Sikatilalla terveydenhuoltokäynnillä

Pääsi virkamies kerrankin ruoan alkulähteille.
Täytyy sanoa että kyllä oli hieno kokemus!
Kävimme katsomassa isoa porsastuotantosikalaa lakeuksilla. Käynnin tarkoituksena oli käytännössä nähdä mihin uusi kansallinen sianlihan tuotannon laatujärjestelmä ensi keväänä oikein perustuu.

Suomessa ruokaketjussa on jo vuosia ollut käytäntönä hoidaa asiat ennalta eikä korjailla virheitä kalliilla hinnalla perästäpäin. Niinpä sianlihan tuotantoketjussa on ollut ennakoivan terveydenhuollon järjestelmä jo jonkin aikaa. Tilakäynnillä demonstroitiin sikojen terveydenhuoltojärjestelmän ydintä eli terveydenhuoltokäyntiä. Suomalaisille sikatiloille tehdään vuodessa noin 7700 terveydenhuoltokäyntiä. Eli noin neljä käyntiä jokaiselle tilalle vuodessa. Sikatiloista melkein kaikki kuuluvat terveydenhuoltojärjestelmän piiriin. Terveydenhuoltokäyntien lisäksi tehdään normaalit eläinkäärin käynnit ja kunnan eläinlääkärin tarkastuskäynnit (eläinsuojelutarkastuksia).

Tilan kanssa käytiin pitkä keskustelu kannattavuudesta - tai pikemminkin kannattamattomuudesta johtuen mm. huikeasta rehun hinnan noususta. Ennakoiva terveydenhuoltotyö on yksi tekijä kannattavuudessa; monet sairaudet on pystytty saneeraamaan kokonaan pois - terve eläin tuottaa paremmin. Hyvän terveystilanteen ansiosta eläinten lääkitsemistarve on saatu pidettyä kohtuullisena. Suomessa lääkkeitä ei käytetä rehun seassa varmuuden vuoksi vaan lääkintä on aina eläin ja tapauskohtaista, tässäkin on siis kustannusten säästöä. Eläinlääkkeiden käyttömme onkin maailman mittakaavassa erittäin vähäistä.

Terveydenhuoltokäynnin aikana sikatilalta katsotaan läpi monta asiaa. Käynti kestää noin 2 tuntia. Jokaisella terveydenhuoltokäynnillä kertyy tietojärjestelmään noin 170 havaintoa tilan ja eläinten olosuhteista. Erityisesti tallennetaan tuoteturvallisuuteen ja eläinten hyvinvointiin liittyvät käytännöt. Raporttiin kirjataan eläinten kuolleisuus, tarkistetaan virikkeiden käyttö (virikkeiden käyttö on tärkeimpiä hännänpurennan ehkäisytoimia), käydään läpi tautitilanne, kirjataan havainnot yksittäisistä eläimistä, tarkistetaan lääkkeiden oikea säilytys jne.

Terveydenhuoltokäynnillä katsastetaan eläinten hyvinvointia laajasti. Koko hyvinvoinnin käsite on itse asiassa melko mutkikas. Eläinsuojelulain täyttyminen ei automaattisesti ole tae eläimen hyvinvoinnille, sillä eläinsuojelulaki antaa raamit eläimen rakennetulle lähiympäristölle eikä mittaa varsinaisesti eläimen hyvinvointia. Tämän vuoksi EU eläinten hyvinvointistrategia -prosessin yhteydessä on kehitetty eläintä mittaavat hyvinvoinnin indikaattorit (Welfare Qality). Nämä ovat 1) lajille ominainen käyttäytyminen, 2) oikea ruokinta, 3) hyvät olosuhteet, 4) hyvä terveys. Nyt näitä neljää indikaattoria seurataan myös jokaisella terveydenhuoltokäynnillä.

Suomessa tuotantosika voi hyvin, ainakin Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan. Tutkimuksessa selvisi, että teuraaksi kasvatettavien sikojen hyvinvoinnin taso on Suomessa selkeästi korkeampi kuin vertailumaissa. Tutkimushankkeen kotisivu: www.finnishpigwq.edublogs.org

Olisiko vihdoin syytä kertoa kuluttajille, meille tavallisille makkaranpurijoille, mitä suomalaisella sikatilalla ja sikaketjussa tehdään, jotta eläin voi hyvin, tuotteet ovat turvallisia ja miten ympäristöasiat hoidetaan? Tänä vuonna sikojen terveydenhuoltotyö kirjoitetaan laatujärjestelmän muotoon, jotta se voidaan todentaa (auditoida). Sitten siitä voidaan kertoa laajemmin ja luotettavasti myös kuluttajille.
Kai haluaisit tietää miten ja missä syömäsi sianliha on tuotettu?

