Puolivirallista ruokaa

Canned Dreams, Säilöttyjä Unelmia, säilykepurkin sisältämä elämä

2012-01-26T09:06:00.000+02:00

Kun seuraavaksi valitset ruokaa ostoskoriisi, mieti millaisen ketjun se on käynyt läpi. Mieti kuinka monta käsiparia sen tekemiseen on osallistunut. Mieti missä maissa se on kulkenut. Mieti montako elämää sen eteen on uhrattu. Tai yritä edes. Näitä tietoja sinä et todennäköisesti tule mistään saamaan. Säilöttyjä unelmia elokuvan tiimiltä meni vuosi selvittää yhden säilykepurkin sisällön reittiä.

Ohjaaja Katja Gauriloff:n dokumentti Säilöttyjä unelmia kertoo erään liha-kasvissäilykkeen matkan, noin 30 000 km, suomalaiseen ruokakauppaan. Dokumentti oli hyvin vaikuttava, intensiivinen. Alkukuvat ovat Brasilian malmilouhoksista, joissa keräilijät väistelevät kaivinkoneen kauhaa, hyppivät louhoksella päivästä toiseen kuumassa ja janoissaan. Loppukuva on suomalaisen hypermarketin säilykehyllyn edestä. Tähän väliin mahtuu lukemattomia ihmiskohtaloita, lukemattomia uhrattuja eläimiä, lukemattomia käsiä.

Vaikuttavaksi dokumentin tekee sen kaksi tasoa. Äänenä toimivat ruokaketjun ihmiset, louhoksen keräilijä Brasiliasta, viljaa puiva mies sekä viljalaborantti Ukrainasta, teurastamotyöntekijät Tanskasta ja Romaniasta ja ruokatehtaan väki Ranskasta. Ohjaajan arvovalinta tai ei, kaikilla näillä oli surumielinen sävy puheessaan ja rankka elämä takanaan. Ihmiset puhuvat elämästään, kaunistelematta, toisen unelma on päästä saada tyttöystävä toisen kastroida ex-vaimon rakastaja. Toinen taso menee kuvan mukana, se on kaunistelematon ja totta - paljon eläinten kasvatuskuvaa ja teurastuskuvaa. Verellä ei mässäillä, mutta pari kertaa mietin että monikohan yleisöstä rupeaa kasvissyöjäksi elokuvan nähtyään? Jos elokuva tulee Suomeen tv-levitykseen voidaan taas varautua hyvinvointikeskusteluun, mikä on tietysti hyvä asia. Ja hintakeskusteluun, euron säilykepurkki? Miksi meidän pitää saada ostaa aina vain halvempaa ruokaa? Ja kenen kustannuksella?

Tuottaja ja ohjaaja sanoivat pää-ajatuksen olleen keskustelun herättäminen. Sitä tämä elokuva varmasti tekee. Se saa ajattelemaan. Levitysoikeudet on myyty useaan maahan ja elokuvan tulee näkemään satoja miljoonia ihmisiä.

Käy katsomassa jos vain suinkin voit.

Lisää tietoa ruokapakkauksiin: mm. pakastuspäivä, lihan alkuperä ja allergeenit

2012-01-12T10:43:00.001+02:00

Tuleeko ravintolassa myytävän lihan alkuperä kertoa? Miten pakkaamattoman valmisruoan (liha) alkuperä ilmoitetaan kaupan tiskillä? Häviääkö Suomesta kansalliset suolamerkinnät? Miten allergeenit ilmoitetaan? Kerrotaanko broilerin syntymaa, kasvumaa vai teurastusmaa?

- EU-tasolla pähkäillään parhaillaan EU:n Kuluttajainformaatioasetuksen toimeenpanoa. Kuluttajainformaatioasetus julkaistiin marraskuussa ja se astui voimaan joulukuussa 2011. Kansallisesti toimeenpanoa suunnitellaan lisäksi muun muassa maa- ja metsätalousministeriössä ja sen Elintarvikeneuvottelukunnan kuluttajainfotyöryhmässä.

Uudella asetuksella parannetaan kuluttajien tiedonsaantia mm. ruoan alkuperästä, sen käsittelystä, ravitsemussisällöstä, allergeeneista. Lisäksi helpotetaan pakkausten luettavuutta.

Mikä sitten muuttuu? Monikin asia mutta tässä mielestäni pari mielenkiintoisinta:

- alkuperämaa tai lähtöpaikka ilmoitettava pian naudanlihan lisäksi (art. 26.2)

sianlihassa, lampaan- ja vuohenlihassa, siipikarjanlihassa (tuore, jäähdytetty, jäädytetty). Lihan alkuperän osalta, mikä on oleellinen tieto: syntymä, kasvu, teurastuspaikka?? Itse mietin, että kasvupaikka olisi se oleellisin tieto. Liha seilaa Keski-Euroopassa maasta toiseen eri tavalla kuin täällä meillä pohjoisessa. Suomessa lähin teurastamo voi olla 500 km päässä ja Keski-Euroopassa lähin teurastamo voi olla 30 km päässä, mutta eri maassa.

- pakastuspäivä on ilmoitettava (liha, raakalihavalmisteet, jalostamattomat kalastustuotteet).

- elintarvikkeen nimeä on täydennettävä seuraavilla ilmaisuilla:

"sulatettu", kun tuote on varastoitu pakastettuna ja myydään sulatettuna

”paloista yhdistetty liha/kala", jos voi syntyä vaikutelma, että tuote tehty yhdestä liha-/kalapalasta (raakalihavalmiste, lihavalmiste, kalastustuote)

- jos makkaran kuori ei ole syötävä, siitä on ilmoitettava

- pakollinen ravintoarvomerkintä tulee, ilmoitettava energia, rasvat, SAFA, hiilihydraatit, sokerit, proteiini, suola. Suolan osalta kansalliset säädökset mm. voimakassuolaisuuden ilmoittamisesta menevät uuteen syyniin.

Teollisuudella on kiire asetuksen täyttämisen kanssa, sillä vaikka siirtymäaika onkin pitkä (3-5 vuoteen), merkitsee se lähes joka ikiseen ruokapakkaukseen muutoksia.

Kuluttajainformaatioasetus tulee näkymään parin vuoden sisällä jokaisessa ruokapöydässä tavalla tai toisella.

Tiedote (MMM) aiheesta ja Eviran nettisivut

Ruuan jäljitettävyyttä Norjan malliin, huikeaa!

2011-12-16T12:33:00.004+02:00

Ohessa Ruokatiedon juttu norjalaisesta ruoan jäljitettävyysjärjestelmästä:

Ruuan jäljitettävyys halutaan Norjassa aukottomaksi tietojärjestelmän avulla .

I was in Heaven - olin tuohon systeemiin tutustumassa. Ja vaikka se on vasta testivaiheessa niin, täytyy sanoa että kateeksi käy, jotain tällaista olisi hienoa nähdä myös Suomessa. Ei sen puoleen etteikö meillä lakisääteinen jäljitettävyys ole kunnossa, mutta nopeaa järjestelmää, jolla voidaan jäljittää raaka-aine loppuun saakka (tai siis tiettyyn erään saakka) ei ole olemassa.

Kaiken takana on tietysti raha. Järjestelmän porkkana on antaa lisäarvoa yrityksille. On tärkeää tietää mistä tuote on tullut, mutta yhtä tärkeää on tietää mistä se ei ole tullut! Esim. skandaalien ja takaisinvetojen yhteydessä koko tuotantohaaraa ei vedetä takaisin / menetä mainettaan, vain ainoastaan todellinen lähde. Kustannukset takaisinvedosta ja vahingosta on myös siten mahdollista vyöryttää oikeaan osoitteeseen.

Suomeen on jo pitkään suunniteltu vastuullisen tuotantotavan todentavaa jäljitettävyysjärjestelmää, tarve olisi suurin liha-alalla, josta Norjankin järjestelmä sai alkunsa. Norjan järjestelmä on puhtaasti jäljitettävyysjärjestelmä, jonka päälle rakennettavilla sovelluksilla teollisuus voi lisätä kuluttajaa kiinnostavaa tietoa tuotteisiinsa (vaikka eläinten hyvinvoinnista) tai antaa tietoa kuluttajalle muilla tavoin ko. asioista. Järjestelmän avulla voidaan todistaa missä tuotteet ovat liikkuneet.

Näin omin silmin miten tietyn tuotteen raaka-aineen "jäljitettävyyspuu" tai vuokaavio syntyi, se saatiin myös kulkemaan kartalle (eli raaka-aineen fyysiset liikkeet voidaan nähdä kartalta). Käy katsomassa lisää tästä linkistä.

Norjan valtion satsaus n. 2,5 miljoonaa € on älyttömän pieni summa kun miettii mitä hyötyä ko järjestelmästä on ja vertaa sitä esim niihin rahoihin joita olemme vuosia MMMstäkin aiheeseen laittaneet. Kysyin ko. vastuuhenkilöiltä olisiko tämä database/alusta ostettavissa Suomeen ja vastaus oli että tottakai, "sitähän tässä yritetäänkin että kaikilla meillä (Pohjoismaissa/Euroopassa) olisi samanlaiset systeemit". Järjestelmään tulee myös tuontiruoka, norjalaiset käyttävät 70%sti ulkomaisia kasviksia.

Jäämiä vai ei? Jorinaa kasvinsuojeluaineiden jäämistä

2011-12-13T21:43:00.000+02:00

Ake, Make, Pera ja muut uskolliset lukijani, en ole hävinnyt vaikka kirjoitustahti onkin hieman laantunut. Olen tässä perehtynyt uusiin tehtävääni, ja vihdoin niistä uskallan teille vähän avautua. Ruoan vastuullisuuden ja jäljitettävyyden lisäksi tärähti eteeni kasvinsuojeluainejäämien ihmeellinen maailma. Monimutkainen mutta erittäin mielenkiintoinen asiakokonaisuus...

Tietysti ensimmäisenä tulee mieleen, että kuinka paljon niitä jäämiä lautasellamme oikein on ja miten voisi syödä, ettei niitä juurikaan olisi?

Sallituissa rajoissa olevia määriä
jäämiä löytyy eniten mansikoista

Suomessa tutkitaan vuosittain noin 2000 elintarviketta kasvinsuojeluaineiden (torjunta-aineiden) jäämien varalta. Jäämiä tutkitaan EU:n valvontaohjelman mukaisesti ja sen lisäksi valvontaa tehdään riskien perusteella, eli valvontaa kohdennetaan tiettyihin jo ennestään tunnettuihin tuotteisiin, joissa on ollut jäämäongelmia. Näytteitä ottavat kuntien terveystarkastajat, tullin ja sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tarkastajat.

Vuoden 2009 ja alustavien 2010 tulosten perusteella näyttää siltä että, suurin osa (n 60%) suomalaisten suihin tarkoitetuista satunnaisnäytteenotolla otetuista elintarvikkeista sisältää kasvinsuojeluainejäämiä mutta vain muutama prosentti (noin 4%) sisältää niitä liikaa eli on määräysten vastaisia. (Noista 4 % määräystenvastaisuuksista noin 1/10 osa on sellaisia, että ne voivat teoriassa olla haitallisia ihmisille (eli vain 0,4 % kaikista tutkimuksista) ja loput 9/10 osaa ei aiheuta kuluttajalle vaaraa, selvennetään minulle Evirasta).

Pitäisikö meilläkin julkistaa vuosittain Dirty Dosen eli tutkimusten perusteella tehty "mustalista" tuotteista, jotka sisältävät eniten kasvinsuojeluaineiden jäämiä? Ja toisessa listassa olisi ne raaka-aineet missä jäämiä on vähiten?

Pikainen nyrkkisääntö (viimeisten jäämätutkimusten mukaan) olisi suunnilleen tämä jos on huolestunut jäämistä eikä niitä halua saada:
- Luomutuotteet eivät pääsääntöisesti sisällä kasvinsuojeluaineiden jäämiä.
- Suomessa tuotetut tuotteet sisältävät vähemmän jäämiä kuin EU maista peräisin olevat.
- EU maista peräisin olevat näyttävät sisältävän vähemmän jäämiä kuin kolmasmaatuotteet.
---Näin tulkitsin tuloksia.

Keskustelu käy maailmalla kuumana kasvinsuojeluaineiden yhteisvaikutuksista; sillä vaikka jäämät ovatkin alle raja-arvojen niin mitä niiden yhteisvaikutuksesta tiedetään? Euroopan Unionin komissio aloittelee työtä kumulatiivisen riskinarviointimallin kehittämiseksi.

Jäämäasiat jatkukoon toisella kertaa, pitäisikö niistä olla huolissaan?? Mitä olet mieltä? Viimeisimmät jäämävalvonnan tulokset löytyvät Eviran nettisivuilta.

