LäRVi 2. päivä - Syö syö kaalia, niin et tarvi maalia. Naamas on kaunis niin kuin nuori nauris.

Päivä 2. aukesi sateisena, mutta raikkaana. Piispalan leirikeskuksesta Keski-Suomesta lähdettiin yhdeksältä taas täynnä intoa. Edellisenä iltana oltiin nautittu perinnesaunan kuumista ja tunnelmallisista löylyistä, joten eilinen 82 kilometriä ei enää tuntunut missään.

Aamulla joukkoja oli lähettämässä matkaan mm. kansanedustaja Anne Kalmari, joka muistutti käden taitojen tärkeydestä. Kalmari kommentoi kotitalousopetuksen puolesta: "matemaattiset yhtälöt eivät ratkaise kakkostyypin diabetestä". Aika osuvasti lohkaistu, sillä niinhän se on, että jos ymmärrys oikeasta ravitsemuksesta ja ruoasta ei synny nuoruudessa niin milloin sitten? Kodeissa ruoan valmistus on vähenemässä, ruoanlaittotaitoa ei saada äidin maidossa - se pitää oppia. Jos kodeissa ei enää opita ruokaa tekemään, niin koulun rooli vaan korostuu. Kotitalousopetus on elämää varten, sen tunneista on pidettävä kiinni!

"Syö syö kaalia, niin et tartte maalia. Naamas on kaunis, niin kuin nuori nauris. Syö sillin suolia, niin ei ole huolia. Naamas on kaunis, niin kuin nuori nauris".

Reitti kulki pitkin Sinistä tietä, oltiin Suomenselällä, vedenjakajalla. Meillä olikin siis alamäkeä (heh heh) koko matka Etelä-Pohjanmaalle. Kyyjärven koululla oli lounas ja IHANIA lasten esityksiä ja kannustusta! ks video


Sitten lasketeltiin Etelä-Pohjanmaalle vaatimattomien ihmisten maakuntaan - selväksi kävi heti että ollaan "todellisessa ruokamaakunnassa". Möksyn kylätalolla pidettin taukoa ja pressi. Alajärven kunta oli nostanut ruokapäätökset jo esityslistalleen, parhaillaan valtuuston päätöksellä selvitetään ruokahankintojen kilpailuttamista. Asenne oli todellakin kohdillaan, kunnanjohtaja Kalevi Moision sanoin "ongelmat voitetaan kun tahtoa on". Kouluissa oli tarjottu lähijärvien kalasta tehtyjä pihvejä lähiruokaviestin kunniaksi - ja riisit oli jo aiemmin vaihdettu ohraan.

Maakuntajohtaja Asko Peltolan ja Kalevi Moision johdattamana lähdettin kohti Alajärveä, ajettiin sateessa mm. läpi Kuoleman. Huomenna kolmas viestipäivä alkaa Seinäjoelta.

Oma urakkani VIP joukkueen kapteenina päättyi tähän päivään. Näiden viiden vuoden aikana, jona viesti on poljettu, on tapahtunut iso muutos. Ruoka on noussut esille valtuustojen agendoille, siihen on alettu kiinnittää huomiota ja miettiä ruokavalintojen seurauksia. Lähiruokaviestin yksi ydinajatus on tavoittaa niin päättäjät kuin ruokaketjun ihmisetkin paikallisesti. Voin vain todeta, että emme millään muulla keinoin olisi voineet tavata lähes 100:aa kunnan ja kaupungin johtajaa ja maakuntajohtajaa ja lähes 300 muuta päättäjää kunnan ja valtakunnan tasolta - henkilökohtaisesti. Muutosvaikuttamista ei tehdä seminaareissa, se tehdään henkilökohtaisen kontaktoinnin kautta.

Sieni Innanen ja Mimmu Kärköläinen

.

Kuva: mie.

Suuri kiitos Immu, lähiruokaviestin äiti, uskomaton innovaatio, energia ja intohimo asiaan.
Tuukka, Anu, Juhani, Sisko, Annis, Tero, Tatu, Jari, Isto, Esa - ja kaikki, jaksaa jaksaa. Perjantaina nähdään!