Taivaassa osa 1. Ilorannan aamupala.

Jokavuotinen maatilamatkailulomanen on nyt. Ihanaa. Jo aamupalalla tiivistyy koko homman ydin. Itse tehtyjä sämpylöitä ja ruispuuroa, tehty oman pellon rukiista. Ilorannan puuroon on jauho jauhettu pensasrukiista, joka on ikivanha suomalainen lajike. Puurossa oli kokonaisia jyviä, parasta ikinä.

Jos pitäisi valita yksi paikka, missä söisin lopun elämäni, se olisi tämä Leenan ja Mikon pitämä Iloranta, Hauholla.

Kohti yhteistä tahtotilaa ruoan hiilijalanjälkimerkinnöissä

Fakta1: meidän pitää vähentää ilmastopäästöjämme 80%

Fakta 2: ruoka ja syöminen aiheuttaa noin 20-24% ilmastopäästöistä

Ruoan alkutuotanto on se mikä kuormittaa (lyhyesti sanottuna), mutta tuotantopuolen kompleksisuuden ja biologisen luonteen takia on sen pienentäminen radikaalisti melko mahdotonta. Mikä eteen siis? Suorin tie alentaa syömisestä ja ruoasta aiheutuvaa hiilijalanjälkeä on vaikuttaa kuluttajan valinnoilla, koska se mitä lautasella on, ratkaisee.

Tänään oli hiilimerkinnöistä ja niiden laskemisesta hyvä seminaari, paikalla oli MTT:n lisäksi joukko eturivin suomalaisia ruokayrityksiä.

MTT:n vetämissä hankkeissa on yritysten kanssa tutkittu miten saadaan kansallisesti aikaan yhteisiä pelisääntöjä laskea ja infota kuluttajaa ruoan ilmastovaikutuksista. Kansallinen tavoite tulee olla tuottaa kuluttajaa varten ymmärrettävää tietoa, jotta kuluttajan valinnat ympäristön puolesta helpottuvat.

Kauppa on kriittinen hiilimerkintöihin, koska hiilijalanjälki katsoo vain kapeaa osaa. "EU kukka on ainut oikea merkki, jonka pitäisi kattaa myös ruoan", sanoi SOK:n ympäristöpäällikkö Juhani Ilmola. Päivittäistavarakaupassa ruoka on suurin tuoteryhmä, vastaten yli 60% myynnin volyymistä. Kaupalle ensisijaista on varmistaa ruoan turvallisuus, eli tuoteturvallisuus, tämän jälkeen etsitään lisäarvoa terveellisyydestä, eettisyydestä ja ekologisuudesta. Kauppa haluaa merkeille puolueettoman tahon auditoinnin.

Koska ympäristömerkki tai velvollisuus ilmoittaa ympäristövaikutukset (tai edes hiilijalanjälki) tulee pakolliseksi? Varmaan joskus, mutta ei ihan lähiaikoina. EU kukka ympäristömerkkiä parhaillaan tutkitaan, olisiko mahdollista ulottaa kriteerit myös ruokatuotteisiin. Pohjoismainen Joutsenmerkki aloitti leipomobusineksessa kehitystyön ja 2013 on odotettavissa ensimmäiset Pohjoismaiset Joutsenmerkityt leipomotuotteet. "Vapaaehtoinen merkki on vielä ainut vaihtoehto kun julkinen valta ei voi osoittaa mitään standardia", sanoi johtaja Markku Krutsin Raisiosta. HK kannatti myös vapaaehtoista merkintää, sillä eväitä pakolliseen ei ole tällä hetkellä. Myös kaupan kannalta vapaaehtoinen merkki on perusteltu, sanoi Ilmola SOK:sta.