Ohjauskeinoja ilmastopäästöjen vähentämiseen, KUILU hankkeen ja KULTU -ohjelman aivoituksia

2011-11-30T15:51:00.003+02:00

Tuoreita terveisiä KULTU2 ohjelman ohjausryhmästä, jossa kuultiin tuloksia KUILU-hankkeesta. Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan KUILU- hankkeessa pohdittiin ilmastovaikutusten ohjauskeinoja liikenteen, asumisen ja ruoan kulutuksen kannalta. KUILUn tulokset hyödynnetään myös KULTU2 ohjelman teossa.

kuva Tero Takalo-Eskola

KUILUn aikajänne on 2020 saakka. Työtä on tehty deskillä ja työpajoissa, ja nyt ohjauskeinosuositukset ovat valmistumassa. Hanke tekee ohjauskeinoyhdistelmistä esityksen, jonka taustalla on 20 yksittäistä ohjauskeinoa. Kuilussa tunnistettiin nykyisten ohjauskeinojen vahvuuksia ja heikkouksia mm. niiden hyväksyttävyyttä.
Ruoan kulutuksen ohjauskeinoista arvioitiin VNP Kestävistä julkisista valinnoista, biojätteen lajittelu, juomapakkausvero. Ruoan osalta KUILUn tunnistamien ohjauskeinojen vähennystavoite ei ole kovin suuri, noin 0,5 miljoonaa tonnia.

Ruokaan liittyen esitettiin kuluttajien ohjaamista kestäviin ruokavalintoihin palveluiden kautta ja alueellisen ruokajärjestelmän optimointia. Kun kuluttajien palautetta kysyttiin ohjauskeinoihin (hyväksyttävyys erityisenä näkökulmana), nousi keskusteluissa esille erityisesti ruoan arvostuksen kasvattaminen ja ruokajätteen vähentäminen. Taloudellinen ohjaus nähtiin kuluttajien mielissä vaikeaksi hyväksyä, sen sijaan haluttiin konkreettisia neuvoja, vaihtoehtoja ja vaikuttamismahdollisuuksia. Tästä synteesinä ruoan ohjauskeinoyhdistelmiksi saatiin 1) vähähiiliseen ruokaan palveluiden kautta ja 2)ruoan arvostuksen palauttaminen. Toisessa asiantuntija työpajassa tuli esiin lisäksi lounassetelisysteemin muokkaus kestäviä ruokavalintoja suosiviksi sekä kokeilu alueellisesta ruokajärjestelmästä ja sen kokonaiskustannusten/hyötyjen arviointi.

Ruoan arvostus on mielestäni avain kestävään syömiseen - se on kaiken perusta: mietimmekö syömisen ja ruokavalintojen seurauksia itselle ja ympäristölle, miten paljon uhraamme ruokaan aikaa (ajatusta ja tekoja) ja miten paljon olemme valmiit maksamaan ruoasta. Ruoan arvostus luodaan jo lapsuudessa, kodit ovat ensisijaisia ja päiväkodit ja koulut toissijaisia paikkoja joissa arvostusta luodaan. Arvostus syntyy parhaiten itse tekemällä, kädet taikinassa ja mullassa. Avaimet kestävään tulevaisuuteen, syömiseen, suomalaisen ruoan ja ruokaketjun pärjäämiseen ovat lasten käsissä, sen takia ruokakasvatus (tekeminen!) kaikilla tasoilla ja rakenteisiin asti menevät muutokset ovat olennaisia.

Ruoan haaskauksen lopettaminen nousee jokaisessa ruokapoliittisessa paperissa esille, myös KUILU hankkeen ohjauskeinona. Nykymeno on täysin kestämätöntä, ja meidänkin on hallinnossa puututtava siihen tavalla tai toisella myös julkisohjauksellisin keinoin. "Laissa on 100 vuotta ollut säädös, että metsää ei saa hävittää, pitäisikö sama tehdä ruoalle? Onhan autojenkin tyhjäkäyntiä rajoitettu lailla!", Risto Ranki TEM.

Olisi hyvä ja tärkeä idea tehdä lisää palveluita kansalaisille, joilla he voisivat toteuttaa vähähiilistä elämäntapaa myös ruokapöydässä (KUILU ei ehdottanut vielä keinoja tähän). Huomasimme Sre:n aikana tutkimuksistamme, että kuluttajat haluavat syödä kestävästi ja vastuullisesti, mutta eivät tiedä miten. Tässä olisi selvää markkinarakoa ja innovaatioiden mahdollisuuksia.

KULTU 2, Kestävän tuotannon ja kulutuksen ohjelmassa, on mietitty konkreettisia kokeiluhankkeita vähähiilisempään elämään laaja-alaista hyvinvointia unohtamatta. Käy kurkkamassa mielenkiintoiset ehdotukset sivuilta tästä linkistä. Näiden hankkeiden vaikutuksia on jo ehditty Sykkeen toimesta hieman arvioidakin. Ruoan osalta sesonkilautasmallilla on ylivoimaisesti suurin päästövähennyspotentiaali. Valtion ravitsemusneuvottelunta tullee ottamaan aiheeseen kantaa tehdessään uusia ravitsemussuosituksia.

Johanna Mäkelästä Suomen ensimmäinen ruokakulttuurin professori

2011-11-24T15:47:00.000+02:00

Johanna Mäkelä Ny nordisk mat konferenssissa
Helsingissä 11.10.2011

Tämä on historiallinen päivä, nimittäin juuri tulleen tiedon mukaan dosentti Johanna Mäkelä on nimitetty Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professoriksi 1.1.2012 alkaen. Suomessa vastaavaa oppituolia ei ole ennen ollut, maailmallakin ruokakulttuurin professuureja on vain muutamia.

Lahjoitusprofessuurin eteen on tehnyt suuri joukko ihmisiä ja organisaatioita työtä vuosia. Kiitos kuuluu kaikille aiheen puolesta puhujille, ja sen eteen työtä tehneille ja lahjoituksia antaneille. Professuuri on "viimeinen niitti" ruokakulttuurin tunnustamiselle muiden kulttuurin alojen rinnalle.

Sre:n päätösjuhlassa helmikuussa 2011
pääjohtaja Jaana Husu-Kallio ja ministeri Sirkka-Liisa Anttila lahjoitivat rehtori Wilhelmssonille
"puuttuvan" summan professuurin perustamiseksi

Professuuri perustetaan käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan. Rahoittajia on yhteensä
viitisenkymmentä: säätiöitä, yhdistyksiä, yrityksiä ja yksityisiä henkilöitä. Mukana on myös julkisia tahoja kuten Helsingin kaupunki sekä maa- ja metsätalousministeriö.

Lämpimät onnittelut tuliterälle professorille!!

Whipped berry porridge and other stuff from New Nordic Food conference

2011-10-31T16:26:00.000+02:00

Food court

The annual New Nordic Food program's conference was held in Helsinki 11-12 October, 2011. Those two days involved more than 220 interested participants from eleven countries, almost 50 fantastic speakers and over 30 organisations and companies in the food court. Our participants seemed to be happy with the content, overall atmosphere and arrangements, so were we organisers as well. It's always a huge effort to make these kind of big happenings, and especially difficult it is when organising stuff from four different countries...

So, what was left on the mind after the conference?

First, it was fruitful to combine all three issues: children, food for many (public foodscapes) and oats. The difficulty was, that at the same time there were too many good lectures going on, so it was not possible to join all interesting parts! Luckily, the presentations are now on the project's website http://www.nynordiskmad.org/.

The main issue, the food (lunches and the spectacular dinner), were very memorable. We have put special interest in food during the Finnish chairmanship of the Nordic Counsel of Ministries. The dinner was something to remember... Sigurveig from Iceland already wrote about the dinner and put some pictures also.

I have never seen a dinner like that, we really sat in the middle of a forest, lake and field of oats. The welcoming drink "Helsinki bunch" was planned by world's best bar (2009) A21. The drink contained berries and really tasted like a Finnish forest!

Chef Matti Jämsen and coordinator
Magnus Gröntoft

The dinner was planned by Chef Matti Jämsen, who was fifth in this year's Bocuse d`Or. Beside fantastic food (white fish, moose, lingonberry) and unbelievable decoration, the dinner was served with theatre. Liisa Ruuskanen from Finnish Gourmet Theatre Entree played exhilarating shorts form her repertoire, for the first time in English. What a success!

The dinner dessert was the very traditional Finnish course of whipped berry porridge. Every grandmother (and some modern mothers) in Finland can do it. Some guests (especially Danes) were so excited about it, that they wanted the recipe. It is below:)

We put special emphasis on communication during the conference. Conference was send via Internet, we used Twitter and Facebook and also "traditional" media was well present at the conference.

- The children and food part: is this generation the first who teaches their parents to cook? Food making by itself is a key to the appreciation of food, and the key to understanding the right nutrition and eating habits. Enjoying the food and the pleasure is number one, it's no point doing food that doesn't taste good: children don't eat it.

- Food in public institutions part: for the first time some hospitals have begun to use food as " a medicine", i.e. food can prevent diseases, it can heal diseases and maintain good physical and mental condition. What "a new" invention! The fact is, that food has not been in any value in hospitals until now.

- Oats part: Oat is like a well kept secret, it has so many good properties and it suits perfectly for climate friendly, very healthy and suitable special diets. Oats belong to our traditional Nordic food culture, but the innovations made from oats are the future.

I would like to give my warmest thanks to the organising group, especially to Magnus and Bettina, you did a splendid job with the conference. And all you who jointed us via Internet or in person, thank you for being active. Let's continue the work with NNM.

Whipped berry porridge

1 litre strong diluted lingonberry juice
1,5 dl semolina
1,5 dl sugar
1/4 tsp salt

Take a pan and heat the juice to boiling point, whisk in the semolina and cook slowly for about 20 minutes, stir now and then. Let the porridge cool down in a cold water bath. Porridge's colour is now quite dark red. Then whip the porridge strongly, it will come light and fluffy pink. Serve with cold milk or cream.

Ruoka on luova tuote, dinner metsän, järven ja kaurapellon keskellä

2011-10-12T11:31:00.000+03:00

Ny nordisk mat seminaarin ensimmäinen päivä päättyi eilen spektaakelinomaiseen dinneriin. Islantilainen ruokablogaaja Sigurveig kirjoitti ja kuvasi, käy katsomassa tästä.

Halusimme dinnerillä osoittaa että ruoka on kokonaisuus, elämys, se on kulttuurinen tuote, joka toimii yhdessä musiikin, teatterin, istallaatioiden kanssa.

Ilta oli hieno, Matti Jämsen (keittiömestari ja Suomen Bocuse d´Or edustaja 2011) oli mestaroinut yhdessä Kalastajatorpan keittiön kanssa upean illan. Matille oli annettu tehtäväksi kuvata nykysuomalaisen sielunmaisema ja valmistaa illallinen kuvaten metsää, järveä, kaurapeltoa.

Niinpä tosiaan sitten istuimme metsän keskellä, järven kimmeltäessä ja pellon lainehtiessa.

Ruoka oli loistavaa. Siikaa alkuun, hirveä pääruoaksi ja puolukkapuuro päätteeksi. Alkudrinkkinä "Helsinki punch" by maailman paras baari A21. Kaikki tehty uuden pohjoisen keittiön ajatuksella.

Puolukkapuuro sai niin paljon ihastusta osakseen, varsinkin tanskalaisten osalta, että sen ohje on tulossa nettiin NNM ohjelman sivuille. Sain loppuillan selittää, että se on jälkiruoka, jonka jokainen mummo (ja osa nykyajan äideistä) osaa tehdä ja joka ei vaadi juuri mitään muuta kuin vahvan vatkaajan ranteen.

Taiteellinen vaikutelma; kun Ruokateatterin Liisa Ruuskanen asteli ensimmäisen kerran stagelle, vieraat eivät tienneet mitä odottaa. Me muutamat suomalaiset, jotka olimme Liisaa aiemmin nähneet, tiesimme että kohta repeää. Ja Liisahan veti englanniksi kolme käsittämättömän hyvää settiä. Huikea osaaminen ja ammattitaito! Dj:n soittama musiikki, metsän tuoksut, sumu metsän keskellä loivat taianomaista tunnelmaa. Unohtumaton ilta meille kaikille!

Ny nordisk mat prosessin tärkein vaihe: Ny nordisk matia -vauvalle ja vaarille

2011-10-12T10:56:00.000+03:00

Emil Blauert tiivisti tänään aamulla Ny nordisk mat - konferenssissa koko Ny nordisk mat:n historian, miten kaikki on edennyt ja mistä lähtenyt liikkeelle. 2000-luvun alussa monet pohjoismaiset kokit alkoivat yhä enemmän siirtyä juurilleen, tekemään ruokaa niistä raaka-aineista ja niillä metodeilla joita meillä Pohjolassa on. Vuonna 2004 Pohjoismaiden 12 "johtavaa" kokkia teki Kokkimanifestin, jossa painotettiin sesonginmukaista, ettistä, kestävää kehitystä edistävää, pohjoisia raaka-aineita ja valmistusmenetelmiä suosivaa keittiötä. Syntyi käsite Ny nordisk mat. - Pohjoismaista ruokaa uusissa vaatteissa, uudella tavalla, modernisti.

Meni pari vuotta ja Pohjoismaiden Ministerineuvosto otti aiheen poliittiseen prosessiin, syntyi Pohjoismaisen Ministerineuvoston Ny nordisk mat -hanke. Nyt on menossa hankkeen toinen kausi, joka ulottuu vuoteen 2014 asti. Hanke ja asia on saanut poliittisten päättäjien suosion ja tuen taakseen. "Ny nordisk mat hanke on yksi tuloksekkaimmista yhteispohjoismaisista projekteista", sanoi eilen maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen seminaarin avauspuheessaan.

