Läskistytään "kevyesti"

Hesari julkaisi viikonloppuna tutkimuksen jossa kerrottiin Suomen olevan kevyttuotteiden ykkönen valikoimissa Euroopassa. Suomalaiset ovat hullaantuneet kevyttuotteisiin ja käyttävät niitä todella paljon, etenkin maitotuotteet, makkarat ja juomat ovat "kevyitä". Samaan aikaan suomalaiset lihovat, lihovat ja lihovat: missä mättää? Tämä on kysymys jota olen miettinyt pienessä päässäni jo pari vuotta.

Tässä "kevytuskossa" on saatettu mennä metsään, ostetaan ns. kevyttuoteita kun pelätään rasvaa kuin ruttoa, mutta ei samalla katsota lainkaan esim. sokerin määrää. Tai syödään kevyttuotteita surutta, eikä ymmärretä että kokonaiskalorimäärä ratkaisee, ei sitä "kevyttä" voi mielinmäärin sitäkään mättää - paitsi vihanneksia/hedelmiä, jotka eivät muodikasta kevyt -leimaa saa koskaan.

Onko maalaisjärki kadonnut tässä "ruoka"hifistelyssä, eivätkö ihmiset enää itse tiedä miten paljon ja mitä on sopivaa kullekin syödä? Samat ruokavaliot eivät päde aivan kaikille, olemme yksilöitä. Missä on maku? Useista kevyttuotteista on makunautinto kaukana.

Ja ihan toinen kysymys on vielä se, mitä nämä sataan kertaan lingotut, lisätyt-poistetut-keinoaineilla korvatut tuotteet meille tekevät. Pitkän aikavälin näyttöä ei ole, olemme ensimmäinen maanpäällä elävä laboratoriokansa tästä.

Eikun shoppailemaan 24/7

Eduskunta teki historiallisen päätöksen vapauttaa kauppojen aukioloa laajasti. Aukioloista on keskusteltu viimeiset kymmenen vuotta. Suuret hypermarketit voivat olla auki lähes aina myös sunnuntaisin ja pienet voivat olla auki aina, siinä uudistuksen pääasiallinen sisältö.

Katselin eduskunnan äänestysjakaumaa asiasta ja kovin olivat kansanedustajat aukiolojen vapauttamisen kannalla. Vain kristillisdemokraatit, perussuomalaiset ja vasemmisto olivat pääsääntöisesti vastaan.

Kauppa on saanut nyt puolet läpi 4A:n kamppanjastaan sääntelyn purkamiseksi. Aukiolot ja ALV on hoidettu, enää jäljellä Apteekki ja Alko. Veikkaan että käsikauppalääkkeiden myynti marketin hyllyiltä tullaan vielä näkemään elinaikanamme, Alkon "vapauttaminen" taitaa olla vaikeampi nakki.

Viisi***** jatkaa verkossa

Kiitos, Viisi Tähteä lehti! Olette HoReCa alan keskustelumedia, kyseenalaistaja, herättäjä ja uuden tuoja. Lehti loppuu mutta keskustelu verkossa jatkuu ja nousee uusiin ulottuvuuksiin ja teidän osaamiseenne luottaen koskettaa yhä useampaa meistä. Muutos on mahdollista, olette isosti tekemässä liikettä Ruoan puolesta Suomessa!

Ruokaruno

Tämä hieno ja osuva ruokaruno tallentui viime viikolta Radio Suomen Ruokakulttuuri-illasta, käyttöönne olkaa hyvät:

"Kädet pese edellä, saippualla ja vedellä
Aikaa itsellesi suo, kun sä astut pöydän luo
Älä ahmi, tyynnä syö
Huolta vaatii joka työ
Ruoalla ällös revi suuta, ei se lautaselta muuta
Pala suuhun sopiva, pistä, pure tarmolla et on ihka hieno se, sitten vasta nielaise
Jos juot joka palalle, puremistas haittaa se
Syötyäs juo viimeiseksi, suun ja kaulan huuhteheksi"

Koko ohjelmassa Arenassa: http://areena.yle.fi/audio/547564

Hyvä Mikkeli!

Eilen ruokakulttuuriohjelma Sre palkitsi Mikkelin ruoka- ja siivouspalvelut kestävästä toiminnasta ammattikeittiöissä.

Mikkeli on esimerkillisesti edistänyt kestävää kehitystä toiminnassaan Mikkelin alueella julkisissa ruokapalveluissa. Työtä on tehty konkreettisesti pitkään luomun, lähituotteiden, työhyvinvoinnin ja muiden ympäristövastuun elementtien eteen.

Julkiset ruokapalvelut ovat suunnan ja esimerkin näyttäjiä, sillä niillä on merkittävää vaikutusta talouteen, hyvinvointiimme, ympäristöön jne. Mikkeli osoittaa että muutos on mahdollinen jos vain niin päätetään!

