisen ilahduttavaa oli, että yritykset tulivat joukolla mukaan. Ehdotus viedään seuraavaksi Suomen kestävän kehityksen toimikuntaan, jossa sitä käsitellään syksyn aikana.Toimikunta päättää lopullisesta sitoumusasiakirjasta.

Tie hyvään elämään vuonna 2050?

Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus on kansainvälisestikin katsottuna ainutlaatuinen ja uudenlainen lähestymistapa edistää kestävää kehitystä. 

Pääministeri Kataisen johtama Suomen kestävän kehityksen toimikunta päätti viime vuonna pyrkiä tiiviiseen yhteiskuntasitoumukseen, jossa määrittellään ylisukupolvinen kestävän kehityksen politiikkakehikko. 

Tarkoitus on saada kaikki yhteiskunnan merkittävät toimijatahot, kuten elinkeinoelämä, julkishallinto, järjestöt ja yhdistykset, tiedemaailma ja oppilaitokset, mukaan ja tekemään konkreettisia tekoja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Yhteiskuntasitoumus on myös osa YK:n kestävän kehityksen huippukokouksen (Rio+20) päätösten kansallista toimeenpanoa.

Ehdotus kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumukseksi, " Suomi, jonka haluamme 2050", sisältää vision Suomesta 2050, kestävän kehityksen periaatteet sekä kahdeksan keskeistä tavoitetta, joiden tulee toteutua, jotta meillä ja lapsillamme on vuonna 2050 hyvän elämän mahdollisuudet. 

Näiden tavoitteiden toteutumiseksi eri toimijatahoja tullaan pyytämään laajasti mukaan antamaan omia toimenpidesitoumuksiaan. Tavoitteiden toteutumista seurataan muun muassa kestävän kehityksen toimikunnassa.    

Uutinen aiheesta 

Läpinäkyvät lihan tuotantoketjut - uhka vai vallan mahdollisuus lihayhtiön maineelle ja liiketoiminnalle?

Ei tainnut mennä ihan nappiin vastuullisuusviestintä monella lihayhtiöillä tänään Hesarin artikkelissa, jossa käsiteltiin niiden käyttämän ulkomaisen lihan alkuperää. Ruokaketjun avaaminen ei kuulemma hyödytä lihayhtiön liiketoimintaa. Näin varmaan ennen olikin, kun kukaan ei kysellyt eikä ymmärtänyt mistä se liha tulee, mutta maailma on muuttunut. Nyt kysellään, ketjujen pitäisi olla läpinäkyviä, ja jos ei tiedetä, otetaan selvää ....

Näin sivusta seuraajana ajattelen, että lihayhtiön liiketoimintaa kyllä hyödyttäisi lisääntyvä kuluttajan luottamus heidän toimintaa ja brändejä kohtaan; toisin sanoen hyvä maine lisääntyisi ja se taas tuottaisi yritykselle lisää arvoa. 

Nykyään puhutaan kovasti raaka-aineiden jäljitettävyydestä, auditoidusta ja eettisestä toiminnasta, jossa niin ruokaketjun eläimet kuin ihmisetkin ympäristön ohella voivat hyvin. Noita yhtiöiden kommentteja lukiessa tuli kieltämättä sellainen olo, että onko jotain salattavaa kun lehtimiestä ei voi mukaan tarkastusreissulle Brasiliaan ottaa. Saiko yhtiön maine nyt kolhun?



Juhanin mulleja

Olen käynyt viimeisten vuosien aikana monissa liha-alan tuotantolaitoksissa; broilerikasvattamoissa, sikaloissa ja navetoissa, teurastamoissa ja tehtaissa. Vaikka Suomessa asiat hoidetaan pääosin superhienosti, ja vaikka kuinka toimitaan täysin lain mukaisesti ja ylikin, ja vaikka kuinka olen jonkin sortin biologi ja maatilalla melkein syntynyt, niin kyllähän se ruoan tuottaminen eläimistä aina jossain määrin kirpaisee. Se kuinka "kylmää touhua" lihan tuotanto on. Eläin on subjekti: syntymä, kasvatus (ehkä monessa eri paikassa), lopetus ja osiksi. Ja sama rundi uudelleen. Ja uudelleen. Siinä ei tunteilla pelata.