Koska tulee hiilijalanmerkittyä lihaa? "Jotta voidaan näistä asioista objektiivisesti kertoa, täytyy rakentaa uskottavat perusteet. Kun yhtenäiset säännöt ja merkinnät tulevat, niin merkki tulee meillekin tuotteisiin", lupasi Kari Tillanen HK Ruokatalosta.  Kari otti esiin esim oluen hiilijalanjäljen vs kurkun; oluella on pienempi. Ko. tuotteilla on eri "käyttötavat", aihe on kompleksinen. HK:lla ollaan kallistumassa laajemman ympäristömerkin puoleen hiilijalanjäljen sijaan.  HK tekee sianlihan ja siipikarjan lihan laskentaa parhaillaankin.

Monessa päivän aikana kuullussa puheenvuorossa painotettiin ravitsemusasioiden liittämistä mukaan ympäristömerkintöihin. Venla Virkamäki SLLstä pohti että info-ohjaus ei tule riittämään, pitää olla tuotekohtaista tietoa, ja SLL on muun muassa vaatinut ilmastolautasmallia. "Julkisten hankintojen osuus 15% bkt:sta, joten niiden osuutta ei voida unohtaa", painotti Virkamäki. Todella tärkeä pointti tuo julkinen talous ja sen suuri valta ja vastuu edistää myös kestävää syömistä.

Sekä kansanedustaja Oras Tynkkysen että mm. Mikael Fogelholmin viesti oli että paras tulos saadaan kun annetaan kuluttajalle valinnan varaa ja vaihtoehtoja vapaaehtoisesti toteuttaa ympäristön kannalta hyviä valintoja.  Lisää merkintöjä siis?? 

- Ei, toivotaan, että saadaan Suomeen yksi läpinäkyvä, todennettava ja kaikille yhtenäisen laskentamallin tarjoava merkintä.

Ravitsemussuosituksiin mukaan ympäristönäkökulma?

Maailma kohtaa syömisen ja ruokavalintojen suhteen suuria haasteita tulevaisuudessa, joudumme ottamaan näihin kantaa joka päivä. Ruoan terveellisyys on must, mutta toinen suurimmista lähitulevaisuuden kysymyksistä on, miten saamme vähennettyä ruokailusta tulevia ilmasto ja ympäristöpäästöjä. Tietoa ja suosituksia tulee monesta tuutista, mutta virallisia suosituksia on pääsääntöisesti vain ravitsemuksen osalta.

Parhaillaan ollaan uudistamassa Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia, ja Suomessakin aloitetaan pian kansallisten suositusten uudistaminen - jahka nähdään mihin suuntaan pohjoismaiset kehittyvät. Ravitsemussuositusten uudistamisen yhteydessä olisi syytä ottaa kantaa ympäristöystävälliseen syömiseen, sillä terveellinen ja ympäristöystävällinen syöminen kulkevat lähes käsi kädessä.

Ravinnon osuus yksityisen kulutuksen ilmastovaikutuksista on neljännes. Kun huomioidaan myös rehevöityminen, happamoituminen ja luonnon monimuotoisuuden muutokset, on ravinnon osuus kulutuksen kaikista ympäristövaikutuksista yli kolmannes: enemmän kuin asumisen ja liikkumisen. Meille teollisuusmaille on asetettu 80% päästövähennystavoitteet vuoteen 2050; tähän pääseminen edellyttää suuria muutoksia myös jokapäiväisissä ruokavalinnoissamme ja syömisessä!

Ilmastoystävällinen syöminen on yhtä kuin terveellinen syöminen. Ne eivät ole keskenään ristiriidassa, päinvastoin. Suomalaisiin raaka-aineisiin ja ruokakulttuuriin perustuva ruokavalio antaa erinomaisen perustan niin terveelliseen kuin ympäristöystävälliseen ruokavalioon.

Pohjoismaisilla ja kansallisilla suosituksilla on merkittävä vaikutus niin yksityiseen kuin erityisesti julkiseen ruokailuun, joka ainakin Suomessa noudattaa esimerkillisesti kansallisia ravitsemussuosituksia. Olisi suuri merkitys sillä, jos suosituksissa otettaisi kantaa ympäristöystävällisiin ja kestäviin ruokavalintoihin, sillä pienikin muutos julkisella puolella aiheuttaa suuria kerrannaisvaikutuksia ympäristöön.