Vaihe kolme alkoi pari vuotta sitten kun mm. OPUS hanke alkoi tutkia intensiivisesti pohjoismaisen ruokakulttuurin vaikutuksia terveyteen. Tutkimustuloksia on nyt useita, meillä on vahva intressi perustella pohjoismaisen dieetin hyvyyttä ja sen positiivisia terveysvaikutuksia - joita kasapäin on.
Nyt olemme vaiheessa neljä, jossa Ny nordisk mat pitäisi siirtää kaikille. Tämä on kaikkein tärkein osa koko prosessia. Miten saada lapsille ja vanhuksille sekä meille työikäisille kunnollista, omiin pohjoisiin raaka-aineisiin perustuvaa, ilmastoystävällistä sesongin ruokaa, jossa maku on ykkösasia? Aihe ei ole vähäpätöinen, julkinen ruokailu esim Suomessa on valtavan iso juttu ja vaikutukset samoin. Seminaarissa kuultiin eilen ja tänään esimerkkejä sairaaloista, kouluista ja päiväkodeista, joissa ruokavallankumouksia on tehty. ks kaikki esitykset ja koosteet NNM sivuilta http://www.nynordiskmad.org/

Ny nordisk mat konferenssin satoa; OPUS opettaa: Syö yhdessä!

2011-10-11T15:45:00.000+03:00

Ny nordisk mat konferenssi on parhaillaan menossa Helsingissä. Katso 11.-12.10. konferenssia livenä http://www.nynordiskmad.org/ . Paikalla on lähes 50 mahtavaa puhujaa kaikista Pohjoismaista!

"Ruoalla on itseisarvo
Ruoanlaitto on oppimista
Ruoanlaitto on terveyttä
Ruoanlaitto on yhteisöllistä
Ruoka on kaunista"
- runoili Andreas Viestad (NO) Geitmyra projektista.
Andreas kertoi hienosta projektistaan, jossa tavoitteena on levittää iloa ja keittotaitoa ja lisätä ymmärrystä mielihyvästä, ravitsemuksesta ja terveellisistä ruokavalinnoista. Hanketta tukee usea Norjan ministeriö, paitsi kulttuuriministeriö, joka "ei ole vielä päättänyt onko ruoka kulttuuria". Lohdutukseksi Andreakselle on sanottava että Suomessakin vastaava päätös tehtiin vasta nelisen vuotta sitten Sre:n ja useiden muiden tahojen nostettua aihetta esiin.

Pressissä aamulla saimme kuulla mm. Emil Blauertin (DK) vaikuttavan esityksen lasten ja nuorten ruokailusta ja Tanskassa menossa olevista hankkeista. Tanskan OPUS -hanke käyttää yli 15 miljoonaa € lasten ja nuorten ruokainterventiotutkimukseen. OPUS käsittää 1000 lapsen "tutkimusjoukon". Tämä porukkaa tekee kolme ruokaa päivässä yhdessä aikuisten (opettajien) kanssa kuuden kuukauden ajan. "Tulossa on ehkä ensimmäinen sukupolvi joka opettaa vanhempiaan laittamaan ruokaa" - Emil Bruun Blauert Meyers Madhus

OPUS:sen kohderyhmä altistetaan kongnitiivisille ja fysikaalisille tutkimuksille tämän kuuden kuukauden aikana. Tavoitteena on selvittää, miten Pohjoismainen ruokavalio vaikuttaa. Emil painotti, että mielihyvä "pleasure" on kaikista tärkein asia kun puhutaan ruoasta; mikäli ruoka ei maistu ja tilanne ei ole miellyttävä, et voi saada lapsia syömään.

OPUS on ottanut yhdessä asiassa oppia Ranskasta - yhdessä syömisestä. "Ranskalainen paradoksihan" on, että ruoka sisältää enemmän rasvaa kuin esim USA:ssa mutta ihmiset syövät yhdessä - eivätkä ole (vielä niin) lihavia. Niinpä OPUS lisäsi omiin teeseihinsä "syö yhdessä". Kun Emil puhui yhdessä syömisen tärkeydestä, kuuntelin tarkasti... Nostimmehan Sre:n aikana yhdessä syömisen esiin Suomessa ja pidimme siitä ääntä lähes kahden vuoden ajan (aiheesta kirjoitettiin satoja artikkeleita mediassa).

KULTU2 kokeiluhankkeet - ideoita kestävän elämäntavan edistämiseen

2011-10-10T14:20:00.001+03:00

KULTU 2 ohjelmassa yritetään käytännössä kehittää uusia tapoja vähentää ympäristökuormaa ja toisaalta lisätä hyvinvointia.
Asumiseen, liikkumiseen ja ruokailuun kehitetään ns. kokeiluhankkeita.

YM on valmis tukemaan muutaman hankkeen käynnistämistä Vihreän talouden määrärahoista. Ministeriöt eivät itse lähde vetämään hankkeita vaan ne ovat toimijoiden vastuulla. Kokeiluhankkeet arvioidaan aikanaan KULTU 2 työryhmän toimesta.

Ekassa työpajassa pari viikkoa sitten kehitettiin 40 ideaa, niitä testattiin ja lopulliseen valikoimaan jalostui 10 ideaa. Näitä kymmentä prototyyppiä jatkokehitettiin tänään kiinnostuneiden asiantuntijoiden kesken. Miten ideoista voidaan rakentaa konsepteja ja pilotteja?

10 ideaa jaettiin seuraavasti:
- kunnille ja valtiolle sopivat (sesonkilautasmalli, kouluruoan pilottikoulut, matkusta ilmaiseksi uuteen kotiin)
- työnantajalle mahdolliset (videoneuvottelut vihdoin käyttöön julkisella sektorilla, lähityöpiste lähelle kotia)
- ideat joista voi rakentaa liiketoimintaa (lähiruoka-auto, viherlaina, TEPA talonpitopalvelu)
- nettityökalut (sähkönkulutusmittari reaaliajassa, "green home-kodin ympäristöjärjestelmä")

Sesonkilautasmalli esimerkiksi voisi olla merkittävä keino edistää kestävää elämänlaatua, niin ympäristön kuin terveydenkin hyvinvointia. Nykyiset ravitsemussuositukset ovat "raamattu" varsinkin julkiselle ruokapalvelulle. Jo nykyistenkin ravitsemussuositusten mukaan syöminen vähentäisi ruokailusta aiheutuvia päästöjä. Sesongin mukaan syöminen, ja kasvisruoan painottaminen, vähentäisi ympäristövaikutuksia arviolta 14-20%

Nykyinen ravitsemussuositusten mukainen lautasmalli ohjaa yli 440 miljoonan julkisen aterian koostamista.
- samanlainen suositus pitäisi tehdä ympäristömyötäisen ja terveellisen lautasmallin yhdistelmänä

Kaupunkiviljeltyä maa-artisokkaa ja mietteitä takapihan ruokapuutarhasta

2011-10-08T16:55:00.002+03:00

Ennen muinoin minua aina nauratti kun tätini toi meille "maalle" Kouvolaan Helsingistä asti itse siirtolapuutarhapläntilla kasvattamiaan juttuja; sipuleita, purjoa, persiljaa mitä milloinkin. - Ei naurata enää. Sain tällä viikolla pussillisen yhtä suurinta herkkuani: maa-artisokkaa. Se on sellainen mukula, että siihen tulee himo. Yleensä teen maa-artisokasta keiton, nyt tarttui silmään ihana gratiinin ohje Ruokablogista . Kyllä oli taas niin taivaallinen herkku.

Kaupunkiviljely on nostanut minun silmissäni arvostusta viime vuosina. Itse olen "viljellyt" nyt seitsemän vuotta, - vuosi vuodelta pihan nurmikko on kaventunut ja multapenkki laajentunut. On hienoa, jos voi syödä itse kasvattamaansa ruokaa, edes pienen osan. Ruoan kasvattaminen ja itse tekeminen vastaa yhteen suurimmista globaaleista haasteista, nimittäin kestävän elämäntavan edistämiseen. Tässä on monta puolta; ehkä tärkein on mielestäni kasvatuksellinen. Kun ymmärtää ruoan tekemisen ketjun ja näkee itse vaivaa, oppii ylipäänsä arvostamaan ruokaa enemmän.

Kestävän tuotannon ja kulutuksen ohjelma KULTU 2 miettii parhaillaan keinoja edistää kestävää elämäntapaa. Ruoka, liikenne ja asuminen on otettu aihepiireiksi, koska ne aiheuttavat ylivoimaisesti suurimman osan yksityisen ihmisen ilmastokuormasta. Asiantuntijatyöpajassa pari viikkoa sitten kehitettiin ja keksittiin ohjauskeinoja ja konkreettisia aloitteita miten mm. ruoasta aiheutuvaa hiilijälkeä voitaisiin pienentää. Kaupunki- ja kotitarveviljely nousi hyvin monesti esille.

Kaupunkiviljely on tullut "muotiin" ja aiheen ympärille on virinnyt paljon hyvää tekemistä. Mutta se pitäisi ottaa vakavasti myös valtuustosaleissa ja kaupunkien suunnittelupöydillä: minusta aiheeseen pitäisi paneutua jopa niin, että kaavoituksessa tulisi tulevaisuudessa aina huomioida ruoan kasvatus kotipihoilla ja muualla kaupunkikuvassa. Kaupungit pitäisi velvoittaa edistämään aihetta muillakin tavoin mm. tarjoamalla joutomaita halukkaiden viljeltäväksi, istuttamalla syötäviä kasveja koristekasvien sijaan kaupunkimaisemaan jne.

Oma muutaman neliön takapihamme on ollut koko kesän ehtymätön ilon lähde. Jo alkukeväästä suunnitellaan lasten kanssa mitä tänä vuonna kasvatetaan ja sitten pistetään hihat heilumaan. Salaattia kasvaa aina vähintään 4 eri lajia, ja voin sanoa, että se on erittäin hyvää ja sitä menee.
Myös kirsikkatomaattia tuli jälleen upea sato, basilikat, korianterit ja persiljat saadaan nekin omalta pihalta. Pienessä kasvimaassa ei ole juurikaan hoitamista, mutta tuotto ja siitä koituva ilo on sitäkin suurempaa.

Eläinten hyvinvoinnista, esimerkit Tanskan mallista ja IKEA:n kanoista

2011-10-06T13:52:00.001+03:00

Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto täytti pyöreitä, ja juhlaseminaari käsitteli tänään eläinten hyvinvointimerkintöjä.

EU:ssa on useita satoja erilaisia merkintöjä/järjestelmiä; näistä n. 67 sisältää eläinten hyvinvointia. Ainoastaan pari näistä on tuotantoketjun sisäisiä, loput ovat kuluttajan infoamiseksi tarkoitettuja. Hyvinvointimerkinnät ovat kommunikoinnin välineitä, niillä autetaan kuluttajaa tekemään tietoisia valintoja. Toisaalta ne ovat yrityksille myös välineitä erilaistaa tuotteita ja saada siten mahdollisesti kilpailuetua. Hyvinvointiasiat eivät kuitenkaan ole kuluttajan kannalta primäärinen motivaattori eli määräävä asia. Kun kuluttaja ostaa lihaa, muut asiat kuten terveellisyys, maku ja laatu merkitsevät vielä enemmän. Eläinten hyvinvointi on siis osa tarinaa, mutta suurimmalle osalle meistä ei se pääasia.

Tanskassa on tuotantomalli, joka on hyväksytty Tanskan eläinten hyvinvointijärjestön toimesta. Yhdistyksen strategia on nostaa minimitasoa tavanomaisessa tuotannossa lainsäädännön kautta sekä tarjota markkinoille tuotteita, joilla on korkea eläinten hyvinvoinnin taso. Ja näin on tapahtunut. Esim sianlihaa, kalkkunan ja vasikanlihaa saa Tanskassa ko. merkinnällä varustettuna.

Aiheen ympärille on luotu kokonaan uusi teollisuuden ala Tanskassa; n. 300 000 sikaa vuodessa tuotetaan tällä Friedland konseptilla. Koko Tanskan sianlihantuotanto kattaa n. 20 miljoonaa sikaa (10 x Suomen määrä). Suurimmalla tilalla, joka kuuluu ko merkinnän piiriin, on 1200 emakkoa. Näillä emakoilla on "hytit/kopit" ulkona porsitukseen ja ne saavat vapaasti kulkea pellolla. Näille "hyvinvoiville" sioille on suunniteltu myös erilaisia teltan näköisiä asumuksia, joissa asua. Ne saavat elää mahdollisimman luonnonmukaista elämää, pääsevät uimaan ja mutakylpemään. Myös ruokintaan kiinnitetään suurta huomiota, ei maissia vaan ruoan tähteitä, jotka ovat myös terveellisempää ravintoa sioille. Tuottajan saama korvaus on kuusinkertainen tavanomaiseen ja kolminkertainen luomuun verrattuna.

Ikean edustaja kertoi Lähiruokaseminaarissa tällä viikolla mm. että IKEA on siirtynyt käyttämään ITSE kasvattamaansa kanaa kaikkialla maailmassa. Ikea käyttää vuosittain 6 200 000 kpl kanaa globaalisti. Heillä on todellakin 35 omaa kanalaa. Miksi? Näin varmistavat korkeat eläinten hyvinvointikriteerit (High Wellfare Chicken). Vaatimukset ovat niin korkeita, että suomalainen tuotanto ei tällä hetkellä näitä voi täyttää.

