"Tarjolla tänään brasilialaista broileria" - alkuperämaan ilmoittamiseen tulossa tiukennuksia

Tuottajat ja elintarviketyöntekijät tempaisivat pari viikkoa sitten ruokakauppojen edustalla ja kysyivät mielipiteitä ruoan alkuperämerkinnöistä. Peräti 10 000 suomalaista haastateltiin. Suuri osa vastaajista halusi tarkennuksia ruoan alkuperämerkintöihin, varsinkin liha- ja kalatuotteisiin.

En tiedä miten kysely oli tehty, johdateltiinko kuluttajia tms., mutta joka tapauksessa yli 93% sanoi suomalaiselta kuulostavan tuotemerkin käytön olevan harhaanjohtamista, jos tuotteen valmistusmaa ei olekaan Suomi tai kun pääraaka-aine on ulkomainen.  ks tiedote

Voimassa oleva lainsäädäntö sanoo, että elintarvikkeen alkuperämaa on ilmoitettava, jos sen ilmoittamatta jättäminen saattaisi johtaa kuluttajaa harhaan. Toimivatko siis jotkut yritykset lain vastaisesti?
Ohessa broilerinlihapaketti, joka on "valmistettu Suomessa". Lihan alkuperän on näin ollen oltava Suomi, koska se ei muutu suomalaiseksi vähäisen valmistuksen (esim suolauksen) takia, tästä Eviran hyvä ohje. Minä kuluttajana oletan sen siis olevan suomalaista kun ei muuta sanota.

Haastatellut kuluttajat esittivät lääkkeksi puutteellisiin alkuperämerkintöihin ensijaisesti lainsäädäntöä. Suomi ei voi tehdä kansallista lainsäädäntöä pakatun ruoan alkuperämerkinnöistä, sillä asia on kuuluu ns. "harmonisoidun lainsäädännön piiriin", eli pääosin lainsäädäntö tehdään EUssa (paitsi katso ihan lopusta - pakkaamattoman ruoan osalta voidaan säätää itse). Komissio ei hyväksy kansallisia virityksiä. Mutta EU:ssa tapahtuu paljon juuri nyt alkuperämerkintöjen suhteen.

Uusi EU:n asetus elintarviketietojen antamisesta kuluttajille (kuluttajainformaatioasetus) tuli voimaan viime vuoden lopussa. Asetus vaikuttaa merkittävästi juuri alkuperän ilmoittamiseen. Uudessa asetuksessa alkuperämaan ilmoittamisvelvollisuutta laajennetaan asteittain mm maitoon ja muihinkin kuin naudanlihaa. Yleinen vaatimus on sama kuin nyt voimassa olevassa lainsäädännössä eli elintarvikkeen alkuperämaa on ilmoitettava, jos sen ilmoittamatta jättäminen johtaa kuluttajaa harhaan. Teollisuudella on 3 vuotta siirtymäaikaa pistää merkinnät asetuksen mukaiseen kuntoon.

Naudanlihan osalta on jo vuosia ollut omat tarkat alkuperämerkintäsäännöt ja ne säilyvät. Nyt uutena merkittävänä asiana asetus määrää, että alkuperämaa on ilmoitettava myös sianlihassa, lampaan- ja vuohenlihassa sekä siipikarjanlihassa (tuore, jäähdytetty, jäädytetty liha). Parhaillaan pohditaan mikä on alkuperämaa; onko se esim. syntymä-, kasvatus vai teurastusmaa. Liha nimittäin seilaa varsinkin Keski-Euroopassa maiden väliä aivan erilailla kuin meillä täällä Suomessa. Komissio tutkii myös miten lihan alkuperämaa ilmoitetaan erilaisissa lihaa sisältävissä elintarvikkeissa esim. raakalihavalmisteissa ja useasta ainesosasta koostuvissa elintarvikkeissa, joissa liha on ainesosana, mutta ei välttämättä pääainesosana.