Me suomalaiset olemme jo kerran tehneet mahdottomasta mahdollisen: olemme vähentäneet huikeasti sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta viimeisen 40 vuoden aikana pääosin ruokavalion muutoksella. Voimme tehdä saman ympäristön puolesta, jos haluamme. Jo se, että söisimme nykyisten ravitsemussuositusten mukaan, tuottaisi MTT:n tutkimuksen mukaan 16% vähemmän ilmastopäästöjä kuin keskiverto suomalaisen sekasyöjän ruokavalio.

Ympäristömyötäisestä syömisestä on tehtävä samanlainen normi kuin terveellisestäkin syömisestä; sitä paitsi hyvin syöminen ilmaston ja itsensä kannalta antaa myös hyvän mielen.

Sre loppui. Mitä jäi käteen, miltä nyt tuntuu?

Kolmivuotinen taival Sre:tä saatiin pakettiin kuukausi sitten. Tulokset ja raportit ovat ladattavissa netistä, loppuraportin voi myös katsoa 7 minuutin videolta ko. sivuilta.

Mitä jäi käteen erittäin intensiivisesta ohjelmasta? Piti vetää muutama tovi henkeä että itse pääsin vähän kauemmas näkemään ja arvoimaan tätä taivalta.

Hallinnollisesti monet asiat tehtiin toisin. Poikkisektoraalisuus ja uusien kumppanuuksien etsiminen ja löytäminen olivat tärkeitä. Ruokakulttuuriamme ja ruoka-alaa kohtaavat aivan eri tyyppiset haasteet nyt kuin 10 vuotta sitten (esim. ilmastonmuutos, osaamiskysymykset), uusilla kumppaneilla ja tekijöillä on uudenlaisia ratkaisuja näihin kysymyksiin. Otimme ne kumppanit, jotka halusivat tulla mukaan joustavaan erilaiseen ohjelmaan - emme vetäneet perässämme ketään. Toimet keskitettiin tiettyihin asioihin, kustannushyöty oli aivan toisenlainen kuin jos pieni budjetti olisi ammuttu palasiksi maailmalle.

Kohderyhmävalinta, 1. lapset, nuoret, perheet ja 2. päättäjät, osui oikeaan. Jos Sre "2" tulisi, kohderyhmien kannattaisi olla juuri nuo samat. Näillä kahdella on avaimet suomalaisen ruokakulttuurin ja ruoan tulevaisuuteen. Ottaisin mukaan enemmän päättäjäpuolelta teollisuutta ja kauppaa, näiden kahden valtavan tahon kanssa tehtiin aivan liian vähän töitä Sre "1" ohjelmassa.

Ohjelmalle asetettiin tavoitteet ja mittarit heti alussa. Tavoitteiden olisi pitänyt olla vielä konkreettisempia ja helpommin mitattavia, mikä on ikuisuusongelma näissä ohjelmissa. Mutta me todella ryhdyimme mittaamaan, esimerkiksi koskaan aiemmin ruoan tekijöiden tai ruokakulttuurin arvostuksesta ei oltu tehty seurantaa. Kun tuli tiedon tarvetta, me tutkimme. Nyt näitä tutkimuksia referoidaan viikoittain jossain päin Suomea, esim. ruoan alkuperätutkimus julkisissa keittiöissä tuli todella tarpeeseen.

Ohjelmassa oli koko ajan toisaalta toimintasuunnitelma miten edetään hallituksen antamien tehtävien kanssa (lähi, luomuruoan edistäminen, ravitsemuskäytt. edistäminen, kansainvälistyminen jne.) ja toisaalta viestintäteemat (syödään yhdessä, kestävä syöminen), jotka nostettiin viestinnän kärjiksi eri vuosina. Näin tekeminen tapahtui osittain kahdella tasolla, kummankin ruokkiessa toisiaan. Meillä oli kuukausittaiset tarkat suunnitelmat mitä tehdään, mikä asia nostetaan ylös esim.nettiin ja miten puhemiehet jne. näkyvät. Toimet ja tekemiset johdettiin tietenkin varsinaisesta toimintaohjelmasta.