Pikaterveiset Ny Nordisk Mat konferenssista

Tänään Köpenhaminan lähellä järjestettiin Ny Nordisk Mat - hankkeen loppuseminaari. En ehtinyt olla paikalla kuin ohjausryhmän kokouksen ja oman esitykseni ajan. Varsin kestämätöntä toimintaan ilmaston kannalta mutta "pakko" oli käydä kun käskettiin.

Ohjausryhmän kokouksessa kuultiin hieman siitä mitä tuleva viisivuotinen Ny Nordisk Mat perioodi mahtaa pitää sisällään. Suomessahan käydään aiheesta sisäinen keskustelu 25.11. ja varsinainen sisältökeskustelu käydään Köpenhaminassa 27.11. Sinne kannattaa mennä kaikkien kynnelle kykenevien.

Uusi ohjelmakausi tulee varmasti olemaan hyvin erilainen verrattuna päättyneeseen 3 vuotiskauteen. Hankehakuja ei laiteta ulos, vaan ohjausryhmä päättää siitä mitä haluaa ja järjestää tavoitteiden mukaista toimintaa. Ohjausryhmään halutaa myös nykyistä isompi porukka ja mm. busineksen edustajia, mikä onkin hyvä juttu. Se mitä uuden ohjelmakauden sisällössä on, ei ole tiedossa vielä mutta muotoutunee siis 27. pvän kokouksen jälkeen.

Itse pidin esityksen Polical dimension aiheesta, aika mahdoton aihe, mutta tulipa vedettyä. Kerroin siinä että Ny Nordisk Mat hanke on tukenut kansallisia ohjelmia ja siitä että poliittinen tahto toteuttaa tätä ministerineuvoston ohjelmaa Suomessa on ollut vahva. Samalla pääsin mainostamaan omia kansallisia ruoka-ohjelmia sekä viimeaikaisia liikkeitä ruokarintamalla. Maatalouspolitiikasta on siirrytty ruokapolitiikkaan, sanoin. Oletko sitä mieltä että näin on käynyt?

Tilalta liköörit matkaan

Vuosia on yritetty saada lupaa tilalla tuotetun liköörin ja sahdin myyntiin suoraan tilalta. Tähän asti kun olen halunnut ostaa erästäkin mahtavaa mustikkalikööriä suoraan viinitilalta, on se pitänyt tilata Alkoon, josta sen on sitten voinut noutaa.

Nyt sosiaalipoliittinen ministeriryhmä ovat esittämässä suoraan tilalta sallivaa liköörin myyntiä. Tämä on merkittävä helpotus tilaviiniyrittäjille, joiden monen elinkeino riippuu tästä suoramyyntimahdollisuudesta. Myyntimäärät ovat pieniä, usein matkamuistoksi ostetaan pari pulloa, joten myynnin vapauttaminen tuskin aiheuttaa alkoholipoliittisia tai kansanterveydellisiä seurauksia. Sitä vastoin se piristää maaseudun elinkeinoja, elävöittää ja antaa lisää liiketoimintamahdollisuuksia.

Olen maistellut useita tilaliköörejä, ja monet niistä ovat aivan mahtavia ja uniikkeja. Nyt ne saa kohta viinitilalta mukaansa; hieno juttu!

Puuha"ruokaa"

Kuvassa on omatekemää lihasoppaa, jossa ei ole yhtään keinotekoista ainesta. Se on oikeaa puuharuokaa, sillä se tehtiin yhdesssä lasten kanssa. Sain tämän termin eräältä suuren elintarviketeollisuusyrityksen palveluksessa olevalta henkilöltä, joka luonnehti heidän tuotteitaan puuha"ruoaksi". Puuhalla hän tarkoitti sitä että ennen kuin tuote on kuluttajan lautasella tai kupissa on alkuperäisestä raaka-aineesta poistettu ainesosia, sitten lisätty jotakin, sekoitettu, lingottu ja survottu, taas lisätty ja poistettu. Tuote on kaukana alkuperäisestä raaka-aineesta, siksi hipsut sanan ruoka ympärillä.

Ja tätähän elämämme on, aitoa käsittelemätöntä ruokaa on enää vain vihannes-ja juurestiskeillä, jotka me pääsääntöisesti kierrämme kaukaa. Kova väite. Olemme hyväksyneet ruoaksi tuotteet, jotka ovat täysin keinotekoisia. Kuka pystyy kertomaan meille mitä ne tekevät meille? Ei kukaan. Otammeko tietoisia ja varsinkin tiedostamattomia riskejä syödessämme niitä? Miten enää tunnistamme aidot maut keinotekoisten aromeiden keskellä? Tätä on hyvä pohtia.

Viime aikoina on tullut useita kirjoja ja kirjoituksia aidon ruoan puolesta. Yksi parhaista lienee Michael Pollanin teos "Oikean ruoan puolesta". Nämä kirjoitukset kehoittavat syömään käsittelemätöntä ruokaa ilman E-koodeja. Sellaista ruokaa jonka isoäitisi tunnistaisi. Onko se mahdollista? Meinasin tehdä kokeen, viikko aidolla ruoalla, mitenköhän se onnistuu?

Ruoasta yhteiskunnallisen muutoksen ajuri?