 

Uusi kuluttajainformaatioasetus sanoo, että kun elintarvikkeen alkuperämaa ilmoitetaan eikä se ole sama kuin pääainesosan alkuperämaa, myös pääainesosan alkuperämaa imoitettava. Esimerkiksi juustosta, joka on suomalaisen brändin alla tehty, mutta joka on valmistettu virolaisesta maidosta, täytyy ilmoittaa maidon alkuperämaa. Vaihtoehtoisia tapoja ilmoittamiseen on, tarkat säännöt pääainesosan alkuperämaan ilmoittamisesta saadaan ensi vuoden lopussa.

Hyvät uutiset loppuun:) Kansallisesti me voimme säätää kuitenkin jotakin. Kansallisia säädöksiä voidaan antaa pakkaamattomista elintarvikkeista, esim lihasta (miten pakkaamattoman lihan alkuperämaa on ilmoitettava). Siispä esimerkiksi ammattikeittiöiden tarjoileman lihan alkuperämaan ilmoittamisesta voidaan säätää tarkemmin. Olisiko hyvä, että kun seuraavan kerran menet syömään koulun tai työpaikan ruokalaan, olisi linjastossa kyltti, joka ilmoittaa että "Tänään tarjottava broileri tulee Brasiliasta"? 

Siis jos se tulisi sieltä (ja usein se tulee).

Työkaluja vastuullisuuden kehittämiseen, ruokaketjun vastuullisuuden mittarit kehittyneet

Vastuullisuus ruokaketjussa - Eväitä johtamiseen, mittaamiseen ja viestintään -kirja julkistettiin tänään. Ruokaketjun vastuullisuuden osa-alueet tunnistettiin parisen vuotta sitten, ja nyt nämä seitsemän osa-aluetta ovat jalostuneet edelleen.


Ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitsemus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, paikallinen hyvinvointi ja talous ovat vastuullisuuden seitsemän ulottuvuutta.

"Nykyiset toiminta-tapamme eivät ole kestäviä" aloittavat tutkijat kirjan epistolan. Miten niitä saataisi kestävimmiksi? No ensinnäkin tunnistamalla mitä se vastuullisuus on käytännön liiketoiminnassa, mittaamalla ja parantamalla toimintoja ko. osa-alueilla.

Mittarit näissä seitsemässä osa-alueessa ovat kehittyneet viimeisten vuosien aikana. Mittareita on tarkennettu ja uusia kehitetty, nyt niitä on tunnistettu jo yli 80 kpl. Jokaista seitsemää vastuullisuuden aluetta käsitellään selkeän yksinkertaisesti ja konkreettisesti. Onnittelut mittareiden jäsentelystä tutkimusryhmälle.

Tutkijaryhmä kiinnitti hankkeessaan huomiota myös vastuullisuusviestintään. Jo ruokakultturiohjelma Sre:n aikana itselleni selvisi että vastuullisuus kiinnostaa mutta se koetaan vaikeaksi ymmärtää. Viestintä on kuitenkin olennainen osa vastuullista liiketoimintaa. Avoimuus, hyvien ja huonojen asioiden kertominen totuudenmukaisesti on vastuullisuutta. "Vastuullisuusviestintä on totuudenmukaista, avointa ja kokonaisvaltaista" todetaan kirjassa. Viestintä on taitolaji, ja vastuullisuusviestintä eritoten. Nykyajan kuluttajakansalainen tai kilpailijat kyllä huomaavat kun viesteissä fuulataan. Kuluttaja haluaa tutkimuksen mukaan tietoa kaikista vastuullisuuden osa-alueista; eri asia on että mitä hän sillä tiedolla tekee. Meneekö tieto käytäntöön, muutanko minä kuluttajana käyttäytymistäni kun saan lisää tietoa esim jonkun yrityksen ympäristötoimenpiteistä?