Ohjelmassa tehtiin monia innovaatioita, niin toiminnan kuin viestinnänkin suhteen. En voi kylliksi kiittää kumppaneitamme. Erityisen suuri kiitos menee Seija Kurunmäelle Kuuleen, aina löytyi ratkaisu ja jokin uusi lähestymiskulma - oli se sitten Sre tatuointi tai Sre-kuukauden blogi keksintö. Tekeminen oli hauskaa, ja nauravaisten naisten kanssa saatiinkin aikaan. Vauhti oli välillä melkoista, sen näkee nyt mm. Sre sivujen ajankohtaista osiota taaksepäin plärätessä.

Ohjelmaa oli upea tehdä kun sillä oli vaikutusvaltaiset tukijat ja sosiaalinen tilaus. En voi kylliksi kiittää ohjausryhmää ja etenkin puheenjohtaja Jaana Husu-Kalliota, jolta aikaa ja mielipiteitä sekä olkapäätä löytyi aina. Maa- ja metsätalousministeriön korkein johto ja ministeri Anttila henkilökohtaisesti tukivat kaikissa käänteissä, se merkitsi paljon. Samoin esimerkiksi ulkoasiainministeriön johdon suunnalta tuli tärkeää kannustusta. Kun ohjelma hyväksyttiin hallituksen istunnossa 2008 joulukuussa, oli paikalla lähes koko hallitus, samoin ministeriryhmän seurantakokouksessa 2009.

Hienointa mitä olen ohjelmasta kuullut on se että eräs läheltä seurannut sanoi: "Sre:stä on tullut brändi - ei sitä voi lopettaa". No, jos ei nyt ihan brändi niin olen kyllä samaa mieltä siinä, että Sre lunasti paikkansa. Ohjelmalle oli tilaus, se teki asioita joita mikään muu organisaatio ei tehnyt. Ehkä parasta oli se, että saimme aikaan yhteistyötä monien eri tahojen kesken, annoimme "syyn ja oikeutuksen" alueille kokoontua ja puhua omaleimaisesta ruokakulttuurista. Nostimme kissan pöydälle päättäjien keskuudessa, meillä oli siihen hallituksen mandaatti.

Vielä istuvan hallituksen ohjelma oli ensimmäinen hallitustason ohjelma Suomessa, jossa ruokaa käsiteltiin kokonaisuutena, kulttuurisena tuotteena, ymmärtäen sen moninaiset merkitykset. Se oli ensimmäinen ohjelma, joka ei ollut maatalouspolitiikkaa vaan ruokapolitiikkaa. Toivon että uusi hallitus ottaa ohjelmaansa myös ruoan, katsoo sitä kuluttajan näkökulmasta ja peilaa sitä tulevaisuuden haasteisiin. Kestävän suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma? 

En aio lopettaa bloggaamista, mutta siirrän asioiden käsittelykulmaa. Jatkossa työskentelen edelleen MMMssä mutta Elintarvike- ja terveysosastolla, tehtäväni liittyvät mm. vastuulliseen ruokaketjuun - joten aiheet liippaavat läheltä aiempia kirjoituksiani. Pysytään yhteydessä.

Marja

Vuoden Tähtituote on...

ETL:n vuoden tähtituote palkinnon on voittanut kuluttajien äänestyksellä Valio Maito Plus!

Onnea Valio - kuluttajaa on kuultu ja jälleen tehty menestystuote, joka on löytänyt yhä useamman suomalaisen (meidänkin) jääkaappiin.

Eat & Joy:n maailman valloitus alkanut; lentokentältä eväät mukaan

Mahtavuutta, mahtavuutta. Eat & Joyn konsepti on vihdoin breikannut läpi isommin. Hki-Vantaalla suoraan turvatarkastuksen jälkeen astutaan kauppaan, jossa on oma Eat&Joy myymälä suomalaisia parhaita pientuottajien herkkuja viineistä juustoihin ja lähes kaikkea siltä väliltä.