Nyt viikonloppuna on mahdollisuus tutustua tiloihin, joista ruoka tulee: Tässä linkki tiloille
Kannattaa hyödyntää tämä mahdollisuus!

(Kokous)keksit verolle pantava?

Hallitus päätti ohjelmassaan selvittää makeisten ja jäätelön valmisteveron korvaamista sokeriverolla. Veron piti tulla voimaan jo ensi vuonna, mutta ehtinee vasta 2014. Työryhmä on asiaa käsitellyt, ja julkaissut perusteellisessa väliraporttissa esityksensä.

Voimassa oleva makeisvero (sis.virvoitusjuomaveron) kannetaan tällä hetkellä makeisista, jäätelöstä ja suklaasta sekä virvoitusjuomista. Esitys on, että nykyistä makeisveropohjaa laajennettaisi leipiin ja kekseihin, ja myös maitotuotteisiin (esim jugurtit), joissa laktoosia on yli 5% (maitosokeri). Veron suuruudesta ei ole vielä tietoa. Erityisiä kysymyksiä on noussut pullotetusta vedestä (ulkopuolelle?), makeutusaineista , hunajasta ("luontainen" mutta mono- ja disakkarideja täynnä).

Nykyinen valmisteveron peruste on täysin fiskaalinen, valtion kassaan piti saada täytettä 100 miljoonaa. - vero on tuottanut jo 134 miljoonaa. Nykyisen makeisveron suuri "synti" on se, että se on syrjivä: esim. suklaapatukkaa verotetaan mutta ei suklaakeksiä.

Sokeriverotyöryhmä asetti uudeksi peruskriteeriksi terveysperusteet. Syystä.  Sokeri ei ole vain tyhjien kaloreiden lähde aiheuttaen lihavuutta ja 2-tyypin diabetesta, mutta myös osallinen elintapasairauksiin kuten sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpään. Elintapasairauksiin kuolee maailmassa nykyään enemmän ihmisiä kuin infektiosairauksiin. Elintapasairauksissa syyttävä sormi osoittaa vähäiseen liikunnan lisäksi tupakkaan ja viinaan, joita verotetaan ja säädellään - kolmas tekijä on ruoka, jota harvoissa maissa verotetaan terveysperustaisesti. Eräät johtavat lihavuustutkijat USAsta esittivät vuoden alussa Nature -lehdessä, että sokeri pitäisi verottaa ja kontorolloida kuten alkoholia. Viite HuffingtonPost

Sokeriverotyöryhmän väliraportissa esitellään viisi vaihtoehtoista mallia, joista kaksi valitaan myöhemmin jatkotarkasteluun. Raportti esittää, että veroa kannettaisi kokonaissokeripitoisuuden tai lisätyn sokerin perusteella. Vaihtoehtoina voisi olla myös nykyisen makeisveron kehittäminen, arvonlisäverotus tai makeisveron ja sokeriveron yhdistelmä.

Työryhmän loppuraportti julkaistaan marraskuussa. Suomi ei ole ainut maa missä ruoan terveysperustaista verottamista mietitään. Yritän koostaa muiden maiden ruokaveroista jutun tuonnempana.

Olympialaisten ruoan laatustandardeista unohtui terveys. "Läskikisat", sanovat järjestöt.

Lontoon olympialaiset haluaa olla "vihreimmät" koskaan järjestetyt olympiakisat kaikilla osa-alueilla. Myös ruoan on olympialaisissa oltava kestävästi ja eettisesti tuotettua. Lontoon järjestelykomitea teki kisoja varten jo vuonna 2009 kunnianhimoisen suunnitelman (London 2012 Food Vision ) miten paikallista ja kestävästi tuotettua ruokaa tarjotaan kisavieraille. Tarkoitus on tarjota parasta mitä Briteistä saa, ensijaisena kriteerinä pääraaka-aineille on, että niiden on tultava U.K:sta. Jopa McDonalds pakotettiin hankkimaan raaka-aineensa paikallisesti. Tarjoilun määrällä mitattuna käynnissä on "suurin rauhanajan catering-operaatio". Lontoon olympialaisten aikana tarjoillaan arviolta 14 miljoonaa ruoka-annosta yli 40:llä virallisella kisapaikalla.

Ruokien raaka-aineiden on oltava laatustandardien mukaisia: brittien oma laatumerkki Red Tracktor hallitsee liha-maito-kananmuna-juusto-liha valikoimaa, MSC -merkki kalatuotteita, Fairtrade tee-kahvi-sokerivalikoimaa, Free range siipikarjaa, Leaf ja GlobalGap kasviksia. Luomu on toissijaisena kriteerinä lähes kaikissa raaka-aineryhmissä.