Mitä uutta? Tutkijat painottavat, että suomalaisen ruokaketjun näkökulman on oltava gloobaali. Totta. Ruokaketjumme on osa globaalia järjestelmää, vaikka toimisimme hyvinkin paikallisesti. Yhteistyötä tulisi edelleen lisätä ketjun osien kesken, varsinkin alkutuotanto tarvitsee vastuullisuuden kehittämiseen muilta apuja. Kaupan ja teollisuuden osalta nostetaan hinnanmuodostuksen avoimuus.

"Vastuullisuus yrityksissä on arvoja, tekoja ja sanoja, joissa huomioidaan sidosryhmien tarpeet paremmin ja laajemmin kuin laki edellyttää" (Ketola T. 2005)

Lue lisää MTT:n sivuilta

Lampaanviulua ja rentoa meininkiä

Suomessa on sanonta: kel onni on se onnen kätkekööt. No minun piti kääntää tämä sanonta ruotsiksi mutta edes suomenruotsalaisilla ei ole ko. ilmaisua, jää siis kääntämättä. Mutta paljastanpa teille epäsuomalaiseen tapaan kuitenkin mistä iloitsen...

Onneni liittyy tänä pääsiäisenä lampaanviuluun - fårfiol. Lampaasta, varsinkin kotimaisesta tai luomusta, on ollut jälleen kova pula. Tuo oma kultakimpaleeni on matkannut Ruotsista asti lentokoneella luokseni, (melkoinen hiilijalanjälki mutta sitä ei lasketa) - sain sen lahjaksi. Karitsan on kasvattanut rakas työkaverini Magnus. Ja Magnukseen takia minulla onkin kaksinkertainen onni, sain sekä viulun että vuosien aikana opin tuntemaan Magnuksen. Nyt yhteiset työt ovat loppuneet mutta ystävyys on jäänyt.

Magnus, jag saknar dina hundratals e-mail och telefonsamtal per vecka. Vi löste tillsammans några "nasty problems" och nå utmärkt bra resultaten. Och den viktigaste var att vi njöt vårt arbete. Tack för allt - fårfiol kröner vår påsk.

Lampaanviulu matkasi kanssani autojunassa suksiboksissa Sallaan asti. Se oli parisen päivää hyvässä marinadissa (basilikasuolaa, rosmariinia, valkosipulia) ja on nyt uunissa. Lampaan kylkeen tehdään risotto, perinne, jota ei voi katkaista. Viime vuosina loma-ajat on vietetty hyvien ystävien ja hyvän ruoan parissa. Pakkaaminen näille retkille alkaa aina osaltani paistomittarin etsimisellä ja viinien huolellisella valinnalla. Kaiken muun saa paikan päältä jos jotain pääsi unohtumaan.

Otetaan rennosti, vedetään reinot ja ainot jalkaan (tai huiviin) ja nautitaan. Aurinkoista pääsiäistä!

PS. Och vem är Magnus? Magnus on Ny nordisk mat -ohjelman loistava koordinaattori http://www.nynordiskmad.org/

Luomu on tahdon asia.

"Ei olisi viisi vuotta sitten uskonut" - totesi ystäväni käytyään hampurilaisbaarissa ja huomattuaan että siellä oli tarjolla vallan luomuateria. Ei olisi todellakaan uskonut, ei.

Perjantaisessa hallituksen luomuohjelman tiedotustilaisuudessa tuli monesti esille tämä viimeisten vuosien aikana tapahtunut muutos. Kymmenen vuotta sitten luomulla oli kyllä Suomessa hyvä maine ja kaiku, mutta ostoskoriin sitä ei silti pistetty. Tilanne on nyt toinen.

Luomuun uskoo nyt koko ruokaketju, tuottajasta kauppaan saakka. Mutta hyvin sekin tuli ilmi perjantaina, että luomu ei ole uskon asia, vaan tahdon.

Tuottajapäässä tuotantomuotopäätöksillä on pitkät seuraukset; niiden on kannettava usein seuraavalle sukupolvelle saakka. Näin on esim lihantuotannossa, jossa tuotantomuodon vaihdos vaatii paljon aikaa ja rahaa, investointeja, osaamisen kerryttämistä - sitä ei tehdä vuodessa eikä kahdessa. Ratkaisujen on kannettava oma työura loppuun ja siitä on oltava jatkumoa seuraavalle sukupolvelle.