Jotenkin pisti nöyräksi Tanskan ja IKEA:n esimerkit - meillä on parannettavaa eläinten hyvinvointiasioissa. Mielikuvat eivät enää riitä, todennettavaa faktaa myös eläinten hyvinvoinnista on saatava enemmän. Onneksi hihat on kääritty ja aiheen ympärillä on tapahtunut paljon viime aikoina, etenkin sianlihan tuotannossa. Tulossa on, toivottavasti pian, suomalainen vastuullisen toimintatavan todentava systeemi, joka sisältää myös eläinten hyvinvointiasioita. Ehkä jo ensi vuoden lopussa voit ostaa kaupasta sianlihaa, jonka reitin ja tuotantokriteerit voit tarkistaa.

Vuoden eläinsuojeluteko -palkinto luovutettiin professori emeritus Marjatta Snellmanille vuosikymmenien työstä eläinten hyvinvoinnin puolesta. "Olen käyttänyt monessa tilaisuudessa koiran puheenvuoron" - Marjatta Snellman on työssään erityisesti kiinnittänyt huomiota koiranjalostukseen ja sen tervehdyttämiseen. Sydämelliset onnittelut!

"Muutoksen on tapahduttava molemmissa päissä kauhaa. Keittäjän päässä ja pannulla" - Anya Hultberg. Lähiruokaseminaari 2011 satoa

2011-10-04T12:26:00.001+03:00

Tänään oli järjestyksessä viides Lähiruokaseminaari. Me lähes 80 osallistujaa saimme jälleen voimaantua uusien tuulien äärellä.

Osastopäällikkö Matti Aho: "Kansallisiin ravitsemussuosituksiin ympäristönäkökulma". Matti Aho maa- ja metsätalousministeriön peräänkuulutti avauspuheessaan aitoa ruokapolitiikkaa ja kokonaisuuksien hallintaa; Ruoan kysyntää tulee ohjata määrän sijasta laatuun ja pitkällä aikavälillä kestävää kehitystä edistämään. Ravitsemussuosituksia on Ahon mielestä tarpeen laajentaa syöntisuosituksiksi, joilla pyritään terveyden edistämisen ohella ympäristön kannalta kestäviin ruokavalioihin. "Pidän tärkeänä, että myös kansalliset suositukset (uudistustyö alkaa ensi vuonna) pitävät sisällään ympäristönäkökulman". Ruokapolitiikassa on otettava reilusti kantaa kestävän kehityksen puolesta.

Aho summasi ammattikeittiöiden osalta elintarvikelain tuomia "positiivisia" muutoksia. Tähänkin asti ammattikeittiöt ovat saaneet vastaanottaa tarkastamatonta luonnonvaraista pienriistaa (jänis, kani, lintu), mutta jatkossa ne saavat vastaanottaa myös vähäisiä määriä tarkastamatonta luonnonvaraisten hirvieläinten lihaa. Kalastajat alkutuottajina saavat toimittaa suoraan ammattikeittiöihin (ja kauppaan) perkaamatonta tai aluksella perattua kalaa. - ja multaporkkanoita sekä oppilaiden poimimia marjoja saa ottaa vastaan, kuten ennenkin.

"Isoäitien tekemää ruokaa - se on oikeaa, ei enää äitien tekemä" - Irma Kärkkäinen, lehtori, EkoCentria. Strategiatason päätöksentekoon on nostettu kymmenissä kunnissa ruoka aivan viime aikoina. Irma Kärkkäinen nosti Rautavaaran kesäisen päätöksen esimerkiksi.

Näihin päätöksiin EkoCentrian ja muiden ääntä pitävien toimijoiden vaikutus on ollut selvä. "Kalleinta ruokaa kunnille on se joka heitetään jätteenä pois" -muistutti Irma Kärkkäinen. Immu otti ruokalistoilta esimerkkejä, joita voidaan ratkoa kysynnän ja tarjonnan kohtaamisia parantamalla. Kuorittu maukas peruna, nauris, ruis on mahdollista saada ruokalistalle työllä, kuinka moni ruokapalvelujohtaja kuitenkaan jaksaa tehdä töitä näiden raaka-aineiden saamiseksi lautaselle? Muutama vuosi menee jotta tuottajat ehtivät prosessiin mukaan.

Tutkija Mark Stein U.K. "Kun teet julkisen sektorin ruokahankintoja yritä olla ympäristöystävällinen:
- tämä saattaa merkitä luomua
- ehkä sisältää lähiruokaa
- se todennäköisesti tarkoittaa vähemmän lihaa ja vähemmän maitotaloustuotteita
ja kaikki tämä todennäköisesti merkitsee terveellisempää ruokaa".

Mark kertoi lyhyen julkisen ruokapalvelun historian U.K.ssa. Pohjakosketus saavutettiin 1991 kun kilpailutus tuli pakolliseksi, ja halvin hinta tuli valintakriteeriksi. Kalkkunavartaasta ranskalaisilla tuli tyypillinen kouluruoka; helppo valmistaa, maukas lasten mielestä, hyvin rasvainen, ei vitamiineja. Ruokaan liittyvien sairauksien kustannukset ovat noin 6-7 miljardia€/vuosi Iso-Britanniassa - huikea määrä! Vertailun vuoksi Suomessa arvio lihavuuden hoitokulut ovat muistaakseni arviolta yli 200 miljoonaa €/á.

UK teki täyskäännöksen vuonna 2005 osin Jamie Oliverin innoittamana ja aloitti mm. uusien koulukeittiöiden rakentamisen ja valtio pisti 172 miljoonaa € niihin. Roskaruoka kiellettiin ja uudet ravitsemussuositukset annettiin. Kouluruokailua tuettiin (subsidised) 570 miljoonalla €:lla kolmen vuoden ajan.

Anya Hultberg (Copenhagen House of Food) Tanskasta kertoi työstään Köpenhaminan kaupungin ruokapalvelun viherryttämisestä. "Pyrimme luomaan kestävän, terveellisen ja iloisen ateriakulttuurin" - niin tanskalaista:) niin hienoa! "Haluamme olla sekä rakastava että kriittinen partneri keittiöille". Päähankkeet tällä hetkellä ovat luomuun siirtyminen, ruoan laadun parantaminen, luomu-koulu -konsepti, luomuateriat esikouluissa ja päiväkodeissa.

Ruokailu Köpenhaminassa ei ole nappikauppaa, siellä on n 40 000 syöjää ja 80 000 ateriaa päivittäin. Työmenetelmät ovat moninaiset julkisesta kilpailutuksesta julkiseen debattiin. Tavoitteet ovat kovat: 75% luomua 2011, 90% luomua 2015 mennessä. Mutta saavutetut luomunkäyttöluvut (2010 tieto) nyt ovat huikeita: päiväkodeissa luomun osuus on kaikissa ikäryhmissä on yli 70%. Kouluruokailussa nyt n. 70%. Muissakin laitoksissa myös vanhusten hoitopaikoissa luomun osuus on yli 40%. Miten se on kerta kaikkiaan mahdollista!?

Tanska laskee luomun osuuden kilogrammoissa eikä €:ssa. Luomu saadaan keittiöön kahdella eri tavalla:
1) business as usual. korvataan tavanomaiset raaka-aineet luomulla. Tällä ei saada kovin näkyvää muutosta, koska ei muutetaa ravitsemussuunnitelmia tai valmistustapoja
2) muutosprosessilla, jossa toimintatapoja muutetaan ottaen huomioon sekä toimintatavat että ravintosisältö. Näin voidaan siirtyä lähes 100% luomuun ILMAN LISÄKUSTANNUKSIA. Raha löytyy aina muualta. Mutta tämä lähtee todellisesta muutosprosessista ja on vaativampi mutta tuloksekkaampi tapa kuin pelkkä raaka-aineiden vaihtaminen luomuun.

"Muutoksen on tapahduttava molemmissa päissä kauhaa. Keittäjän päässä ja pannulla. - Anya Hultberg "
Pannulla on muutoksia tehtävä:
• vähemmän lihaa ja erilaista lihaa entiseen verrattuna
• enemmän vihreää, ja sesongin mukaan
• enemmän parempaa pottua
• sesongin hedelmiä
• enemmän ja erilaisia leipiä ja jyviä
• varottava makeaa
• kriittistä puolivalmiiden ja valmisruokien käyttöä
• arkijärki käyttöön, jäte vähemmäksi

Anya: katsokaa mitä 95 vuotiaat seniorit haluavat syödä ja näette sen mihin olemme menossa. Olemme menossa "vanhan ajan ruokaa" kohti.

Ny nordisk mat konferenssi tulossa lokakuussa - ilmoittaudu nyt!

2011-08-30T13:14:00.001+03:00

Ny nordisk mat ohjelman vuosikonferenssi on tulossa 11.-12.10., paikkana Kalastajatorppa Helsinki.
Katso ohjelman täältä ja ilmoittaudu ajoissa. Tulossa on erittäin mielenkiintoinen kahden päivän setti, jossa on koko Pohjolan parhaat luennoitsijat mm. ruokakulttuurin, pohjoismaisen ruokavalion, lasten ruokakulttuurin jne aloilta. Sydämellisesti tervetuloa!

Maailman vanhinta shampanjaa - melkein maistan sen suussani :)

2011-08-29T17:43:00.002+03:00

Mikä on entisen sukellusharrastajan ja nykyisen shampanjan ystävän unelma? Tietenkin tavata joskus ne henkilöt, jotka sukelsivat maailman vanhimman shampanjan hylystä ja ensimmäisenä sitä maistoivat.

Kyllä elämä on ihmeellistä, eilen nimittäin sain tavata heidät molemmat: Christian Ekströmin, joka itse omin kätösin nosti pullon ja Ella Grussner Cromwell-Morganin, joka sitä ensi kerran ammattilaisena arvioi.

Christian kertoi meille seikkaperäisesti miten hän ryhmänsä kanssa nosti meren pohjasta 45 metristä pullon, piti sitä dekossa 21 metrissä lähes 1,5 tuntia, etusormi korkin päällä.

Sukellusryhmä ei missään vaiheessa uskonut, että pullossa on täyttä tavaraa. Kun korkki alkoi itsekseen nousta laivassa, päätti porukka maistaa pullon sisältöä. Ja kappas - se ei ollutkaan merivettä vaan ihan jotain muuta.

Heti seuraavana aamuna Christian kiikutti pullon Ellan, paikallisen sommelierin ja ystävänsä, eteen.

Ella Grussner Cromwell-Morgan

Ella näki kaukaa pihalla Christianin tulevan oudon mallinen pullo mukanaan. Hänellä ei ollut odotuksia eikä ennakkoaavistuksia pullosta tai sen sisällöstä.

"Kun juomaa kaadettiin lasiin, menin kananlihalle, aromi tuli kaukaa metrin päästä nenääni" kertoi Ella. Pullon korkissa luki jotakin kyrillistä, mutta tarkemmin tutkittuaan Ella huomasi että kirjoitus ei ollutkaan kyrillisiä aakkosia vaan jokin tuttu sana, tuttu kaukaa opiskelujen alusta - "Juglar". Silloin Ellan mielen sopukoista alkoi vyöryä ajatuksia... voisiko se olla...

"Shampanjan maku oli kuin ranskalaista siideriä, nahkaa, tupakkaa. Shampanja oli todella makeaa mutta happamuus ja makeus olivat balanssissa" kertoi Ella. Pullosta maksettiin huutokaupassa sellaiset 30 000€.

Kysyin Ellalta mitä hän ajatteli jälkeenpäin, kun koko homma paljastui maailmalle ja hänelle itselleen. Mitä hän ajatteli kun tajusi että oli maistanut maailman vanhinta shampanjaa ensimmäisenä "ammattilaisena"? Huh - no sehän on jokaisen viiniammattilaisen unelma! Ei sellaista voi tapahtua kuin unissa.

Nyt Christian ja Ella kumppaneideen suunnittelevat Ahvenanmaalle jokavuotista shampanja häpeningiä, jossa voit laskea oman shampanjasi meren pohjaan ja tulla seuraavana vuonna sen noutamaan. Meren pohjassa on erittäin stabiilit ja hienot olosuhteet shampanjan säilytykseen...

He ovat myös luoneet muuta liiketoimintaa mm. shampanjamaistatuksia, joissa Ella kertoo shampanjasta ja Christian siitä miten pullot löydettiin ja nostettiin.

Ympyrä sulkeutuu osaltani, kävin kesällä Champanjan maakunnassa ja eräällä suurella tuottajalla. Siellä sain kuulla, että he haaveilevat ostavansa Ahvenanmaan shampanjaa heti kun seuraava erä tulee myyntiin. Enpä olisi ikinä uskonut, että saan tavata nämä löydön tehneet ihmiset.

- Ja muuten, Christianin päätyö on oikeasti Ahvenanmaalaisessa panimossa eli Stallhagenilla ja Ella pyörittää miehensä kanssa upeaa vierastaloa nimeltään Kvarnbo. Mahtavia tyyppejä molemmat.