Hyvä, että hankintakriteereihin on kiinnitetty huomiota, koska raaka-ainemäärät ovat huikeita. Järjestäjät arvioivat ennen kisoja ruokamääristä mm. seuraavaa: 25 000 leipäpalaa, 232 tonnia perunaa, 82 tonnia mereneläviä, 31 tonnia siipikarjanlihaa, 100 tonnia muuta lihaa, 75 000 litraa maitoa, 19 tonnia munia, 21 tonnia juustoa, 330 tonnia hedelmiä ja kasviksia. On todellakin merkitystä mistä nämä tuotteet tulevat, ja miten ne on tuotettu. Mutta miten mahtoi todellisuudessa käydä, mistä ruoka raaka-aineet tulivat ja saavutettiinko hankintakriteerit?

Lontoon kisojen ruokasponsorit ovat herättäneet melkoista keskustelua. "Chip-gate" - eli ranskalaisten perunoiden McDonaldsille annettu yksinmyyntioikeus kisa-alueilla oli jo liikaa monen yrittäjän mielestä. Olympialaisten ruoka- ja juomasponsorit ovat herättäneet muutenkin närää. Coca-Cola, McDonalds, Cadbury, Heineken eivät välttämättä tue tuotteineen mielikuvaa huippukuntoisista kisailevista nuorista. Usain Boltin 100 m kisan jälkeinen "tunnustus" nugettien ja wrappien syömisestä ennen kisaa oli tietysti mannaa sponsoreille, mutta tuskin kukaan tosissaan ajattelee, että noita aikoja juostaan nugetteja rouskuttamalla - paitsi lapset. Lontoon kisat on nimitetty terveys- ja lastenjärjestöjen puolelta "Obesity Games - Läskikisoiksi".

Obesity Games - raportin mukaan kisojen (kesä+talvi) kustannuksista vain pieni-osa (noin 12 %) katetaan sponsorituloilla, tarjoavat olympialaiset huikean näkyvyyden ja mahdollisuuden sponsoreille. Varsinkin ruoka/juomayritysten näkyvyys on huipussaan, mutta ne kattavat kuitenkin kaikesta sponssista vain 2 %! Mutta mikäs sen hienompaa yritykselle kun brändi yhdistyy olympia-aatteeseen, terveyteen, huippukuntoon ja menestykseen. Näiden yritysten top tuotteet ovat suuri energisiä, sisältävät massoittan rasvaa ja sokeria - ei siis ihan sitä mitä terveellisen ja urheilullisen elämäntavan vaaliminen vaatii?

Virvoitusjuoma ja pikaruokatuotteiden markkinointi tavoittaa erityisesti lapset ja nuoret. Elämä on markkinataloutta, sanotaan. Nostetaanko siis kädet pystyyn ja ollaan hiljaa vai voisiko ajatella, että stop: olympialaisissa ei saa mainostaa epäterveellistä ruokaa? Toki sponsoreilla on tästä eriävä näkemys. Ja sponsorin on hyvä olla kisoissa: Lontoossa kulutetaan sellaiset 10 tonnia hampurilaisia, ranskalaisia ja pirtelöitä, aterioina arvioiden noin 1,75 miljoonaa pikaruoka-ateriaa.

"Läskikisat" ei ole leikin aihe - olympialakomitea joutunee jatkossa ottamaan kantaa sponsoreihin terveysargumenttien takia. Ruokaan ja syömiseen ja elintapoihin ylipäänsä liittyvät sairaudet muodostavat suurimman terveydellisen uhan teollistuneissa maissa - näiden sairauksien lasketaan aiheuttavan n 35 miljoonaa kuolemaa vuosittain (vs. tupakan polton aiheuttamat kuolemat n 8 miljoonaa vuodessa). Iso-Britanniassa kuusi kymmenestä aikuisesta on ylipainoista, ja lapsista yksi kolmesta. Ennuste on, että puolet brittilapsista on lihavia 2020 mennessä. Jenkeistä noin 35% on lihavia, japanilaisista muutama prosentti, ranskalaista 14%, suomalaisista reilut 15%. Lihavuuden hoito maksaa; Suomessa arvioidaan ainakin 200 miljoonaa euroa vuodessa, hoitopaikkoina mitattuna yhden ison keskussairaalan verran.

Maailmanlaajuisen lihavuusepidemian torjunta tarvitsisi kaikki keinot käyttöönsä, myös ne sponsorirahat, jotka olympialaisten aikana käytetään ruokien ja juomien mainontaan, ja varsinkin olympialaisten antaman näkyvyyden ja esimerkin. Väitän.