Tahtoa vaaditaan myös julkisen ruokapalvelun kohdalla, jossa päätökset ovat suurien volyymien kanssa pelaamista. Horeca myynnistä arvellaan tällä hetkellä olevan vasta noin 0,5% luomua, mutta kasvun vauhti on kova. Viime aikoina onkin kuulunut monia uutisia suurista kaupungeista ja julkisista hankkijoista, jotka ovat aloittaneet luomun käytön tai ovat lisäämässä sitä. Ja merkittäviä uusia ruokapalveluiden tuottajia on tulossa luomun käyttäjiksi; uutisia saanemme kevään aikana...

Vaikka luomulla on Suomessa vasta aivan marginaalinen osuus ruoan kokonaismyynnistä, alle 2%, on se kuitenkin suuri mahdollisuus tuottajille ja jalostajille. Luomu mahdollistaa erottumisen, useimmiten paremman hinnan ja uskolliset ostajat - tietenkin vain jos tuote on kunnossa. Luomu on tarjonnut myös jo muutamalle keskisuurelle jalostajalle vientiväylän, esim. Keski-Eurooppalaisten kauppaketjujen privat label - tuotteiden tuottajana.

Luomun imago ja idea kestävän hyvinvoinnin tuottamisesta niin ihmiselle, ympäristölle kuin eläimillekin on juuri tässä ajassa, "in". Luomu tarjoaa ennen kaikkea vaihtoehdon tuottaa ja kuluttaa oman arvomaailman mukaisesti.

"Luomu 20/2020" - hallituksen luomuohjelma julkistettiin. Luomun aika on nyt!

luomuohjelma: http://www.mmm.fi/

Tänään paljastettiin maa- ja metsätalousministeriön suuntaviivat ja tavoitteet hallituksen luomuohjelmalle mm:

- Vuoteen 2020 mennessä luomuala on vähintään 20 prosenttia peltoalasta.

- Valtaosa vähittäiskaupan ja ammattikeittiöiden luomuvalikoimasta on suomalaisia luomutuotteita.

- Suomalainen luomuelintarvikemyynti on kolminkertaistunut vähittäiskaupassa ja ammattikeittiösektorilla vuodesta 2012

- Julkisen sektorin ruokapalvelut käyttävät luonnonmukaisesti tuotettuja elintarvikkeita.

- Päiväkodeissa ja kouluissa tarjotusta ruoasta 20 % on luomua.

Nämä ovat hyviä ja konkreettisia tavoitteita, jotka ovat riittävän korkealla mutta eivät mahdottomia saavuttaa. 

Hallituksen luomuohjelman toimenpiteet koostuvat luomualan itsensä toteuttamista toimista sekä hallinnon toimista. Luomualan toimet pohjautuvat alustavaan toimeenpanosuunnitelmaan, jonka luomualan kattojärjestö ProLuomu ry on valmistellut. Hallinnon toimenpiteet koostuvat mm. lainsäädännön, valvonnan, neuvonnan tukemisen, erilaisten hankerahoitusinstrumenttien ja tukien valikoimasta. Ohjelma menee aikanaa hallituksen käsittelyyn ministeriökierroksen jälkeen.

MMM on tukenut jo pitkään luomua suurilla panoksilla, ja tätä tukea jatketaan. Luomun vahvuus on, että luomu on valvottu ja lainsäädännöllä säädettyä. Punainen lanka hallinnon ohjelmassa on EU maatalouspolitiikan uudistus ja siihen luomun edistämisen sisään kirjoittaminen. Hallitus on myös korvamerkinnyt noin 1,5 miljoonaa € jaettavaksi lähiruoka- ja luomuohjelman kesken. Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio otti puheessaan esille viennin mahdollisuudet ja luomun paremman kannattavuuden vs. tavanomainen tuotanto. "Joukkoruokailun osalta tarvitaan edelläkävijyyttä, rohkeutta painottaa asioita uudella tavalla. Vähittäiskaupan tavoitteen osalta: hyvä jos osuus on kolminkertaistunut 2015 mennessä, sillä se uudelleen kolminkertaistuu 2020 mennessä".