Lähiruokaviesti pääsi maaliin. Järjestyksessä viides viesti oli menestys

2011-08-28T08:32:00.001+03:00

Lähiruokaviesti sai arvoisensa lopun kun viesti luovutettiin perjantaina Herkkujen Suomi tapahtumassa ministeri Henriksonille ja ministeri Koskiselle sekä lopulta tasavallan presidentti Tarja Haloselle.
Katso kuva ja mitä presidentin linnassa puhuttiin

Katso kuvat perjantailta by Tero Takalo-Eskola

Tänä vuonna viesti polkaistiin käyntiin Pohjois-Karjalasta. Viikon aikana polki yli 400 viestinviejää kaikkiaan 350 km matkan Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Satakunnan, Pirkanmaan ja Hämeen kautta Helsinkiin.

LäRVi 4. päivä torstai, "Lähiruoka tekee arjesta ylellistä"

2011-08-26T07:31:00.001+03:00

Tunnelmat torstailta, kuvakooste
Tässä viestin johtaja Irma Kärkkäisen terveiset torstailta:

Toimme viestiä Pirkanmaalta Hämeeseen ja molemmissa maakunnissa Lähiruokaviesti osui ja upposi.

kuva: Tero Takalo-Eskola

Maakuntajohtaja Esa Halme kiteytti, että lähiruoka tekee arjesta ylellistä. Kun tuotetaan lähellä, voidaan keskittyä maun tuottamiseen, ei kuljetuskestävyyteen. Hän haastoi tuottajia tarinoiden kertomiseen ja erottautumiseen eri raaka-aineiden ja lajikkeiden ominaisuuksista kertomalla.

kuva: Tero Takalo-Eskola

Aamulla olimme lähteneet liikkeelle todellisesta lähiruuan kehdosta, kun osa polkijoista kyykistyi Ala-Orvolan tilalla Vesilahdella aamulypsylle kukonlaulun aikaan. Viesti saapui aurinkoisissa merkeissä Ylämäen koululle. Aurinko, joka loisti Vesilahden ruokapalvelupäällikkö Kati Lindemanin kasvoilta, paljasti valaistumisen. Lindeman totesi, että nyt on helppo toimia luomun ja lähiruuan kanssa – se ei aiheuta ylimääräistä vääntöä, sillä erityisesti luomutuotteiden tarjonta tukuissa on parantunut.

Lindeman on tehnyt luomusuunnitelmia sosiaali- ja terveystoimen johtajan kanssa; ja asia menee nyt käsittelyyn. Toivotaan, että maakuntajohto osaa käyttää Lindemanin onnistumista kannustavana esimerkkinä. Vastaavan driven toivoisi leviävän Pirkanmaallekin!

Myös oppilaiden kanssa on mietitty ruokailun kestävyyttä. Narvan koululla keittiöhenkilökunta punnitsee biojätteen ja laittaa lukemat näkyviin, se kannustaa oppilaita. Parhaimmillaan lounaalla on kertynyt vain 300 g biojätettä, ja oppilaat ovat saaneet hyvästä suorituksesta palkinnoksi jäätelöt.

Kokoomuksen kansanedustaja Pauli Kiuru totesi Viialassa, että Suomen on varauduttava tuleviin muutoksiin ja huoltovarmuus on pystyttävä turvaamaan kaikissa tilanteissa. Kiuru ennusti, että tulevina vuosikymmeninä suomalainen maanviljelys ja elintarviketuotanto kokevat melkoisen renessanssin. Pakettipeltoja otetaan uudestaan käyttöön, uusia vientimahdollisuuksia aukeaa ja alan arvostus nousee voimakkaasti. Kiurun mielestä Lähiruokaviesti kiinnittää erinomaisella tavalla huomiota haasteisiin, joihin joudumme vastamaan tulevina vuosikymmeninä.

"Jos nyt latistetaan viljelijöiltä viimeinenkin toivo, menetetään Suomessa maatalous. Maanviljelijän ammattiin ei voi kaupunkilaista sosiaalistaa, siihen tarvitaan rakkautta ja syvä arvopohja. Meidän pitää valaa uskoa maaseudun nuoriin; haastavan tilanteen jälkeen näemme ajan 20 vuoden päässä, jolloin suomalainen luonto, pellot ja vesi ovat globaalien markkinoiden timantti."

Päivän aikana nautimme ihania kauden herkkuja, omenoita, juureslihakeittoa, porkkanoita ja vielä perunalimppua, piepua ja pylsyä Forssan torilla. Meille tarjottiin lautasella maakuntien värikäs ruokakulttuuri, ja totesimme, että sekä Pirkanmaalla että Hämeessä on mahdollisuudet tuoda omaleimainen ruokaperinne myös julkisen sektorin ruokapalveluissa.

Vinnikaisen tilan rouva Porkkana toivotti viestijoukon tervetulleeksi Hämeeseen maakuntalaululla ja porkkanan puraisulla. Jänis Mika Penttilä, Forssan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, pisti tossua toisen eteen tuoden viestin torille minuutilleen.

Kotikonnuillaan Lähiruokaviestiä kannusti myös Sirkka-Liisa Anttila, jonka ansiosta viesti on saanut alkunsa. Hän kannusti meitä valvomaan loppuun asti, että edellisen hallituskauden aikana tehty valtioneuvoston periaatepäätös kestävistä elintarvikevalinnoista toteutuu ja saa tarvitsemansa rahat.

Huippuhetki oli, kun Loimijoen kuntapalvelut Oy:n ruokapalvelupäällikkö Jaana Ketonen kertoi forssalaisille, että päiväkodeissa on lanseerattu luomupuuro. Spontaanit aplodit Portaat luomuun -diplomille olivat paras kiitos luomuruuasta!

Irma Kärkkäinen

LäRVi 3. päivä. maakuntajohtaja Peltola:"lähiruoka on ihmiskasvoista ruokaa"

2011-08-24T21:00:00.001+03:00

Katso kuvapätkä maantailta
Katso tunnelmapätkä tiistailta
Katso tunnelmat keskiviikolta

Tässä viestin johtajan Irma Kärkkäisen terveiset tältä päivältä:

Takana on Lähiruokaviestin pisin päivä ja suuria tuloksia. Viesti polveili kahdessa merkittävässä ruokamaakunnassa, Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa.

Aistimme ruuantuotannon konkreettisesti kun poljimme halki viljapeltojen. Tuoksuttelimme viljaa, joka on saanut tuleentua luonnollisesti ja näimme puimureita aurinkoisilla pelloilla. Myös tuulahdukset karjatiloilta muistuttivat kestävästä maataloustuotannosta.

Maakuntajohtaja Asko Peltola
Kuvaaja: Tero Takalo-Eskola

Mukana oli tänään tähän mennessä isoin määrä päättäjiä ja polkijoita.VIP-joukkueessa on polkenut jo sata kunta- ja maakuntapäättäjää, lisäksi tänään viestin teemaa nostattivat eteläpohjalaiset kansanedustajat. Opimme muun muassa, että parempi oma pettuleipä kuin vierahan rukihinen. Maakuntajohtaja kiteytti viestin ajatuksen: "lähiruoka on ihmiskasvoista ruokaa".

Mitä tänään saavutimme? Etelä-Pohjanmaalla asia on jo pitkään ollut maakunta-agendalla ja päivän viimeisellä etapilla vakuutuimme, että lähiruuasta tulee painopistealue myös Satakunnan maakuntastrategiassa. Asiaa on sivuttu jo aiempina vuosina, mutta nyt aika on kypsä.

Päivän päätteeksi tuntui, että ensimmäinen askel luomun käyttöön otetaan pian. Lähiruoka on täällä jo arkipäivää, ruokapalvelujohtajat ovat selvittäneet asioita, ja heillä on ymmärrys raaka-aineiden alkuperästä. Seuraava askel kohti kestäviä valintoja on luomu.

Ruuan arvostuksesta kertoo myös eri ikäluokkien osallistuminen viestiin ja paikallisten yhteistyökumppaneiden järjestämiin oheistapahtumiin. Suurkiitos MTK Satakunta ja Etelä-Pohjanmaa ja erityisesti Seija Vierula. Komiasti hoiditte hommat!

Irma Kärkkäinen

LäRVi 2. päivä - Syö syö kaalia, niin et tarvi maalia. Naamas on kaunis niin kuin nuori nauris.

2011-08-23T19:53:00.001+03:00

Päivä 2. aukesi sateisena, mutta raikkaana. Piispalan leirikeskuksesta Keski-Suomesta lähdettiin yhdeksältä taas täynnä intoa. Edellisenä iltana oltiin nautittu perinnesaunan kuumista ja tunnelmallisista löylyistä, joten eilinen 82 kilometriä ei enää tuntunut missään.

Aamulla joukkoja oli lähettämässä matkaan mm. kansanedustaja Anne Kalmari, joka muistutti käden taitojen tärkeydestä. Kalmari kommentoi kotitalousopetuksen puolesta: "matemaattiset yhtälöt eivät ratkaise kakkostyypin diabetestä". Aika osuvasti lohkaistu, sillä niinhän se on, että jos ymmärrys oikeasta ravitsemuksesta ja ruoasta ei synny nuoruudessa niin milloin sitten? Kodeissa ruoan valmistus on vähenemässä, ruoanlaittotaitoa ei saada äidin maidossa - se pitää oppia. Jos kodeissa ei enää opita ruokaa tekemään, niin koulun rooli vaan korostuu. Kotitalousopetus on elämää varten, sen tunneista on pidettävä kiinni!

"Syö syö kaalia, niin et tartte maalia. Naamas on kaunis, niin kuin nuori nauris. Syö sillin suolia, niin ei ole huolia. Naamas on kaunis, niin kuin nuori nauris".

Reitti kulki pitkin Sinistä tietä, oltiin Suomenselällä, vedenjakajalla. Meillä olikin siis alamäkeä (heh heh) koko matka Etelä-Pohjanmaalle. Kyyjärven koululla oli lounas ja IHANIA lasten esityksiä ja kannustusta! ks video

Sitten lasketeltiin Etelä-Pohjanmaalle vaatimattomien ihmisten maakuntaan - selväksi kävi heti että ollaan "todellisessa ruokamaakunnassa". Möksyn kylätalolla pidettin taukoa ja pressi. Alajärven kunta oli nostanut ruokapäätökset jo esityslistalleen, parhaillaan valtuuston päätöksellä selvitetään ruokahankintojen kilpailuttamista. Asenne oli todellakin kohdillaan, kunnanjohtaja Kalevi Moision sanoin "ongelmat voitetaan kun tahtoa on". Kouluissa oli tarjottu lähijärvien kalasta tehtyjä pihvejä lähiruokaviestin kunniaksi - ja riisit oli jo aiemmin vaihdettu ohraan.

Maakuntajohtaja Asko Peltolan ja Kalevi Moision johdattamana lähdettin kohti Alajärveä, ajettiin sateessa mm. läpi Kuoleman. Huomenna kolmas viestipäivä alkaa Seinäjoelta.

Oma urakkani VIP joukkueen kapteenina päättyi tähän päivään. Näiden viiden vuoden aikana, jona viesti on poljettu, on tapahtunut iso muutos. Ruoka on noussut esille valtuustojen agendoille, siihen on alettu kiinnittää huomiota ja miettiä ruokavalintojen seurauksia. Lähiruokaviestin yksi ydinajatus on tavoittaa niin päättäjät kuin ruokaketjun ihmisetkin paikallisesti. Voin vain todeta, että emme millään muulla keinoin olisi voineet tavata lähes 100:aa kunnan ja kaupungin johtajaa ja maakuntajohtajaa ja lähes 300 muuta päättäjää kunnan ja valtakunnan tasolta - henkilökohtaisesti. Muutosvaikuttamista ei tehdä seminaareissa, se tehdään henkilökohtaisen kontaktoinnin kautta.


Sieni Innanen ja Mimmu Kärköläinen	.	Kuva: mie.

Suuri kiitos Immu, lähiruokaviestin äiti, uskomaton innovaatio, energia ja intohimo asiaan.
Tuukka, Anu, Juhani, Sisko, Annis, Tero, Tatu, Jari, Isto, Esa - ja kaikki, jaksaa jaksaa. Perjantaina nähdään!

LäRVi 2011, 1. päivä - Rautavaara näytti esimerkkiä

2011-08-22T23:02:00.002+03:00

Lähiruokaviesti alkoi upeasti, hieno sää, mahtavat maisemat, loistavat joukkueet. Reitti kulki Nurmeksen - Rautavaaran kautta Nilsiän torille, jossa oli MTK:n ja Nilsiän kaupungin järjestämä toritapahtuma.

Viestiä VIP joukkueessa oli viemässä mm. kansanedustajat Eero Reijonen ja Markku Rossi, Pertti Vainionpää Nurmeksen kaupungin joht., Unto Murto Rautavaaran kunnanjoht., Janne Airaksinen Nilsiän kaupunginjoht., MEP Riikka Manner (kuvassa VIP -joukkuetta).