Olemme niin etääntyneitä lihantuotantoketjusta (ja muistakin ruokaketjuista), että täysin luonnollinen asia muuttuu luonnottomaksi. Jos porsiva emakko, ähkyyn kuollut lehmä tai kalkkunan teurastus olisi jokapäiväinen näky kotikulmilla, saattaisi suhtautuminen olla toinen. Siksi varsin hyvin ymmärrän lihatalojemme haluttomuuden päästää kansaa tai lehdistöä tuotantoketjuunsa tutustumaan - vaikka niihin ilman muuta pitäisi päästää, koska asiat hoidetaan kunnolla ja oikein, Suomessa. Entäs siellä Brasiliassa sitten?

Hesarin juttusarja jatkuu huomenna, sitä odotellessa on lähdettävä ostamaan Juhannuksen grilliherkkuja ...

Istuta puu, pelasta maailma.

Arvostettu akatemiaprofessori Markku Kulmala valotti eilen ilmaston muuttumista kansainvälisessä tiedeopetuksen symposiumissa (International Science Education Symposium (ISSE)) Helsingissä.

Meillä on vain yksi planeetta, jolla ei voi tehdä testejä, aloitti Kulmala. Maapallolla kaikki liittyy kaikkeen. Hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrät lisääntyvät koko ajan, kasvuvauhti on ollut vuodesta 2010 lähtien + 5% vuosittain. Talouskriisit ovat hetkellisesti vähentäneet khk-päästöjä. Hyvä niin, mutta talouden taantumat eivät kuitenkaan ole toivottuja. Kuinka saada siis samaan aikaan talouskasvua ja vähemmän päästöjä, siinäpä ydinkysymys.

Vuonna 2008 ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli 385 ppm, joka on yli 38 % enemmän kuin ennen esiteollista aikaa. Nyt ollaan jo yli 400 ppm:ssä, onko peli on jo menetetty?  

Kuva: Sauli Rouhinen

Pulman ratkaisussa tarvitaan kaikkia kynnelle kykeneviä voimia, myös pieniä yrityksiä. Ja varsinkin nuoria toivoja, niitä, jotka olivat eilen kuuntelemassa yleisössä. Ympäri maailmaa on Suomeen saapunut nimittäin täksi viikoksi Millenium Youth Camp kesäleirille nuoria tulevaisuuden propelipäitä, joiden käsiin ilmastonmuutoksen hidastamisprosessi ja jälkien korjailu eittämättä tipahtaa. 

Kulmala puhui nuorille erityisesti aerosolipartikkeleista, joita on ”hyviä ja huonoja”. Huonot eli ihmisten tuottamat lämmittävät ilmastoa ja hyvät mm. viilentävät maapalloa. Metsät tuottavat niitä hyviä. Kulmala patisti nuoria mukaan työhön, perustamaan yrityksiä ja tekemään tiedosta rahaa. Mitä ensimmäiseksi pitäisi tehdä, mikä olisi helpoin ja nopein tapa toimia ilmastokysymyksessä, kysyttiin Kulmalalta. Istuttakaa puita! vastasi Kulmala.

Olisiko siinä aihetta kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen konkreettiseksi toimeksi? Istutetaan jokainen yksi puu.
Kuka tulee mukaan?

Mitä pitäisi tapahtua, että tulevilla sukupolvilla olisi hyvä elämä vuonna 2050?

Mitkä ovat ne kriittiset asiat, joiden pitäisi olla kunnossa, jotta vuonna 2050 lasten lapsillamme olisivat hyvät elämän edellytykset kunnossa? Mitkä ovat ne eloonjäämiskysymykset, isot haasteet, joiden ratkaisuun tämän yhteiskunnan tulisi pyrkiä välittömin toimenpitein?

Meillä on vain yksi maapallo, jonka elämää ylläpitävät luonnonjärjestelmät ovat uhattuina. Kuitenkin niihin perustuu sekä nykyisten että tulevien sukupolvien hyvinvointi. Samaan aikaan myös ns yhteiskunnallinen perusta, eli kaikkien maapallon ihmisten mahdollisuus tyydyttää omat ihmisoikeuksiin perustuvat perustarpeensa ovat monella osa-alueella täyttämättä. Tämä on nykyihmiskunnan suurin haaste.

Suomi vastaa osaltaan tähän haasteeseen yhteiskuntasitoumuksella. Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus tulee sisältämään alle kymmenen tavoitetta, joiden toteutumiseksi eri toimijat antavat ovat toimenpidesitoumuksensa, so. tekevät tekoja, jotta tavoitteet toteutuvat. Tavoitteita on nyt hahmoteltu eri sidosryhmien sekä sitoumusta miettivän ryhmän kesken. Sitoumuksesta päätettiin viime vuonna pääministeri Kataisen johtamassa Kestävän kehityksen toimikunnassa. Ehdotus sitoumuksesta on valmis tämän kuun lopussa.