"Kaikkemme tulemme tekemään niillä rintamilla, joilla luomua voidaan avittaa hallinnon toimesta. Mutta pelkillä valtion toimilla luomu ei kanna, vaan se kantaa sillä mitä elinkeino itse tekee. Tarvitsemme menestystarioita ja uskoa; luomu on taloudellisesti kannattavaa pitkällä tähtäimellä", totesi kansliapäällikkö Husu-Kallio.

ProLuomun tj. Marja-Riitta Kottila: "Tavoitteena on, että luomu on osa suomalaisen kuluttajan arkipäivää ja ostoskoria. Luomuala uskoo kasvuun riippumatta siitä mistä ketjun osasta on kyse". ProLuomun selvityksen mukaan alkutuottajien nähdään olevan parhaiten sitoutuneita, poliittisten päättäjien sitoutumista luomuun epäillään eniten. Keskeisin luomuketjun ongelma on se, että riskit ja tuotot eivät jakaudu oikeudenmukaisesti. ProLuomu ryhtyy nyt ratkomaan luomun kehittämisen pullonkauloja. ProLuomun koordinaatiohanke sovittaa luomun kehittämisen palaset toisiinsa tavoitteidensa mukaisesti.  

Kymmenen vuotta sitten suomalaiset suhtautuivat luomuun positiivisesti mutta eivät ostaneet - tilanne on tänään eri.Luomussa on nyt imua. 

- Useat ammattikeittiöt julkisella puolella ovat ottamassa luomun tarjontaansa: luomutuotteita ja –raaka-aineita käyttää vähintään viikoittain jo lähes viidennes suurkeittiöistä,  luomutuotteiden käyttöä haluaisi lisätä 44 % ammattikeittöistä (Taloustutkimus 2011).

- S-kaupparyhmän Alarotu kertoi, että 2011 luomuvalikoima kaksinkertaistui, suomalaisia luomutuotteita S-kaupoissa on 68%, luomutuotteiden myynti kasvoi 50% viime vuonna.

- Fazer Food Services siirtyy 1.2. Portaat luomuun toiselle asteelle. Pienin askelin suurien volyymien ammattikeittiöissä luomuun siirtyminen on mahdollista. "Odotamme todella Tukkutorin Luomutoria, jotta toimitusketjut saadaan kuntoon"- Ritva Junnila Fazer.

- Ikaalisten Luomu on kymmenessä vuodessa kymmenkertaistanut liikevaihtonsa, tj Ari Kulmanen pitää tavoitetta kolminkertaistamista 2015 mennessä täysin realistisena. "Valitsimme luomun koska luomu on parasta" - tj Kulmanen. 

Tiedotustilaisuudessa Marja-Riitta Kottila ProLuomu, Mika Ala-Fossi Atria, 
Jaana Husu-Kallio MMM, 
Ilkka Ala-Rotu SOK, Ritva Junnila Fazer

Luomun aika on nyt.  

Tiedotteet ja linkit tiedotustilaisuudesta tänään http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/luomu.html

KULTU -ohjelma ja -hankkeet ratkeavat pian

Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelma KULTU2 on valmistelun loppupuolella. YM ja TEM vetämässä työssä ohjelma-esityksen odotetaan valmistuvan huhtikuun loppuun mennessä. Ohjelmasta tulee ulos konkreettiset toimenpide-ehdotukset liikkumisen, asumisen, ruokailun ja julkisten hankintojen ilmastopäästöjen vähentämiseksi, paremman elämälaadun saavuttamiseksi ja vihreän talouden kirittämiseksi. Jää nähtäväksi tuleeko ohjelmasta lopulta myös Valtioneuvoston periaatepäätös loppuvuonna.