Projekti 2013 alkakoon, ekat kilsat takana

Kävin lenkillä, kolmatta kertaa tällä viikolla. Viikon saldo n 11 km. Ne ovat ensimmäiset kilometrit 3 kk sitten tehdyn kankkuleikkauksen jälkeen. Tiedän taas miksi menin siihen leikkaukseen, oli pakko, jotta pystyy juoksemaan. Ennen huhtikuista leikkausta kävin paljon erilaisissa rääkkijumpissa, spinnaamassa jne mutta juoksu oli tuskaa.

Taas tänään tiedän miksi juoksen - tunnen eläväni kun juoksen. Kumma tunne, vaikea sitä on selittää. Ymmärrän Murakamia ja Tarahumara -heimoa.

Kankkuoperaatio, jossa kiinnitettiin irronnut jänne istuinkyhmyyn, oli iso operaatio. Kuusi viikkoa istumatta ja sairauslomalla, hyvin hissuksiin, vesijuoksua sain kyllä tehdä ahkerasti. Ja olihan se operaatio myös hurjan kallis. Kahdeksan vuoden takaisinmaksuajalla, reilulla 800 km vuodessa (joka on normi mulle, juoksen 9 kk vuodesta), voin maksaa itselleni joka juostusta kilsasta 60 senttiä takaisin. Eli tällä viikolla tuli tienattua peräti kuusi euroa takaisin:)

Pakara kesti viikon rasituksen aika hyvin. Eihän se tietysti ihan kivuton ole mutta juoksu onnistuu, ainakin näin alussa, ihan hyvin. Tästä sitten tavoitetta asettamaan... 9kk:n päästä voisi taas tavoitella 42 kilometriä vaikka Wienissä. Projekti 2013 on alkanut.

Maratonini
2008 New York
2009 Berliini
2010 Helsinki
2011 Tukholma

More from Less, a new Finnish programme on Sustainable production and consumption

The Finnish Programme on Sustainable Production and Consumption 2012 steers towards more sustainable living, housing, mobility and eating. The Program was launched on May. Here is short summary about the food and eating in that program:

Food consumption is a field which the Finnish government up until now has steered on the grounds of health criteria only. The environmental impact of food derives from what is on out plate. The raw material choices are decisive in this, while the share of transportation and packaging is much smaller. A vegetable-dominated and seasonal diet that follows the food plate model, where protein has been produced with minimum environmental loading, is also the best for the climate.

Changing the consumer habits into a more sustainable direction may be the most challenging element as regards the environmental footprint of private citizens. We all must eat, which means that wise choices need to be made many times a day. Eating is a very personal matter and eating habits vary a great deal. We want to have variety and a diverse diet. So far there is not very much consumer information on how to make low-carbon dietary choices.

The programme proposes:

A plate model for healthy and environmentally-friendly eating. One of the most important concrete openings is the food plate model for good eating, which brings together healthy and environmentally friendly eating. The revised national food plate model must also take account of the environmental aspects. The new food plate model is introduced to all professional kitchens.

Public catering services act as a model for environmentally-friendly eating. Each year more than 460 million meals are served in Finnish schools, hospitals and childcare centres. These meals have a great impact on public health, food safety and the environment. Everyone who serves food by means of public funding (municipalities, in particular) should decide that the meals must be environmentally friendly, as well as healthy. Environmental friendliness should become a priority in all that is being done in the kitchens. Criteria for sustainable food purchases are prepared for those responsible for public procurement.

No food is wasted at homes and in professional kitchens. From the consumer perspective the quickest and simplest way of improving the environmental footprint of eating is to stop wasting perfectly good food. Preventing food waste is included in education at all levels from early childhood to vocational schools. Professional kitchens and retailers are instructed on what they can do with surplus food (deliver further etc), and how exactly the Food Act should be interpreted. Professional kitchens should also be obligated to measure and follow food waste.

A system to verify responsible production practice. Growing numbers of consumers want to know about animal welfare, product safety and environmental impacts of the food production chain. A system is constructed to verify a transparent food production chain (national quality system).

More about the program

Kasvisketjun laatujärjestelmän kehittäminen vaiheessa

Kasvisketju miettii Suomessa voisiko se liittyä kansainväliseen GlogalGap järjestelmään kansallisesti tai yrityskohtaisesti. GlobalGap on toimialakohtainen itsesääntelyjärjestelmä. Se on laatujärjestelmä, jonka kolmas osapuoli sertifioi eli tarkistaa/todentaa, että hommat hoidetaan kuten laatustandardissa sanotaan ja toimia luvataan. GlobalGap on kaupan organisaation perustama järjestelmä, jossa tuotajan ääni kuuluu hyvin. Sitä alettiin soveltaa ensimmäisenä kasvispuolelle, ja siellä se toimiikin erinomaisesti.