Ovatko seuraavat tavoitteet ne olennaiset, oikeat, seurattavat, riittävän rohkeat ja kunnianhimoiset, aidosti kestävää kehitystä edistävät? Sellaiset, että jos ne toteutuisivat, meillä olisi hyvinvoiva Suomi vuonna 2050 osana hyvinvoivaa maapalloa. Ota kantaa suoraan näihin tavoitteisiin tässä kyselyssä.

Tässä nyt luonnosvaiheessa olevat tavoitteet lyhyesti:  

Talous resurssiviisaaksi: Suomi ja suomalaiset ryhtyvät edelläkävijöiksi: edistämme ja tarjoamme kestäviä ratkaisuja alueellisesti, Euroopan unionissa ja globaalisti. Yrityksemme ovat globaaleja johtajia yhteiskuntavastuullisessa liiketoiminnassa. Kaikkia resursseja käytetään harkitusti, säästäen ja kestävää kehitystä edistävällä tavalla.

Työtä kestävästi: Työn tarjontaa ja laatua parannetaan. Työllisyysastetta nostetaan ja kasvatetaan työn tarjontaa: työtä tulee ottaa vastaan ja tarjota yhä monialaisemmin. Työelämän laatua parannetaan

Köyhyyden poistaminen: Köyhyyden poistaminen Suomesta (vaurauden tasapuolisempi jakautuminen) ja maailmasta parantamalla ihmisten mahdollisuuksia hyvään terveyteen, koulutukseen ja työllistymiseen. Kaikille suomalaisille taataan riittävä toimeentulo ja perusturva. Kaikki työ on kannattavaa. Erityisesti panostetaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseen. Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen kriisienhallintaan.

Yhteiskuntarauhan ja turvallisuuden turvaaminen: Turvataan riittävä hyvinvointi ja osallisuus yhteiskuntaan kaikille. Vahvistetaan demokratiaa ja kaikenikäisten vaikutusmahdollisuuksia omaan elämään ja yhteiskuntaan. Erityisesti vahvistetaan nuorten osallisuutta ja varmistetaan, että kaikille löytyy oma paikka. Vahvistetaan sosiaalisia mahdollisuuksia, hallinnon läpinäkyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta sekä tasa-arvoa. Taataan kaikille yhdenvertaiset ja tasa-arvoiset hyvinvointipalvelut.

Energiakäänne: Suomi siirtyy puhtaaseen energiantuotantoon: Kasvishuonekaasupäästöjä vähennetään 30 % vuoteen 2020, 50 % vuoteen 2030 ja 80–95 % vuoteen 2050. Päästövähennykset aikaansaadaan pääasiassa siirtymällä uusiutuvista energialähteistä peräisin olevaan puhtaaseen energiantuotantoon sekä parantamalla energiatehokkuutta.

Luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen: Suomi ryhtyy tehokkaisiin ja kiireellisiin toimiin luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä ja varmistaa, että vuoteen 2050 mennessä Suomen luonnon tila on vakaa ja edistää tulevaisuudessa kansalaisten hyvinvointia. Ekosysteemipalveluita tunnistetaan ja hyödynnetään.

Ekologinen jalanjälki luonnon kantokyvyn rajoihin: Suomi ja suomalaiset vähentävät neitseellisten luonnonvarojen kulutusta ja ekologista jalanjälkeä. Tavoitteeksi asetetaan ekologisen jalanjäljen puolittaminen vuoteen 2050. Tavoitteen toteuttamisessa painotetaan erityisesti resurssitehokkuuden lisäämistä, materiaalien kierrätystä ja suljettuja kiertoja.

Yhteisöllisyys materialismin vastapainoksi: Luodaan todellisia vaihtoehtoja kuluttamiseen perustuvalle elämäntavalle. Kehitetään paikallisyhteisöjä vahvistavia toimintamalleja ja asukkaiden mahdollisuuksia luoda viihtyisiä elinympäristöjä. Kehitetään kaavoitusta ja paikallista päätöksentekoa. Panostetaan asennemuutoksen luomiseen, jotta aineettomampaan kulutukseen perustuva elämäntapa on tavoiteltavampaa ja hyväksyttävämpää. Luodaan yritystoimintaa erityisesti palveluihin, lainaamiseen, korjaamiseen ja kierrättämiseen liittyen. Ylläpidetään korkeaa koulutustasoa ja yleissivistystä.

Mitä puuttuu, missä mennään vikaan? Ota kantaa kyselyssä.