Rautavaaran kunnanjohtaja Unto Murto

Päivän kohokohta oli ilman muuta Rautavaaran kunnanjohdon tapaaminen. Rautavaara nimittäin teki elokuun alussa päätöksen siirtyä kunnassa kestäviin ruokapalveluihin. Kunnanhallitus päätti, että lähiruoka ja sen kehittäminen otetaan kaikissa kunnan strategia-asiakirjoissa painopisteeksi ja toimintaa ohjaavaksi arvoksi. He nimesivät asian vastuutahoksi kunnanjohtajan ja /kunnanhallituksen. Tätä minä sanon vastuun otoksi!

Rautavaaran päätöksellä on aluetaloudelliset tavoitteet: kuntaan ja lähialueille toivotaan syntyvän lähiruokatuotantoa ja pienyritystoimintaa. Marjojen, sienten ja juuresten sekä kotimaisen järvikalan jalostusmahdollisuudet ovat hienot tällä alueella.

Erityisen iloiseksi minut teki samaisessa päätöksessä se, että Rautavaara päätti sisällyttää lähiruoan painokkaasti varhaiskasvatuksen toimintasuunnitelmiin sekä koulujen opetus- ja vuosisuunnitelmiin. Pitääpä tarkistaa onko Makukoulu -tuttu konsepti Rautavaarassa...

Matkamittariin tuli saldoa 82 km, myötäinen tuuli ja aurinko avittivat viestipäivää.

Ja jos matkalla hieman joku matkamies uupuikin, lepuuttamaan pääsi maitolaiturin suojaan:)

Lähiruokaviesti 2011 Nurmeksesta Helsinkiin, än nyy tee nyt

2011-08-22T06:39:00.000+03:00

Ihana aamu Puukarin pysäkki. Usva järven yllä, ja kaino auringonpaiste. Täydellinen päivä tulossa.

Lähiruokaviesti lähtee liikkeelle herkkujen Karjalasta. Viidennen viestin lähtömaakunnaksi haluttiin nostaa alue, jossa nykyisen ja edellisen hallitusohjelman sanoma on osa maakunnan ja kuntien strategioita.

Lähi- ja luomuruoan sekä sesonginmukaisten paikallista ruokakulttuuria edistävien raaka-aineiden käyttö on esimerkillisellä tasolla. Poliittisilla päätöksentekijöillä ja virkamiehillä on ymmärrys ruoan monista mahdollisuuksista yhteiskunnan, ympäristön ja ihmisten erityisesti aluetalouden hyvinvoinnin edistämiseksi.

Viestillä ajaa 11:ssa joukkueessa lähes 400 pyöräilijää, edessämme on 28 etappia, yli 350 kilometria. VIP - joukkueessa tulee olemaan yli 100 osallistujaa mm. MEP:jä, maakuntajohtajat seitsemästä maakunnasta sekä kaikkien kuntien kuntajohto.

Huikea viikko edessä, turvallista matkaa!

LärVi 2011 starttaa maanantaina

2011-08-20T09:49:00.000+03:00

Viimeisen kerran?? Viidennen ja ehkä viimeisen kerran poljetaan huomisesta lähtien paikallisen, sesonkiruoan, luomun ja kasvisaterioiden puolesta Lähiruokaviestillä. Teemana "Tarjoa tuoretta".

kuva Tero Takalo-Eskola

Hauskalla viestillä on vakava sanoma; mitä julkisin verorahoin pyöritettävissä ravintoloissa ja ruokaloissa (koulut, päiväkodit, sairaalat, vanhusten hoitopaikat, vankilat jne.) tarjotaan. Ateriamäärät ovat suuria, mutta niin ovat vaikutukset kansanterveyteen, ympäristön ja alueelliseen hyvinvointiin, työllisyyteen.

kuva Tero Takalo-Eskola

Lähiruokaviestillä kohdataan monen eri tason ruokapäättäjiä. VIP -joukkueessa, jota saan taas johtaa pari päivää, on mukana valtakunnan ja aluetason päättäjiä, kansanedustajia, maakunta- ja kuntajohtajia.

Näiden vuosien aikana olen saanut omin silmin nähdä, että sillä työllä jota viestillä on tehty, on vaikutusta. Viesti on toiminut herättäjänä ja keskustelun virittäjänä, sillä on saatettu yhteen paikallisesti monen eri tason päättäjiä. Hyvät kokemukset muutosproseisseista ovat siirtyneet kunnasta toiseen ja ajatus on lähtenyt muhimaan "mitä jos meilläkin mietittäisi uudelleen ruokavalintoja... mistähän sitä apua saisi?". Ja viestien jälkeen, jopa parikin vuotta viestin jälkeen, tulee soittoja ja tukipyyntöjä muutosprosessin aloittamiseen. Niin se vain on että laivan kääntyminen on hidas prosessi, mutta jos tahto muutokseen lähtee ylimmistä portaista onnistutaan. Myös toisenlaisiakin tapauksia on nähty; prosessi on lähtenyt yhdestä keittiön emännästä ja levinnyt koko kuntaan. Rohkeita ja hienoja ihmisiä!

Tänä vuonna puhun itse erityisesti ruoan jäljitettävyydestä, jonka hallitus nosti esiin hallitusohjelmassaan. Kyselen ruokapalvelupäättäjiltä, kunnan isiltä ja äideiltä, miten ovat kilpailutuksessa kyselleet ruoan alkuperää ja tietävätkö mistä ruoka tulee kuntalaisten lautasille. Tästä raporttia tulossa parin päivän aikana.

LärVi tulee perjantaina Helsinkiin ja lopuksi viesti viedään jälleen presidentin linnaan. Seuraa viestiä mm. http://www.ekocentria.fi/ sivuilta.

"Ilkka Ala-Rotu, ProLuomu: Luomu ei ole trendi vaan vastaa asiakkaan tarpeisiin"

2011-06-17T17:15:00.000+03:00

ProLuomu kutsui yhteistyöhön suomalaista ruoan arvoketjua tänään Tieteiden talolla. Iltapäivässä kuultiin mm. päivitetystä luomustrategiasta.

Ruoan merkitys on muuttunut, erikoistuneet ja yksilölliset tarpeet ovat lisääntyneet. Terveellisyys, aitous, harkittu erikoistuminen, eettisyys ja ekologisuus vastaavat kaikki luomun kuluttajatrendiin, sanoi Ilkka Ala-Rotu SOKsta.

Tällä hetkellä luomutuotteiden kysyntää on enemmän kuin tarjontaa, etenkin peruselintarvikkeista puuttuu luomuvalikoimaa (leipä, liha, jalosteet). "Luomumyynnin potentiaali on x3 nykyiseen verrattuna", summasi Ala-Rotu.

Luomuala on jäänyt aiemmin 2006 sorvatuista tavoitteistaan jälkeen. Marja-Riitta Kottila ProLuomusta esitteli uusia avauksia strategiatyössä. Kansallinen luomustrategia ei ole ottanut tähän mennessä täysillä tuulta, mutta nyt on näköpiirissä aiempaa tiiviimpää ja yhtenäisempää toimintaa koko ketjulta ProLuomu -katon alla. Luomustrategian arvona on vastuullisuus ja hyvinvointi, minusta se on ainut oikea valinta. Visiona on arkipäiväistää luomu: että luomu on osa kuluttajien ja ketjun toimijoiden arkea. Jotta luomusta tulisi arkea, on:

1) saatava luomuvalikoima kuntoon ja kolminkertaistettava markkina

2) saatava toimijat parempaan yhteistyöhön

3) säilyttää luomu luomuna, sillä on oma lisäarvonsa, (ei ole melkein luomua) Uudenlaisia ajatuksia ketjuun ja toimijoille; luomu ei ole sitä että vain jätetään lannoitteet pois

Minna Kurunsaari Keskosta valotti kaupan ajatuksia aiheesta. Kuluttajajoukko on laajentumassa, luomusta tulossa kestävän kehityksen suunnan näyttäjä; se on paremmin nyt kaupallistettavissa kuin ennen. Luomu tullut myös osaksi kaupan omien merkkien maailmaa. Suomalaisuus on luomussakin tärkeä; yli puolet pitää kotimaisuutta erittäin tärkeänä. Neljännes suomalaisista sanoo ostavansa luomutuotteita aina kun mahdollista; tämähän ei pidä paikkaansa mutta kertoo asenteista. Kauppa haluaa puhutella etenkin nuorisoa ja yrittää mennä sinne missä nuoriso aiheesta puhuu (SoMe jne). Luomua ostavat eniten vanhemmat ihmiset jotka hakevat aitoja makuja. Kauppa on ProLuomun kautta sitoutunut luomun kasvuun.

Tuottajien puolesta puhunut MTK:n johtaja Sahi sanoi että luomu on kuitenkin vain yksi juttu mitä kuluttaja vaatii. MTK ei halua vastakkainasettelua luomun ja tavanomaisen välille - no eipä kukaan muukaan sitä halua. Sahi halusi ymmärrystä siihen että tuotanto elää eri rytmissä kuin kysyntä. Viljelijät ovat odottavalla kannalla, tukipolitiikka ja CAP- uudistus lienee vihertävän entisestään yhteistä maatalouspolitiikkaa. Tuottajajärjestö oli tänään ainut ruokaketjun osanen, joka listasi enemmän miinuksia kuin plussia luomun suhteen.

Odotukset luomun osalta ovat korkealla niin busineksessa kuin (joidenkin) virkamiestenkin mielissä. Mitähän siellä hallitusohjelmassa on vai onko? Selvinnee tänä yönä.

Xevent - miten varautua ennakoimattomaan?

2011-06-15T13:45:00.001+03:00

Ääri-ilmiöt ovat osa nykypäivää, olemme niille alttiita, silti kukaan nyky-yhteiskunnassa ei niitä pohdi koko maan tasolla, väittää Casti, Ilmola, Rouvinen ja Wilenius tänään ilmestyneessä kirjassaan. Newsweek:n kansi parin viikon takaa todistaa samaa "Ilmestyskirja nyt: tsunameja, järistyksiä, epidemoita"

15% organisaatioiden resursseista pitäisi käyttää kysymykseen WHAT IF? Entä jos??? , sanovat em. tutkijat. Kun mietin omaa työyhteisöäni, niin aika kaukana ollaan tuosta määrästä. Ruoka olisi kuitenkin melko tärkeä tarkastelunkohde, sitä ei tarvinne enää viimeaikojen xeventsien takia perustella.

Kehittyneet korkean teknologian teollisuusyritykset ovat hyvin haavoittuvia, pienet ovat sen sijaan joustavia. Tutkimuksessa setvitiin mm. Skotlannin ruoka- ja juomateollisuutta. Selvä signaali oli että kansantaloudellisesti katsottuna pitäisi olla sellainen yritysmix, jossa on sekä korkean jalostusasteen että "tavanomaisia" tuottajia.

Lisää ääri-ilmiöitä on tulossa ja paljon, miksi? Lisääntyvä kompleksisuus tuo ääri-imiöitä, hallintamekanismit eivät pidä tätä kurissa. Meillä on globaali verkosto; ilmiöt kaukaa iskevät meihin globaalien verkostojen kautta ja välittyvät meihin tehokkaasti, sanoo Petri Rouvinen ETLAsta. "Maailma on litteä, olemme saman arvomaailman ja infon piirissä koko pallolla, ennen rajatut ilmiöt ovat nyt globaaleja - jos meillä oli entisaikaan kupla niin koko maailma ei ollut samassa kriisissä". Niinpä. Sehän tässä pelottaakin.

Ruoasta on tullut globaalia, huutoni paikallisten ruokaketjujen puolesta on hävinnyt kuin hyttysen ininä mökkimetsään. Kuka tekee päätökset mistä ruoka tulee, kuka?? Hypoteettisesti me kaikki, mutta kyllä katson kuntia ja kauppaa. Tietoni mukaan vasta yksi kunta on ottanut ruoan kilpailuttamisessa huomioon huoltovarmuuden ja valmiuslain...
Tutkimus ja lisämateriaalia ladattavissa: xevents.fi
*******
Ääritapahtuma =harvinainen ja merkittävä yllätys, jossa on uhka tai mahdollisuus. Tavoitteena ääritapahtumien suhteen voisi olla että lisätään positiivisia ja vähennetään negatiivisia. Niihin voidaan varutua ja niitä voi ennakoida mutta ei voida ennustaa tai estää tai hallita itse tapahtumaa. Valmiussuunnitelmat tulee saada osaksi hyvää hallintotapaa ja niiden pohdinta osaksi julkista päätöksentekoa, summaavat Extreme Events kirjan tekijät.

Taivaassa, osa 2. "Tää ei ole todellista" --poika lounaskattauksesta

2011-06-12T14:34:00.001+03:00

Maatilamatkaikupaikka Ilorannan lounas on aina ihan käsittämätön, mutta sunnuntaisin se on jotain sanoin kuvaamatonta. Jopa lapsi sen ymmärtää. Tänäänkin tarjolla oli (yritän muistaa osan) itse savustettua lohta, kylmä savustettua lohta, kolmella lailla silakkaa, silliä, uunijuustoa, salaatteja, sienihilloketta, sienikastike, lihakastike, uudet perunat, laatikoita jne jne. Nupiksi täydellinen täytekakku. Kaikki maistuu aivan liian hyvältä. Me aikuiset vain huokailemme ja syömme hiljaa. Tämän kokee aina kerran vuodessä, täällä.