GLOBALG.A.P on kolmitasoinen standardi, jossa on kaikille tuotantosuunnille yhteinen tilataso, tuotantosuunnan mukainen taso ja tuotantosuunnan alakohtainen taso. Järjestelmä pitää sisällään kirjaamisvaatimuksen, jotta hyvät käytännöt voidaan osoittaa ulkoisessa tarkastuksessa. Jokaisessa standardin osassa on pakollisia, valinnaisesti pakollisia ja suositeltavia toimintoja.

Auditointeja on ylipäänsä olemassa kolmenlaisia, mutta oikeastaan vain kolmannen osapuolen auditointi on mielestäni se "oikea". Kasvissektori tekee Suomessa itsearviointia koko ajan. Toisen osapuolen auditointeja eli esim. neuvojien tarkastuksia tehdään myös. Sirkkalehti -lipun (Laatutarhan oheiden noudattaminen) saaneet tilat tarkastetaan joka viides vuosi. Neuvoja-tarkastus maksaa alle 500€, mutta silti se koetaan liian kalliiksi tiloilla. Useinkaan paikalliset pienet tilat eivät ole mukana Sirkkalehti -järjestelmässä mukana. Kolmannen osapuolen auditointeja, auditointeja, joita tekevät Finaksen akkreditoimien
sertifiointiorganisaatioiden auditoijat, ei ole tehty kuin muutama. Suomessa on tällä hetkellä 2 GlobalGap auditoitua tilaa, kolmas on tulossa. Kauppa on jo pitkään puhunut kolmannen osapuolen auditoinnin puolesta.

Yksityiset vapaaehtoiset standardit täydentävät lain vaatimuksia ja auttavat myös lakisääteisten standardien täyttämisessä. GlobalGap, Red Tracktor, Svensk Sigill, QS ovat esim yleisistä kolmannen osapuolen tarkastamista standardeista, yritysketjukohtaiset standardit ovat mm MacDonalsilla, Carrefourilla, Wallmartilla, Tescolla jne. UKssa kauppaketjukohtaisia järjestelmiä on paljon osittain ympäristöasioiden tärkeyden takia. Svenskt Sigill (Ruotsi) ja Red Tractor Farm Assurance (UK) eivät ole mukana
GlobalGap-benchmarkkauksessa, niissä on kuitenkin GG-sertifioituja tuottajia. Itävalta, Sveitsi, Saksa ovat mukana GlobalGap:ssä. GlobalGap tuotteita ei merkitä logolla mutta voidaan markkinoida omalla kotimaisella merkillä. GlobalGap järjestelmä on tarkoitettu vain BtoB, jolloin tuottaja ei käytä markkinoinnissa tietoa järjestelmään kuulumisesta (GN numero näkyy tuotteissa).

Itävallassa GlobalGap on laajasti käytössä, siellä on yli 2400 sertifioitua tuottajaa. Kasvistuotteille on oltava käytynä läpi AMAGAP sertifiointi, jotta voi käyttää AMA-Gutesiegel merkkiä. Tuottajajärjestöt ovat järjestelmän takana Itävallassa. Itävallan ja Sveitsin tuottajajärjestelmät ovat valmiin järjestelmän takana; on halvempaa ja nopeampaan liittyä valmiiseen. Saksassa täydentävien ehtojen tilaneuvontaa on yhdistetty laatujärjestelmään (QS). Saksassa on lähiruokamerkkejä eri osavaltioissa, joiden saamisen edellytys on että GlobalGap sertifiointi on tehty.

Yksityiset standardit ovat arkea Euroopassa. Tulemme Suomessa hyvin paljon jäljessä. Olisko nyt syytä reagoida kasvispuolella vuonna 2007 kehitetyn Laatutarha -ohjeistuksen kehittämiseen? Kehitetäänkö Laatutarhaa vai otetaanko joku toinen järjestelmä, liitytäänkö kansallisesti GlobalGapiin tai yrityiskohtaisesti, vai aloitetaanko yhteistyö ruotsalaisten kanssa yhteispohjoismaisen järjestelmän kehittämiseksi? Näitä kysymyksiä ratkotaan parhaillaan kasvisten GlobalG.A.P -hankkeessa, tekijänä Ruralia -instituutti.

Vähemmästä viisaammin - KULTU ohjelma luovutettiin tänään

Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelma KULTU luovutettiin tänään ympäristöministeri Ville Niinistölle. Uusi ohjelmaesitys korostaa erityisesti uusia vihreän talouden mahdollisuuksia ja valtion roolia hiilijalanjäljen vähentämistalkoissa. Ohjelmaa voidaan pitää päivityksenä vuonna 2005 tehdystä ohjelmasta.