Kulutus on otettu muutoksenteon kärjeksi KULTUssa. Päästövähennystavoitteet ovat niin haastavia, ettei niihin pystytä vastaamaan ilman muutoksia yksityisessä ja julkisessa kulutuksessa. Kysyntälähtöisyys ja koko elinkaaren aikainen näkökulma kulutuksessa ohjaavat loppukädessä tuotantoa ja vaikuttavat markkinoihin. Ruoan kohdalla toimenpiteet kohdistetaan etenkin ruoan kulutuksen muuttamiseen ja ruokahävikin estämiseen.

KULTU ohjelmaan liittyen etsitään konkreettisia aloitteita. Hankehaussa viime kuussa kuulutettiin innovatiivisia kokeiluhankkeita, jotka toteutuessaan vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä, luonnonvarojen käyttöä ja muita ympäristövaikutuksia sekä edistävät vihreää taloutta ja lisäävät hyvinvointia ja terveyttä. Hakuun tuli kaikkiaan 82 hanke-esitystä, ruokailuun ja ruokaan liittyen 22 kpl. Myös ota kantaa -keskustelusta saadaan hyviä vinkkejä ja osviittaa ohjelman valmisteluun ja mm. ruokahävikin ehkäisyyn.

Katso KULTU -esittely by neuvotteleva virkamies Taina Nikula MMM-sivuilta.

Lähiruokaselvitys uunista ulos

Hallitus on luvannut perustaa lähiruokaohjelman. Työ on sälytetty maa- ja metsätalousministeriön vastuulle ja MMM aloitti tilaamalla hallitusohjelman kirjauksen johdosta perusselvityksen lähiruokasektorin tilasta ja ideoista, joita uuden ohjelma tulisi pitää sisällään. Selvitys julkistettiin tänään.

Lähiruokaselvityksen tekivät elintarvikealalla pitkään työskennelleet leidit:
Seija Kurunmäki, Irma Ikäheimo, Päivi Rönni ja Anni-Mari Syväniemi.

Lähiruoka on paikallisruokaa, ratkaisivat lähiruokaselvityksen tekijät. Lähiruokaa on yritetty määritellä iät ja ajat. Se on kuluttajan mielessä kasvollista ruokaa, monelle se on nostalgiaa, fiiliksiä, läheistä suhdetta tuotantoon että tuottajaan. Lähiruoka, luomu ja suomalaisuus ovat nousussa, sanoo Kuluttajatutkimuskeskuksen vielä julkaisematon tutkimus. Lähiruokaohjelma tulee siis oivaan aikaan.

Selvityksessä kirjoitettiin auki ensikerran suomalaisten syömän ruoan alkuperä -prosentit. Noin 60% on tehty suomalaisesta raaka-aineesta, noin 20% on tuontiruokaa, 16% on Suomessa tehty ulkomaisesta raaka-aineesta ja 8 % on "lähiruokaa".

Selvitys myös konkretisoi hyvin miten meillä Suomessa ei kannata pitää "jäsentenvälisiä kisoja" - meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa tapella täällä keskenämme. Yhteistyötä ja voimia on tiivistettävä, jos haluamme saada ruokasektorin kasvuun. Mutta myöskään pelkällä lähiruoan osuuden kasvattamisella ei elintarvikealan kasvua saada Suomen sisällä riittävästi aikaan.

Ns. Reilun kaupan "Reiluus" halutaan saada suomalaiseen tuotantoon; se tarkoittaa kannattavuutta ja reilua tulojakoa suomalaisessa ruokaketjussa. Tämä idea on taustalla myös suomalaisen vastuullisen toimintatavan todentavassa jäljitettävyysjärjestelmässä, josta olen usein kirjoittanut.
Muita "kärkiesityksiä" selvityksessä on mm. lähiruokaan liittyvän lainsäädännön läpikäynti, ministeriöiden "round table", julkisen sektorin/keittiön lähiruoka (case Kiuruvesi).