Se tässä Ilorannassa on huonoa että täällä ei voi olla kahta päivää pidempään, maha ei vedä:) Tänä viikonloppuna kulutus on ollut lisäksi 0, lähinnä on maattu rannalla ja välillä käyty plutaamassa + 21C vedessä. Taitaa olla toinen kerta että näin lämmintä on ollut kesäkuussa, täällä on käyty joka kesä vuodesta 2004.

Kohta pitäisi lastata revohka kuumaan autoon, ja suunnata kotia kohti - taidetaankin jäädä tänne!

Taivaassa osa 1. Ilorannan aamupala.

2011-06-11T11:08:00.000+03:00

Jokavuotinen maatilamatkailulomanen on nyt. Ihanaa. Jo aamupalalla tiivistyy koko homman ydin. Itse tehtyjä sämpylöitä ja ruispuuroa, tehty oman pellon rukiista. Ilorannan puuroon on jauho jauhettu pensasrukiista, joka on ikivanha suomalainen lajike. Puurossa oli kokonaisia jyviä, parasta ikinä.

Jos pitäisi valita yksi paikka, missä söisin lopun elämäni, se olisi tämä Leenan ja Mikon pitämä Iloranta, Hauholla.

Kohti yhteistä tahtotilaa ruoan hiilijalanjälkimerkinnöissä

2011-06-06T16:46:00.000+03:00

Fakta1: meidän pitää vähentää ilmastopäästöjämme 80%

Fakta 2: ruoka ja syöminen aiheuttaa noin 20-24% ilmastopäästöistä

Ruoan alkutuotanto on se mikä kuormittaa (lyhyesti sanottuna), mutta tuotantopuolen kompleksisuuden ja biologisen luonteen takia on sen pienentäminen radikaalisti melko mahdotonta. Mikä eteen siis? Suorin tie alentaa syömisestä ja ruoasta aiheutuvaa hiilijalanjälkeä on vaikuttaa kuluttajan valinnoilla, koska se mitä lautasella on, ratkaisee.

Tänään oli hiilimerkinnöistä ja niiden laskemisesta hyvä seminaari, paikalla oli MTT:n lisäksi joukko eturivin suomalaisia ruokayrityksiä.

MTT:n vetämissä hankkeissa on yritysten kanssa tutkittu miten saadaan kansallisesti aikaan yhteisiä pelisääntöjä laskea ja infota kuluttajaa ruoan ilmastovaikutuksista. Kansallinen tavoite tulee olla tuottaa kuluttajaa varten ymmärrettävää tietoa, jotta kuluttajan valinnat ympäristön puolesta helpottuvat.

Kauppa on kriittinen hiilimerkintöihin, koska hiilijalanjälki katsoo vain kapeaa osaa. "EU kukka on ainut oikea merkki, jonka pitäisi kattaa myös ruoan", sanoi SOK:n ympäristöpäällikkö Juhani Ilmola. Päivittäistavarakaupassa ruoka on suurin tuoteryhmä, vastaten yli 60% myynnin volyymistä. Kaupalle ensisijaista on varmistaa ruoan turvallisuus, eli tuoteturvallisuus, tämän jälkeen etsitään lisäarvoa terveellisyydestä, eettisyydestä ja ekologisuudesta. Kauppa haluaa merkeille puolueettoman tahon auditoinnin.

Koska ympäristömerkki tai velvollisuus ilmoittaa ympäristövaikutukset (tai edes hiilijalanjälki) tulee pakolliseksi? Varmaan joskus, mutta ei ihan lähiaikoina. EU kukka ympäristömerkkiä parhaillaan tutkitaan, olisiko mahdollista ulottaa kriteerit myös ruokatuotteisiin. Pohjoismainen Joutsenmerkki aloitti leipomobusineksessa kehitystyön ja 2013 on odotettavissa ensimmäiset Pohjoismaiset Joutsenmerkityt leipomotuotteet. "Vapaaehtoinen merkki on vielä ainut vaihtoehto kun julkinen valta ei voi osoittaa mitään standardia", sanoi johtaja Markku Krutsin Raisiosta. HK kannatti myös vapaaehtoista merkintää, sillä eväitä pakolliseen ei ole tällä hetkellä. Myös kaupan kannalta vapaaehtoinen merkki on perusteltu, sanoi Ilmola SOK:sta.

Koska tulee hiilijalanmerkittyä lihaa? "Jotta voidaan näistä asioista objektiivisesti kertoa, täytyy rakentaa uskottavat perusteet. Kun yhtenäiset säännöt ja merkinnät tulevat, niin merkki tulee meillekin tuotteisiin", lupasi Kari Tillanen HK Ruokatalosta. Kari otti esiin esim oluen hiilijalanjäljen vs kurkun; oluella on pienempi. Ko. tuotteilla on eri "käyttötavat", aihe on kompleksinen. HK:lla ollaan kallistumassa laajemman ympäristömerkin puoleen hiilijalanjäljen sijaan. HK tekee sianlihan ja siipikarjan lihan laskentaa parhaillaankin.

Monessa päivän aikana kuullussa puheenvuorossa painotettiin ravitsemusasioiden liittämistä mukaan ympäristömerkintöihin. Venla Virkamäki SLLstä pohti että info-ohjaus ei tule riittämään, pitää olla tuotekohtaista tietoa, ja SLL on muun muassa vaatinut ilmastolautasmallia. "Julkisten hankintojen osuus 15% bkt:sta, joten niiden osuutta ei voida unohtaa", painotti Virkamäki. Todella tärkeä pointti tuo julkinen talous ja sen suuri valta ja vastuu edistää myös kestävää syömistä.

Sekä kansanedustaja Oras Tynkkysen että mm. Mikael Fogelholmin viesti oli että paras tulos saadaan kun annetaan kuluttajalle valinnan varaa ja vaihtoehtoja vapaaehtoisesti toteuttaa ympäristön kannalta hyviä valintoja. Lisää merkintöjä siis??

- Ei, toivotaan, että saadaan Suomeen yksi läpinäkyvä, todennettava ja kaikille yhtenäisen laskentamallin tarjoava merkintä.

Ravitsemussuosituksiin mukaan ympäristönäkökulma?

2011-05-26T14:12:00.000+03:00

Maailma kohtaa syömisen ja ruokavalintojen suhteen suuria haasteita tulevaisuudessa, joudumme ottamaan näihin kantaa joka päivä. Ruoan terveellisyys on must, mutta toinen suurimmista lähitulevaisuuden kysymyksistä on, miten saamme vähennettyä ruokailusta tulevia ilmasto ja ympäristöpäästöjä. Tietoa ja suosituksia tulee monesta tuutista, mutta virallisia suosituksia on pääsääntöisesti vain ravitsemuksen osalta.

Parhaillaan ollaan uudistamassa Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia, ja Suomessakin aloitetaan pian kansallisten suositusten uudistaminen - jahka nähdään mihin suuntaan pohjoismaiset kehittyvät. Ravitsemussuositusten uudistamisen yhteydessä olisi syytä ottaa kantaa ympäristöystävälliseen syömiseen, sillä terveellinen ja ympäristöystävällinen syöminen kulkevat lähes käsi kädessä.

Ravinnon osuus yksityisen kulutuksen ilmastovaikutuksista on neljännes. Kun huomioidaan myös rehevöityminen, happamoituminen ja luonnon monimuotoisuuden muutokset, on ravinnon osuus kulutuksen kaikista ympäristövaikutuksista yli kolmannes: enemmän kuin asumisen ja liikkumisen. Meille teollisuusmaille on asetettu 80% päästövähennystavoitteet vuoteen 2050; tähän pääseminen edellyttää suuria muutoksia myös jokapäiväisissä ruokavalinnoissamme ja syömisessä!

Ilmastoystävällinen syöminen on yhtä kuin terveellinen syöminen. Ne eivät ole keskenään ristiriidassa, päinvastoin. Suomalaisiin raaka-aineisiin ja ruokakulttuuriin perustuva ruokavalio antaa erinomaisen perustan niin terveelliseen kuin ympäristöystävälliseen ruokavalioon.

Pohjoismaisilla ja kansallisilla suosituksilla on merkittävä vaikutus niin yksityiseen kuin erityisesti julkiseen ruokailuun, joka ainakin Suomessa noudattaa esimerkillisesti kansallisia ravitsemussuosituksia. Olisi suuri merkitys sillä, jos suosituksissa otettaisi kantaa ympäristöystävällisiin ja kestäviin ruokavalintoihin, sillä pienikin muutos julkisella puolella aiheuttaa suuria kerrannaisvaikutuksia ympäristöön.

Me suomalaiset olemme jo kerran tehneet mahdottomasta mahdollisen: olemme vähentäneet huikeasti sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta viimeisen 40 vuoden aikana pääosin ruokavalion muutoksella. Voimme tehdä saman ympäristön puolesta, jos haluamme. Jo se, että söisimme nykyisten ravitsemussuositusten mukaan, tuottaisi MTT:n tutkimuksen mukaan 16% vähemmän ilmastopäästöjä kuin keskiverto suomalaisen sekasyöjän ruokavalio.

Ympäristömyötäisestä syömisestä on tehtävä samanlainen normi kuin terveellisestäkin syömisestä; sitä paitsi hyvin syöminen ilmaston ja itsensä kannalta antaa myös hyvän mielen.

Sre loppui. Mitä jäi käteen, miltä nyt tuntuu?

2011-05-17T10:54:00.000+03:00

Kolmivuotinen taival Sre:tä saatiin pakettiin kuukausi sitten. Tulokset ja raportit ovat ladattavissa netistä, loppuraportin voi myös katsoa 7 minuutin videolta ko. sivuilta.

Mitä jäi käteen erittäin intensiivisesta ohjelmasta? Piti vetää muutama tovi henkeä että itse pääsin vähän kauemmas näkemään ja arvoimaan tätä taivalta.

Hallinnollisesti monet asiat tehtiin toisin. Poikkisektoraalisuus ja uusien kumppanuuksien etsiminen ja löytäminen olivat tärkeitä. Ruokakulttuuriamme ja ruoka-alaa kohtaavat aivan eri tyyppiset haasteet nyt kuin 10 vuotta sitten (esim. ilmastonmuutos, osaamiskysymykset), uusilla kumppaneilla ja tekijöillä on uudenlaisia ratkaisuja näihin kysymyksiin. Otimme ne kumppanit, jotka halusivat tulla mukaan joustavaan erilaiseen ohjelmaan - emme vetäneet perässämme ketään. Toimet keskitettiin tiettyihin asioihin, kustannushyöty oli aivan toisenlainen kuin jos pieni budjetti olisi ammuttu palasiksi maailmalle.

Kohderyhmävalinta, 1. lapset, nuoret, perheet ja 2. päättäjät, osui oikeaan. Jos Sre "2" tulisi, kohderyhmien kannattaisi olla juuri nuo samat. Näillä kahdella on avaimet suomalaisen ruokakulttuurin ja ruoan tulevaisuuteen. Ottaisin mukaan enemmän päättäjäpuolelta teollisuutta ja kauppaa, näiden kahden valtavan tahon kanssa tehtiin aivan liian vähän töitä Sre "1" ohjelmassa.

Ohjelmalle asetettiin tavoitteet ja mittarit heti alussa. Tavoitteiden olisi pitänyt olla vielä konkreettisempia ja helpommin mitattavia, mikä on ikuisuusongelma näissä ohjelmissa. Mutta me todella ryhdyimme mittaamaan, esimerkiksi koskaan aiemmin ruoan tekijöiden tai ruokakulttuurin arvostuksesta ei oltu tehty seurantaa. Kun tuli tiedon tarvetta, me tutkimme. Nyt näitä tutkimuksia referoidaan viikoittain jossain päin Suomea, esim. ruoan alkuperätutkimus julkisissa keittiöissä tuli todella tarpeeseen.

Ohjelmassa oli koko ajan toisaalta toimintasuunnitelma miten edetään hallituksen antamien tehtävien kanssa (lähi, luomuruoan edistäminen, ravitsemuskäytt. edistäminen, kansainvälistyminen jne.) ja toisaalta viestintäteemat (syödään yhdessä, kestävä syöminen), jotka nostettiin viestinnän kärjiksi eri vuosina. Näin tekeminen tapahtui osittain kahdella tasolla, kummankin ruokkiessa toisiaan. Meillä oli kuukausittaiset tarkat suunnitelmat mitä tehdään, mikä asia nostetaan ylös esim.nettiin ja miten puhemiehet jne. näkyvät. Toimet ja tekemiset johdettiin tietenkin varsinaisesta toimintaohjelmasta.

Ohjelmassa tehtiin monia innovaatioita, niin toiminnan kuin viestinnänkin suhteen. En voi kylliksi kiittää kumppaneitamme. Erityisen suuri kiitos menee Seija Kurunmäelle Kuuleen, aina löytyi ratkaisu ja jokin uusi lähestymiskulma - oli se sitten Sre tatuointi tai Sre-kuukauden blogi keksintö. Tekeminen oli hauskaa, ja nauravaisten naisten kanssa saatiinkin aikaan. Vauhti oli välillä melkoista, sen näkee nyt mm. Sre sivujen ajankohtaista osiota taaksepäin plärätessä.