KULTU-ohjelma lähtee kulutustematiikasta, kulutuksen ilmasto- ja ympäristöpäästöjen vähentämisestä. Yksityinen kuluttaja voi pienentää 25–40 % hiilijalanjälkeään viisailla valinnoilla ja kohtuullisemmalla kulutuksella. Yksityisautoilun vähentäminen, asuinpinta-alan järkevöittäminen, energialähteiden valinta, ulkomaanmatkailun vähentäminen ja kasvipainotteinen ruokavalio ovat ne toimet, joilla on suurimmat vaikutukset hiilijalanjälkeemme.

Kultu-ohjelmaesitys painottaa erityisesti julkisen sektorin etunojaa, julkisen sektorin on näytettävä esimerkkiä. Poliittinen tahtotila on käännettävä kaikilla sektoreilla päästöjen leikkaamiseksi ja talouden virherryttämiseksi. Ruoan osalta ohjelmaesitys nostaa julkisten ruokapalveluiden roolia; niiden on otettava käyttöön vähäpäästöiset terveelliset ateriat. Näihin päästään vain jos hankintakriteerit muokataan kestävät valinnat mahdollistaviksi.

Vihreän talouden varoista rahoitetaan ohjelmassa kahdeksan kokeiluhanketta, jotka luovat uusia käytänteitä ja konkreettisia aloitteita vähähiilisempään asumiseen, liikkumiseen ja ruokailuun. Ruoan osalta uskotaan, että kun julkiset ammattikeittiöt aloittavat kestävän syömisen muutoksen, leviää se koulujen ja työpaikkojen kautta koteihinkin. Meillä on ainutlaatuisen laaja julkisen ruokapalveluiden sektori Suomessa, joka tarjoaa noin 2 miljoonaa ateriaa arkipäivisin. Potentiaalia siis riittää esimerkin luomiseen ja kestävämpien tuotteiden kilpailuttamiseen.

Ministeri Niinistö korosti tänään julkisten hankintojen laatukriteerejä, niiden muokkaamista kestäviä valintoja edistämään. On tarpeen tehdä poliittisia päätöksiä, joilla ohjataan systeemisiin ratkaisuihin ja talouselämää kehittämään sellaisia tuotteita ja palveluita että nämä ratkaisut onnistuvat. Kysyntä ja hankintakriteerit luovat painetta tuotanto, jalostus- ja tuotekehityspäähän. Kulutus imee tuotannon muutokseen. Niinistö korosti ohjelman osuvan oikeaan, sillä kulutuksen "juttu" on juuri asumisessa, liikkumisessa ja ruokailussa - "kuten ruotsalaiset sanovat: tre B menar biff-bostad-bilen".

Vähemmästä on pystyttävä viisaammilla keinoilla tekemään kestävä arki kaikissa näissä kolmessa suurimassa kulutuksen ilmastojäljen jättäjässä.

Ohjelma lähtee nyt kuulemiskierrokselle ja sen jälkeen käydään kunkin ministeriön kanssa keskustelut miten konkreettiset toimenpiteet pannaan toimeen. Ohjelman ehdotukset tullaan ottamaan huomioon myös ilmastolain valmistelussa.

Ohjelma ja tiedotteet sekä kokeiluhankelista tästä YM:n sivulta

"Tarjolla tänään brasilialaista broileria" - alkuperämaan ilmoittamiseen tulossa tiukennuksia

Tuottajat ja elintarviketyöntekijät tempaisivat pari viikkoa sitten ruokakauppojen edustalla ja kysyivät mielipiteitä ruoan alkuperämerkinnöistä. Peräti 10 000 suomalaista haastateltiin. Suuri osa vastaajista halusi tarkennuksia ruoan alkuperämerkintöihin, varsinkin liha- ja kalatuotteisiin.

En tiedä miten kysely oli tehty, johdateltiinko kuluttajia tms., mutta joka tapauksessa yli 93% sanoi suomalaiselta kuulostavan tuotemerkin käytön olevan harhaanjohtamista, jos tuotteen valmistusmaa ei olekaan Suomi tai kun pääraaka-aine on ulkomainen.  ks tiedote

Voimassa oleva lainsäädäntö sanoo, että elintarvikkeen alkuperämaa on ilmoitettava, jos sen ilmoittamatta jättäminen saattaisi johtaa kuluttajaa harhaan. Toimivatko siis jotkut yritykset lain vastaisesti?
Ohessa broilerinlihapaketti, joka on "valmistettu Suomessa". Lihan alkuperän on näin ollen oltava Suomi, koska se ei muutu suomalaiseksi vähäisen valmistuksen (esim suolauksen) takia, tästä Eviran hyvä ohje. Minä kuluttajana oletan sen siis olevan suomalaista kun ei muuta sanota.