Selvitys antaa hyvän pohjan ja raamit lähiruokaohjelman tekoon.
Tiedote aiheesta

Ruokakulttuurin professuurin on totta

Tänä vaikeana taloudellisena aikana 1,5 miljoonan pääoman kerääminen professuuria varten, maassa jossa edelleen kysytään "onko meillä ruokakulttuuria?", on ihme. Se ihme tehtiin upeiden, sinnikkäiden ihmisten ansiosta. Alkusysäys professuuriin potkaistiin vuonna 2006, keskustelu oli alkanut jo 90-luvulla.

Tänään kulttuurin päivänä juhlittiin uutta ruokakulttuurin professuuria ja professori Johanna Mäkelää.

Dekaani Scheinin Helsingin yliopistolta antoi uudelle professorille ohjeen: "to love much ... to leave world little better place..". Rehtori Wilhelmsson totesi, että elämme yhteisen ilon ja uteliaisuuden hetkeä, mitä tästä professuurista tuleekaan tuloksia. Hän korosti, että lahjoitusprofessuurit ovat tärkeitä yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoja. Tämä professuuri on pysyvä, sen takia voimme odottaa pysyviä tuloksia. Erona monesta muusta profesuurista on myös se, että tämä professuuri on ollut suuren kollektiivisen työn tulos. Se on ainutlaatuinen asia.

Eräs professuurin tahtonaisista, taustavoimista ja lahjoittajista Maria Planting totesi, että "tämä professuuri on investointi eikä lahjoitus". Juuri näin, tämä professuuri on todellakin investointi suomalaisen ruokakulttuurin tulevaisuuteen. Se on investointi, joka tulee maksamaan itsensä moninkertaisesti takaisin korkojen kera - kunhan osaamme sitä hyödyntää täysimääräisesti.

Professuuria tarvitaan, jotta suomalaisen ruokeakeskustelun osaamista ja tasoa voidaan nostaa. Professuurin myötä ruokakulttuuri noussee viimein lopullisesti Suomessa muiden kulttuurinalojen rinnalle

Lahjoitusprofessuuri perustettiin yliopiston käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan, kotitalousopetuksen yhteyteen. Tutkimuskohde on monitieteinen, aiheen puitteissa voi ylittää tieteen siiloja tehokkaasti. Ruokakulttuurin sivuainekokonaisuutta on jo rakennettu poikkitieteellisesti.

"Totuus ja paras pyrkimys totuuteen on professorin ohjenuora", totesi rehtori Wilhelmsson. Jatkossa on siis odotettavissa puolueetonta monitieteistä tietoa ruokakulttuurista.

Edesmenneen ruokakulttuurin suuren vaikuttajan ja taitelijan Tello Anttilan särkitaulu on tänään uinut uuden professorin virkahuoneeseen. Taulu lahjoitettiin professori Wilhelmssonille viime vuoden helmikuussa Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman (Sre) päätösjuhlassa muistoksi Sre:n lahjoittamasta 200 000e tukisummasta.

Tänään palkittiin Alfred Kordelinin säätiön Jaakko Kolmosen rahaston tunnustuspalkinnoilla kotitalousneuvoja Hilkka Huttunen, keittiömestari Kim Palhus ja Pohjois-Karjalan marttojen piirakkapaja suomalaisen ruokakulttuurin hyväksi tehdystä työstä. Paljon onnea!

Eräs aiempi blogini professuurista http://marjapuuro.blogspot.com/2011/11/johanna-makelasta-suomen-ensimmainen.html

Hyvää Suomesta -merkki uudistui

Hyvää Suomesta merkkiä juhlittiin tänään, se on ollut menestystarina. Merkki on 4. arvostetuin brändi Suomessa, sen tuntee 91% kansasta. Merkin viesti on yksiselitteinen, se kertoo ruoan alkuperästä.

Kyösti Variksen suunnittelema tunnus on jo lähes 20 -vuotias. Sillä on 260 käyttäjää, (30 maatilaa) ja se on 8000 :ssa tuotteessa. Merkkiä kantavan lopputuotteen raaka-aineista pitää olla vähintään 75% suomalaista alkuperää.