Tästä lähtien ei tarvitse tuskailla mitä veisi tuliaisiksi, koska kaiken saa Best of Finland kaupasta, siis kaiken ruokatarpeen - ja mikä sen parempi tuliainen olisikaan kuin ruokalahja. Hyllyiltä löytyy niin tuoretuotteita kuin säilyvämpiäkin artikkeleita. Erityisen iloinen olin juomavalikoimasta.

Shop in shop kauppa on avattu myös Kannelmäen Prismaan, en ole vielä itse siellä käynyt, mutta pian sinne on mentävä.

Onnea Aki, Eeris, Maulis, Jari &co! Työ kantaa hedelmää kun on mihin uskoo, kun on idea, kun on osaamista ja oikeat kumppanut ja kun on intoa ja intohimoa tehdä!

 

Vahva luomubrändi vie luomun lautasellekin

Toissapäivänä rakennettiin Suomeen uusi luomuorganisaatio, ProLuomu. Uudesta organisaatiosta tulee luomun etujärjestö, joka vie luomualan tavoitteita eteenpäin.

Luomupäivässä eilen selviteltiin luomua kuluttajan silmin. Luomun viestintä lähtee uusille urille yhteisen luomuviestintästrategian ja brändioppaan myötä. "Luomu - Kaikkea hyvää!" on uusi luomualan yhteinen ydinviesti.

Luomun brändi syntyy pitkän työn tuloksena, ei yhden hankkeen ansiosta, mutta nyt yhteen on kerätty brändin ainekset... Suomalaisen luomun brändi tiivistyy EU:n lehtimerkkiin. Luomun brändiviestit on tiivistetty nyt neljään sanomaan:
- hyvää puhtaasti
- hyvää eläimille
- hyvää makua
- hyvää huomiselle

Mikä maaseudulla on kaikkein tärkeintä?, kysyi Sitran Maamerkit ohjelma äskettäin - suomalaiset vastasivat että lähi - ja luomuruoka. Kuluttaja haluaa, ja on jopa valmiimpi maksamaan luomusta enemmän kuin pari vuotta sitten.

Elämme jännittäviä aikoja näin ministeriön virkamiehen näkökulmasta. Mitähän siellä seuraavassa hallitusohjelmassa on, luomu jossain muodossa aivan varmasti! Tarttis kääriä hihat meillä hallinnossakin...

Koppeja maabrändistä

Maabrändiraportista ei tullutkaan mappi ööhön komiteamietintö, se uhkaa käydä toteen ja toteutua. Tänään Agricolan kirkon vieressä kuultiin jum ... eikun Ollilan sanaa ja niiden muiden, jotka ovat ottaneet kopin brändityöryhmän tehtävistä. Brändiryhmä antoi lukuisia tehtäviä eri tahoille kuinka päästään Suomi- brändin toteutusmielikuvaan 2030.
- Jorma Ollilan oma missio on muuten lisätä reippaasti luomuviljelyä omalla 50 ha peltoalalla.

Kuulimme miten suomalaisesta hanavedestä tehdään brändi.
Hanaveden käyttäminen on pieni valinta mutta sillä on valtavia positiivisia seurauksia. "Fiksu juo hanasta" -kampanjaan halutaan kaikki suomalaiset mukaan. Wonder water hankkeen kautta ensi vuonna design pääkaupunkivuoden aikana vesi tulee näkymään joka päivä Helsingissä jotenkin, se näkyy kouluissa, urheilumaailmassa, helsinkiläisten arjessa.

Immu Kärkkäinen EkoCentriasta toi välineitä luomun edistämiseen kouluruokailuun. Portaat Luomuun ohjelma ja Ympäristöpassi ovat konkreettisia jo olemassa olevia keinoja luomun edistämiseen. Luomu päätyy lautaselle vain strategisen päätöksen kautta!