Haastatellut kuluttajat esittivät lääkkeksi puutteellisiin alkuperämerkintöihin ensijaisesti lainsäädäntöä. Suomi ei voi tehdä kansallista lainsäädäntöä pakatun ruoan alkuperämerkinnöistä, sillä asia on kuuluu ns. "harmonisoidun lainsäädännön piiriin", eli pääosin lainsäädäntö tehdään EUssa (paitsi katso ihan lopusta - pakkaamattoman ruoan osalta voidaan säätää itse). Komissio ei hyväksy kansallisia virityksiä. Mutta EU:ssa tapahtuu paljon juuri nyt alkuperämerkintöjen suhteen.

Uusi EU:n asetus elintarviketietojen antamisesta kuluttajille (kuluttajainformaatioasetus) tuli voimaan viime vuoden lopussa. Asetus vaikuttaa merkittävästi juuri alkuperän ilmoittamiseen. Uudessa asetuksessa alkuperämaan ilmoittamisvelvollisuutta laajennetaan asteittain mm maitoon ja muihinkin kuin naudanlihaa. Yleinen vaatimus on sama kuin nyt voimassa olevassa lainsäädännössä eli elintarvikkeen alkuperämaa on ilmoitettava, jos sen ilmoittamatta jättäminen johtaa kuluttajaa harhaan. Teollisuudella on 3 vuotta siirtymäaikaa pistää merkinnät asetuksen mukaiseen kuntoon.

Naudanlihan osalta on jo vuosia ollut omat tarkat alkuperämerkintäsäännöt ja ne säilyvät. Nyt uutena merkittävänä asiana asetus määrää, että alkuperämaa on ilmoitettava myös sianlihassa, lampaan- ja vuohenlihassa sekä siipikarjanlihassa (tuore, jäähdytetty, jäädytetty liha). Parhaillaan pohditaan mikä on alkuperämaa; onko se esim. syntymä-, kasvatus vai teurastusmaa. Liha nimittäin seilaa varsinkin Keski-Euroopassa maiden väliä aivan erilailla kuin meillä täällä Suomessa. Komissio tutkii myös miten lihan alkuperämaa ilmoitetaan erilaisissa lihaa sisältävissä elintarvikkeissa esim. raakalihavalmisteissa ja useasta ainesosasta koostuvissa elintarvikkeissa, joissa liha on ainesosana, mutta ei välttämättä pääainesosana.

 

Uusi kuluttajainformaatioasetus sanoo, että kun elintarvikkeen alkuperämaa ilmoitetaan eikä se ole sama kuin pääainesosan alkuperämaa, myös pääainesosan alkuperämaa imoitettava. Esimerkiksi juustosta, joka on suomalaisen brändin alla tehty, mutta joka on valmistettu virolaisesta maidosta, täytyy ilmoittaa maidon alkuperämaa. Vaihtoehtoisia tapoja ilmoittamiseen on, tarkat säännöt pääainesosan alkuperämaan ilmoittamisesta saadaan ensi vuoden lopussa.

Hyvät uutiset loppuun:) Kansallisesti me voimme säätää kuitenkin jotakin. Kansallisia säädöksiä voidaan antaa pakkaamattomista elintarvikkeista, esim lihasta (miten pakkaamattoman lihan alkuperämaa on ilmoitettava). Siispä esimerkiksi ammattikeittiöiden tarjoileman lihan alkuperämaan ilmoittamisesta voidaan säätää tarkemmin. Olisiko hyvä, että kun seuraavan kerran menet syömään koulun tai työpaikan ruokalaan, olisi linjastossa kyltti, joka ilmoittaa että "Tänään tarjottava broileri tulee Brasiliasta"? 

Siis jos se tulisi sieltä (ja usein se tulee).

Työkaluja vastuullisuuden kehittämiseen, ruokaketjun vastuullisuuden mittarit kehittyneet

Vastuullisuus ruokaketjussa - Eväitä johtamiseen, mittaamiseen ja viestintään -kirja julkistettiin tänään. Ruokaketjun vastuullisuuden osa-alueet tunnistettiin parisen vuotta sitten, ja nyt nämä seitsemän osa-aluetta ovat jalostuneet edelleen.


Ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitsemus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, paikallinen hyvinvointi ja talous ovat vastuullisuuden seitsemän ulottuvuutta.

"Nykyiset toiminta-tapamme eivät ole kestäviä" aloittavat tutkijat kirjan epistolan. Miten niitä saataisi kestävimmiksi? No ensinnäkin tunnistamalla mitä se vastuullisuus on käytännön liiketoiminnassa, mittaamalla ja parantamalla toimintoja ko. osa-alueilla.