Merkin uuden brändistrategian uudistus tähtää siihen että Hyväää Suomesta merkki olisi merkittävin kuluttajan valintakriteeri 2013. Ruokatiedon jäsenyritykset tulevat käyttämään merkkiä omassa mainonnassaan.

Paljon olisi vielä tehtävissä ruoan alkuperän kerronnassa. Olemme esim. huomattavasti jäljessä ruokapalveluissa vähittäiskauppaa ruoan alkuperän viestimisessä. Monessako koulun ruokalinjastossa on kerrottu mistä ruoka on peräisin?

Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio MMMstä heitti juhlatilaisuudessa ilmoille ajatuksen että Joutsenmerkin kohdalla voisi olla kyse myös laatuasioista, eli että laatumielikuvaan voisi rakentaa myös sisältöä. Pelkällä mielikuvamarkkinoinnilla emme kauan enää pärjää.
- Juuri näin, Joutsenlippu on jo kuluttajan mielestä laatumerkki, siihen olisi helposti yhdistettävissä vastuullisen tuotannon sisältöä.

Ensi kerran suomalaisuuden merkityksiä on vihdoin alettu miettiä yritysten keskuudessa, mutta niistäpä ei juurikaan ole vielä kerrottu kuluttajalle.

Vihdoinkin luomuviiniä - rypäleestä lasiin asti

Tämän vuoden syksyn sadosta saatava luomuviini on ensimmäistä kertaa tehty samoin kriteerein kaikissa viinimaissa. Pari päivää sitten EU komissio antoi uuden asetuksen, jolla säädellään koko luomuviiniprosessia. Tähän mennessä ns. luomuviinistatuksen kuluttajan mielessä ovat saaneet viinit, jotka on puristettu luomuviljellyistä rypäleistä. Viinin tuotantoprosessia ei oltu sen ihmeemmin säädelty (muuten kuin ns. tavanomaisen viinin lainsäädännössä). Sanaa "luomuviini" ei ole ennen saanut käyttää luomuviljellyiden rypäleiden viinistä.

Luomuviinin teko siis yhtenäistettiin koko EU alueella, ja tämä koskee myös luomuna markkinoitavaa tuontiviiniä. Uudistus ei tarkoita sitä että nykyiset luomurypäleestä tehdyt viinit olisivat huonoja - tai että uudet olisivat niitä parempia. Nyt vain ensi kerran voidaan olla varmoja siitä, miten viini on tehty ja mitä se sisältää. Viinille voidaan myös ensi kerran myöntää EUn luomumerkki. Sen saavat myös tuontiviinit, jos ne on tehty EU sääntöjen mukaan. 

- Tuossa kuvassa on kotikellarista napattu pullo, siinä on tyypillisesti tuottajan oma luomuleima, joka ei ole virallinen luomerkki.

Luomuviinibusiness, kuten luomu ylipäänsäkin, kasvaa nopeasti, sen saattaa aistia Alkossakin, jossa luomurypäleestä tehtyjä viinejä on listalla noin 80. Italia on EUn luomuviinintuottajista suurin, sen viljelyala on jo yli 30 000 ha ja kasvaa edelleen, seuraavina Ranska 21 000 ha ja Espanja 17 000 ha. Luouviinien viljelyala koko EU:ssa on yli 75 000 ha.

Ennen luomurypäleistä tehdyissä viineissä on voinut käyttää kaikkia EU:ssa viinilainsäädännössä käytettyjä apuaineita, lisäaineita ja menetelmiä. Nyt niitä rajoitettiin ja luomuviinilainsäädännön harmonisoinnissa puututtiin koko prosessiin. Voidaankin oikeastaan todeta, että ko. maataloustuotteen luonne muuttuu nyt kokonaan, sillä lisäaineiden määrä ja valmistusprosessi on tarkasti säädelty (mm. sulfiitin määrä on pienempi). Luomuviini on siis jatkossa aidommin sitä mitä kuluttajan mielestä käsite "luomu" edustaa.