Megapolis tapahtuma Hyvän ruoan kaupunki lauantaina Vanhalla johdatteli miettimään miten arjesta saadaan tulevaisuudessa onnellisempaa ja ekologisempaa - ruoka on tietenkin tässä muutoksessa yhä suuremmassa roolissa.

Vegegourmet kokki Leeman puhui omasta ruokaideologiastaan, jota hän toteuttaa Michelintähdillä palkitussa kasvisravintolassaan Milanossa. "Ruoka kertoo paikasta, mutta voi myös muuttaa paikkaa. Koska kokeista on tullut mielipidevaikuttajia, on tärkeää että he ovat perillä siitä mitä tarjoavat asiakkailleen", totesi Leeman. Sama koskee perheenäitejä ja ruokaa tekeviä teollisuuslaitoksia.

Leemanin ruokafilosofia pohjaa kolmeen suureen ikiaikaiseen perinteeseen: kiinalaiseen lääketieteeseen, ayervedaan ja antroposofiaan. Hän listasi ruokaoppinsa perussäännöt:
- Ruoan on tultava läheltä
- Vihanneksia on syötävä enemmän, ne tekevät hyvää aineenvaihdunnalle ja ruoansulatukselle.
- Hiilareita on oltava (pastaa, riisiä tms)
- Lisäksi tarvitaan vähän proteiinia, jota saa kasvikunnan tuotteistakin.
- Hedelmistä otetaan vitamiinit ja mineraalit

Leemanin mukaan ravinnon tulisi olla osittain elävää ja osittain keitettyä. Maitohappoa sisältävät tuotteet auttavat "omaksumaan" siis käsittelemään ruokaa, sen takia ne ovat tärkeitä. Ne myös pitkittävät elinikää (soija, hapankaali, jugurtti jne)

Leeman korosti ihmisen psykofyysistä kokonaisuutta: "Emme ole pelkkää ruumista, meillä on mieli ja sielu". Kun syömme meidän tulee ajatella näitä kolmea asiaa, ruumis sielu mieli. Mielen on oltava hyvä, jotta ruoka vaikuttaisi oikein. Vihaisena ei kannata syödä. On tärkeää, että itse ruoasta tulee elämämme ohjenuora, meidän tulee sulattaa ruokaa eika ruoan meitä.

Leeman puhuu erityisesti kasvisruokavalion puolesta. Ruoasta voisi tulla yhteiskunnallisen muutoksen väline, jolla saavutettaisi terveempi suunta ympäristön ja ihmisen hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Lopuksi hän totesi omasta ammattikunnastaan, että hän kokkina haluaa antaa asiakkailleen iloa ja nautintoa, sillä mielihyvä on yksi hyvän terveyden avain. "Ankea ruoka ei johda mihinkään. Iloinen ruoka on väline puhua ihmisille". Allekirjoitan täysin hänen kommenttinsa ilosta ja mielihyvästä.

YTV:n ruokajätetutkimus on karua luettavaa

YTV julkaisi eilen tutkimuksen Rikka rokassa. Siinä selvitettiin pääkaupunkiseudun parinkymmenen perheen ruokajätteitä. Tutkimusperheissä joutui roskiin syömäkelpoista ruokaa 17 kg /perhe /vuosi. Tutkimuksen valaisevinta antia oli vertailu muihin maihin ja niissä tehdyt tutkimukset. Britit heittävät menemään henkilöä kohden pois noin 86 kg alun perin syömäkelpoista ruokaa vuodessa, ruotsalaiset jopa 100 kg ja yhdysvaltalaiset 82 kg.

Keskimäärin biojätettä tuotettiin tutkimusperheissä noin 50 kg/hlö. Kotitalouksien keittiöbiojäte sisälsi
näin ollen ruokajätettä keskimäärin 32 % (siis se 17 kg), toisin sanoen liki kolmannes biojätteen sisällöstä oli alun perin syötäväksi kelpaavaa. Eniten jätteeksi joutui kasviksia ja vihanneksia, 27,5 % koko ruokajätemäärästä. Kotona valmistettuja ruokia meni jätteeksi 26,8 %. Yksittäisistä ruokatuotteista eniten heitettiin pois leipää ja perunaa, joita oli koko ruokajätemäärästä 11 ja 10,6 prosenttia. Suurin yksittäinen syy jätteeksi päätymiselle oli ruoan pilaantuminen jollain tavalla.

Tutkimuksessa laskettiin että mikäli tulokset yleistettäisiin koskemaan koko Suomea, heitettäisiin maassamme
vuositasolla pois 8,8 miljoonaa kiloa perunaa ja 5,2 miljoonaa kiloa puuroa. Melkoisia lukuja siis. Miten saadaan nämä luvut pienemmäksi? Kuka opettaisi suomalaiset käyttämään ruokatähteet luovasti ja ostamaan vain sen verran kuin tarvitsee?

Roskaan heitetty ruoka on kaikkein suurinta tuhlausta, niin ympäristön kuin oman taloudenkin kannalta.
t. nimimerkki salaatinkerä mätänemässä jälleen jääkaapissa