Mittarit näissä seitsemässä osa-alueessa ovat kehittyneet viimeisten vuosien aikana. Mittareita on tarkennettu ja uusia kehitetty, nyt niitä on tunnistettu jo yli 80 kpl. Jokaista seitsemää vastuullisuuden aluetta käsitellään selkeän yksinkertaisesti ja konkreettisesti. Onnittelut mittareiden jäsentelystä tutkimusryhmälle.

Tutkijaryhmä kiinnitti hankkeessaan huomiota myös vastuullisuusviestintään. Jo ruokakultturiohjelma Sre:n aikana itselleni selvisi että vastuullisuus kiinnostaa mutta se koetaan vaikeaksi ymmärtää. Viestintä on kuitenkin olennainen osa vastuullista liiketoimintaa. Avoimuus, hyvien ja huonojen asioiden kertominen totuudenmukaisesti on vastuullisuutta. "Vastuullisuusviestintä on totuudenmukaista, avointa ja kokonaisvaltaista" todetaan kirjassa. Viestintä on taitolaji, ja vastuullisuusviestintä eritoten. Nykyajan kuluttajakansalainen tai kilpailijat kyllä huomaavat kun viesteissä fuulataan. Kuluttaja haluaa tutkimuksen mukaan tietoa kaikista vastuullisuuden osa-alueista; eri asia on että mitä hän sillä tiedolla tekee. Meneekö tieto käytäntöön, muutanko minä kuluttajana käyttäytymistäni kun saan lisää tietoa esim jonkun yrityksen ympäristötoimenpiteistä?

Mitä uutta? Tutkijat painottavat, että suomalaisen ruokaketjun näkökulman on oltava gloobaali. Totta. Ruokaketjumme on osa globaalia järjestelmää, vaikka toimisimme hyvinkin paikallisesti. Yhteistyötä tulisi edelleen lisätä ketjun osien kesken, varsinkin alkutuotanto tarvitsee vastuullisuuden kehittämiseen muilta apuja. Kaupan ja teollisuuden osalta nostetaan hinnanmuodostuksen avoimuus.

"Vastuullisuus yrityksissä on arvoja, tekoja ja sanoja, joissa huomioidaan sidosryhmien tarpeet paremmin ja laajemmin kuin laki edellyttää" (Ketola T. 2005)

Lue lisää MTT:n sivuilta

Lampaanviulua ja rentoa meininkiä

Suomessa on sanonta: kel onni on se onnen kätkekööt. No minun piti kääntää tämä sanonta ruotsiksi mutta edes suomenruotsalaisilla ei ole ko. ilmaisua, jää siis kääntämättä. Mutta paljastanpa teille epäsuomalaiseen tapaan kuitenkin mistä iloitsen...

Onneni liittyy tänä pääsiäisenä lampaanviuluun - fårfiol. Lampaasta, varsinkin kotimaisesta tai luomusta, on ollut jälleen kova pula. Tuo oma kultakimpaleeni on matkannut Ruotsista asti lentokoneella luokseni, (melkoinen hiilijalanjälki mutta sitä ei lasketa) - sain sen lahjaksi. Karitsan on kasvattanut rakas työkaverini Magnus. Ja Magnukseen takia minulla onkin kaksinkertainen onni, sain sekä viulun että vuosien aikana opin tuntemaan Magnuksen. Nyt yhteiset työt ovat loppuneet mutta ystävyys on jäänyt.

Magnus, jag saknar dina hundratals e-mail och telefonsamtal per vecka. Vi löste tillsammans några "nasty problems" och nå utmärkt bra resultaten. Och den viktigaste var att vi njöt vårt arbete. Tack för allt - fårfiol kröner vår påsk.

Lampaanviulu matkasi kanssani autojunassa suksiboksissa Sallaan asti. Se oli parisen päivää hyvässä marinadissa (basilikasuolaa, rosmariinia, valkosipulia) ja on nyt uunissa. Lampaan kylkeen tehdään risotto, perinne, jota ei voi katkaista. Viime vuosina loma-ajat on vietetty hyvien ystävien ja hyvän ruoan parissa. Pakkaaminen näille retkille alkaa aina osaltani paistomittarin etsimisellä ja viinien huolellisella valinnalla. Kaiken muun saa paikan päältä jos jotain pääsi unohtumaan.

Otetaan rennosti, vedetään reinot ja ainot jalkaan (tai huiviin) ja nautitaan. Aurinkoista pääsiäistä!

PS. Och vem är Magnus? Magnus on Ny nordisk mat -ohjelman loistava koordinaattori http://www.nynordiskmad.org/