Netcycle vaihto- ja lahjoituspalvelu pureutuu ylikulutuskulttuuriin. He ovat perustaneet kierrätys-, vaihdanta- ja lahjoitussaitin, nyt käyttäjiä on jo yli 20 000. Yhteisöllinen kuluttajuus -trendi voimistuu mailmalla kaiken aikaa.

ProKala otti "särkikaloista gourmet ruokaa" -haasteen vastaan, ja he perustavat haastekamppiksen suomalaisille ravintoloitsijoille ja tuotekehittäjille touko-syyskuussa nostaakseen särjen ja muut vähempiarvoiset kalat suomalaiseen ruokapöytään. (sre päätösjuhlassa meillä oli muuten tosi hyvät särkiherkut...)

Saaristo-ooppera Länsi-Turunmaalla on ottanut haasteen vastaan hiljaisen turismin edistämisessä ja kotimaisen kulttuurin viemisessä ostoslistalle.

Santtu Hulkkonen Cleantech Finlandista: meillä visio viedä cleantech sinne missä sitä eniten tarvitaan. Asiantuntijoista puristetaan uusimmat ratkaisut maailman polttavimpiin kysymyksiin. No, nythän kysyntää riittää!

Tänään on perustettu yritys jonka tavoitteena on auttaa yrityksiä viemään vihreä liikkuminen osaksi yritysten politiikkaa..

Kaikkea tätä ja paljon muuta, päätän täältä tähän.
Ai niin, mun lupaus on opettaa lapsia käyttämään roskakalaa ruokana, aloitetaan kalan perkauksesta. Ja toinen koppi: soita mummolle. Soitan heti!

Perinnöksi kalankäsittelytaito

Sre:n kuukauden bloggareille tehtiin haaste; kysyttiin mitä he haluaisivat siirtää seuraaville sukupolville ruokakulttuuristamme, joku asia, tapa, ruoka, raaka-aine tms. Saimme upeita vastauksia, suuri kiitos!

Minä jättäisin perinnöksi taidon osata perata ja käsitellä kalaa. Kalalajien käsittelyssä on eroja, mutta jokaisen suomalaisen pitäisi osata nylkeä ahven ja fileroida kuha, suomustaa siika. Homma ei ole vaikeaa, mutta taito, osaaminen ja halu tehdä pyöreästä kalasta ruokaa on häviämässä. Opetan ensi kesänä näitä asioita lapsilleni. Mökiltä ongitut pikkukalat päätyvät pannuun lasten tekeminä. Lupaan!

Lähiruokasaarnaajat Lapissa

"Miksi meidän lappilaisten lasten oikeus ei ole saada oman alueen ruokaa, tutustua omiin upeisiin raaka-aineisiin? Miksi hyvä ruoka on vain turistien oikeus?" Anneli Takalo, Kerran viikossa lähiruokaa Lapissa hankkeen vetäjä.

Matkasaarnaajat olivat taas eilen ja tänään vauhdissa, Kittilän ja Ivalon kuntapäättäjiä kaikilta ruokapäätöstenteon sektoreilta tavattiin. Ideana oli herättää keskustelua, ja etenkin saada ratkaisuja aikaan miten oman alueen ruoka saadaan lasten ja vanhusten lautasille.

Lounaalla söin tänään kahden rotisseur kokin ylläpitämässä hotellin ravintolassa, talo täynnä ranskalaisia turisteja, seuraavaa jälkiruokaa: sokeri, glukoosisiirappo, kasvirasva (kovetettu), maltodekstriini, emulgointiaineet (E 450, E 471, E472), sakeuttamisaineet (E401, E410), mango (2,2%), passionhedelmä (1,8%), muunneltu perunatärkkelys, maitoproteiini, happo (sitruunahappo), stabilointiaine (E340), väriaine (betakaroteeni), mangoaromi, happamuudensäätöaine (E 516), suola, passionhedelmäaromi. Tämä oli "ropiikin hedelmät", suoraan pussista. Huh.