Ohjelmaa oli upea tehdä kun sillä oli vaikutusvaltaiset tukijat ja sosiaalinen tilaus. En voi kylliksi kiittää ohjausryhmää ja etenkin puheenjohtaja Jaana Husu-Kalliota, jolta aikaa ja mielipiteitä sekä olkapäätä löytyi aina. Maa- ja metsätalousministeriön korkein johto ja ministeri Anttila henkilökohtaisesti tukivat kaikissa käänteissä, se merkitsi paljon. Samoin esimerkiksi ulkoasiainministeriön johdon suunnalta tuli tärkeää kannustusta. Kun ohjelma hyväksyttiin hallituksen istunnossa 2008 joulukuussa, oli paikalla lähes koko hallitus, samoin ministeriryhmän seurantakokouksessa 2009.

Hienointa mitä olen ohjelmasta kuullut on se että eräs läheltä seurannut sanoi: "Sre:stä on tullut brändi - ei sitä voi lopettaa". No, jos ei nyt ihan brändi niin olen kyllä samaa mieltä siinä, että Sre lunasti paikkansa. Ohjelmalle oli tilaus, se teki asioita joita mikään muu organisaatio ei tehnyt. Ehkä parasta oli se, että saimme aikaan yhteistyötä monien eri tahojen kesken, annoimme "syyn ja oikeutuksen" alueille kokoontua ja puhua omaleimaisesta ruokakulttuurista. Nostimme kissan pöydälle päättäjien keskuudessa, meillä oli siihen hallituksen mandaatti.

Vielä istuvan hallituksen ohjelma oli ensimmäinen hallitustason ohjelma Suomessa, jossa ruokaa käsiteltiin kokonaisuutena, kulttuurisena tuotteena, ymmärtäen sen moninaiset merkitykset. Se oli ensimmäinen ohjelma, joka ei ollut maatalouspolitiikkaa vaan ruokapolitiikkaa. Toivon että uusi hallitus ottaa ohjelmaansa myös ruoan, katsoo sitä kuluttajan näkökulmasta ja peilaa sitä tulevaisuuden haasteisiin. Kestävän suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma?

En aio lopettaa bloggaamista, mutta siirrän asioiden käsittelykulmaa. Jatkossa työskentelen edelleen MMMssä mutta Elintarvike- ja terveysosastolla, tehtäväni liittyvät mm. vastuulliseen ruokaketjuun - joten aiheet liippaavat läheltä aiempia kirjoituksiani. Pysytään yhteydessä.

Marja

Vuoden Tähtituote on...

2011-05-03T17:00:00.001+03:00

ETL:n vuoden tähtituote palkinnon on voittanut kuluttajien äänestyksellä Valio Maito Plus!

Onnea Valio - kuluttajaa on kuultu ja jälleen tehty menestystuote, joka on löytänyt yhä useamman suomalaisen (meidänkin) jääkaappiin.

Eat & Joy:n maailman valloitus alkanut; lentokentältä eväät mukaan

2011-04-12T16:19:00.000+03:00

Mahtavuutta, mahtavuutta. Eat & Joyn konsepti on vihdoin breikannut läpi isommin. Hki-Vantaalla suoraan turvatarkastuksen jälkeen astutaan kauppaan, jossa on oma Eat&Joy myymälä suomalaisia parhaita pientuottajien herkkuja viineistä juustoihin ja lähes kaikkea siltä väliltä.

Tästä lähtien ei tarvitse tuskailla mitä veisi tuliaisiksi, koska kaiken saa Best of Finland kaupasta, siis kaiken ruokatarpeen - ja mikä sen parempi tuliainen olisikaan kuin ruokalahja. Hyllyiltä löytyy niin tuoretuotteita kuin säilyvämpiäkin artikkeleita. Erityisen iloinen olin juomavalikoimasta.

Shop in shop kauppa on avattu myös Kannelmäen Prismaan, en ole vielä itse siellä käynyt, mutta pian sinne on mentävä.

Onnea Aki, Eeris, Maulis, Jari &co! Työ kantaa hedelmää kun on mihin uskoo, kun on idea, kun on osaamista ja oikeat kumppanut ja kun on intoa ja intohimoa tehdä!

Vahva luomubrändi vie luomun lautasellekin

2011-03-24T08:26:00.001+02:00

Toissapäivänä rakennettiin Suomeen uusi luomuorganisaatio, ProLuomu. Uudesta organisaatiosta tulee luomun etujärjestö, joka vie luomualan tavoitteita eteenpäin.

Luomupäivässä eilen selviteltiin luomua kuluttajan silmin. Luomun viestintä lähtee uusille urille yhteisen luomuviestintästrategian ja brändioppaan myötä. "Luomu - Kaikkea hyvää!" on uusi luomualan yhteinen ydinviesti.

Luomun brändi syntyy pitkän työn tuloksena, ei yhden hankkeen ansiosta, mutta nyt yhteen on kerätty brändin ainekset... Suomalaisen luomun brändi tiivistyy EU:n lehtimerkkiin. Luomun brändiviestit on tiivistetty nyt neljään sanomaan:
- hyvää puhtaasti
- hyvää eläimille
- hyvää makua
- hyvää huomiselle

Mikä maaseudulla on kaikkein tärkeintä?, kysyi Sitran Maamerkit ohjelma äskettäin - suomalaiset vastasivat että lähi - ja luomuruoka. Kuluttaja haluaa, ja on jopa valmiimpi maksamaan luomusta enemmän kuin pari vuotta sitten.

Elämme jännittäviä aikoja näin ministeriön virkamiehen näkökulmasta. Mitähän siellä seuraavassa hallitusohjelmassa on, luomu jossain muodossa aivan varmasti! Tarttis kääriä hihat meillä hallinnossakin...

Koppeja maabrändistä

2011-03-21T18:34:00.001+02:00

Maabrändiraportista ei tullutkaan mappi ööhön komiteamietintö, se uhkaa käydä toteen ja toteutua. Tänään Agricolan kirkon vieressä kuultiin jum ... eikun Ollilan sanaa ja niiden muiden, jotka ovat ottaneet kopin brändityöryhmän tehtävistä. Brändiryhmä antoi lukuisia tehtäviä eri tahoille kuinka päästään Suomi- brändin toteutusmielikuvaan 2030.
- Jorma Ollilan oma missio on muuten lisätä reippaasti luomuviljelyä omalla 50 ha peltoalalla.

Kuulimme miten suomalaisesta hanavedestä tehdään brändi.
Hanaveden käyttäminen on pieni valinta mutta sillä on valtavia positiivisia seurauksia. "Fiksu juo hanasta" -kampanjaan halutaan kaikki suomalaiset mukaan. Wonder water hankkeen kautta ensi vuonna design pääkaupunkivuoden aikana vesi tulee näkymään joka päivä Helsingissä jotenkin, se näkyy kouluissa, urheilumaailmassa, helsinkiläisten arjessa.

Immu Kärkkäinen EkoCentriasta toi välineitä luomun edistämiseen kouluruokailuun. Portaat Luomuun ohjelma ja Ympäristöpassi ovat konkreettisia jo olemassa olevia keinoja luomun edistämiseen. Luomu päätyy lautaselle vain strategisen päätöksen kautta!

Netcycle vaihto- ja lahjoituspalvelu pureutuu ylikulutuskulttuuriin. He ovat perustaneet kierrätys-, vaihdanta- ja lahjoitussaitin, nyt käyttäjiä on jo yli 20 000. Yhteisöllinen kuluttajuus -trendi voimistuu mailmalla kaiken aikaa.

ProKala otti "särkikaloista gourmet ruokaa" -haasteen vastaan, ja he perustavat haastekamppiksen suomalaisille ravintoloitsijoille ja tuotekehittäjille touko-syyskuussa nostaakseen särjen ja muut vähempiarvoiset kalat suomalaiseen ruokapöytään. (sre päätösjuhlassa meillä oli muuten tosi hyvät särkiherkut...)

Saaristo-ooppera Länsi-Turunmaalla on ottanut haasteen vastaan hiljaisen turismin edistämisessä ja kotimaisen kulttuurin viemisessä ostoslistalle.

Santtu Hulkkonen Cleantech Finlandista: meillä visio viedä cleantech sinne missä sitä eniten tarvitaan. Asiantuntijoista puristetaan uusimmat ratkaisut maailman polttavimpiin kysymyksiin. No, nythän kysyntää riittää!

Tänään on perustettu yritys jonka tavoitteena on auttaa yrityksiä viemään vihreä liikkuminen osaksi yritysten politiikkaa..

Kaikkea tätä ja paljon muuta, päätän täältä tähän.
Ai niin, mun lupaus on opettaa lapsia käyttämään roskakalaa ruokana, aloitetaan kalan perkauksesta. Ja toinen koppi: soita mummolle. Soitan heti!

Perinnöksi kalankäsittelytaito

2011-02-26T13:45:00.001+02:00

Sre:n kuukauden bloggareille tehtiin haaste; kysyttiin mitä he haluaisivat siirtää seuraaville sukupolville ruokakulttuuristamme, joku asia, tapa, ruoka, raaka-aine tms. Saimme upeita vastauksia, suuri kiitos!

Minä jättäisin perinnöksi taidon osata perata ja käsitellä kalaa. Kalalajien käsittelyssä on eroja, mutta jokaisen suomalaisen pitäisi osata nylkeä ahven ja fileroida kuha, suomustaa siika. Homma ei ole vaikeaa, mutta taito, osaaminen ja halu tehdä pyöreästä kalasta ruokaa on häviämässä. Opetan ensi kesänä näitä asioita lapsilleni. Mökiltä ongitut pikkukalat päätyvät pannuun lasten tekeminä. Lupaan!

Lähiruokasaarnaajat Lapissa

2011-02-24T16:15:00.001+02:00

"Miksi meidän lappilaisten lasten oikeus ei ole saada oman alueen ruokaa, tutustua omiin upeisiin raaka-aineisiin? Miksi hyvä ruoka on vain turistien oikeus?" Anneli Takalo, Kerran viikossa lähiruokaa Lapissa hankkeen vetäjä.

Matkasaarnaajat olivat taas eilen ja tänään vauhdissa, Kittilän ja Ivalon kuntapäättäjiä kaikilta ruokapäätöstenteon sektoreilta tavattiin. Ideana oli herättää keskustelua, ja etenkin saada ratkaisuja aikaan miten oman alueen ruoka saadaan lasten ja vanhusten lautasille.

Lounaalla söin tänään kahden rotisseur kokin ylläpitämässä hotellin ravintolassa, talo täynnä ranskalaisia turisteja, seuraavaa jälkiruokaa: sokeri, glukoosisiirappo, kasvirasva (kovetettu), maltodekstriini, emulgointiaineet (E 450, E 471, E472), sakeuttamisaineet (E401, E410), mango (2,2%), passionhedelmä (1,8%), muunneltu perunatärkkelys, maitoproteiini, happo (sitruunahappo), stabilointiaine (E340), väriaine (betakaroteeni), mangoaromi, happamuudensäätöaine (E 516), suola, passionhedelmäaromi. Tämä oli "ropiikin hedelmät", suoraan pussista. Huh.

Ruokakulttuurin professuuri Suomeen vihdoinkin!

2011-02-05T21:32:00.001+02:00

Helsingin yliopistoon on perustettu ruokakulttuurin professuuri. Haku tehtävään on parhaillaan käynnissä. Professuuri rahoitetaan viidenkymmenen lahjoittajan voimin. Isoin ja pienin, yksityisin, yritysten ja säätiöiden, yritysten ja valtion lahjoituksin. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma tukee professuuria huomattavalla summalla.

Ruokakulttuurin professuuri saatiin yhteistyöllä ja voimakkaiden promoottoreiden uutteruudella. Professuurin nostaa viimeistään nyt ruokakulttuurin muiden kulttuurin ja tieteen alojen rinnalle. Nyt on ensimmäistä kertaa Suomessa mahdollista kokonaisvaltaisesti tutkia arjen yhtä vaikuttavimmista teoista, syömistä, ruokailukäyttäytymistä ja kaikkea mikä siihen liittyy.

Professuuri nostaa ruoan arvostusta, ruokakulttuurista osaamista ja ruokaan liittyvää taitotasoa. Ruokakulttuurin oppituoli tulee verkottamaan ruokaan liityvän tutkimuksen ja elinkeinon tarpeet ja mahdollistaa laaja-alaisten osaajien kouluttamisen. Hyöty sataa koko suomalaisen ruokaketjun laariin.
Onnittelut!

Olen ilmastosyöppö! Kaupan alan Peloton -työpajassa etsimässä parempaa tulevaisuutta

2011-02-04T06:41:00.001+02:00

Keskimäärin suomalaisen hiilijalanjälki on 8 000 kg CO2, vaatimattonta ja minimikulutustasoista elämää elävä kirjastonhoitaja x.x. saa hiilijäljekseen 4 200 kg. Minun hiilijalanjälkeni koko on noin 14 000 kg CO2 (ilman työmatkoja 12 000 kg CO2). Sillä lailla. Noin 2000 kg CO2/hlö on tavoite, että maailma pelastuu.

Millä ihmeellä tämä yhtälö ratkaistaan?

Oma hiilireppuni täyttyy erityisesti asumismuodosta, lentelystä ympäri maapalloa ja oman auton käytöstä.

Ruoka muodostaa yksityisen kulutuksen päästöistä kolmanneksi suurimman kakun heti asumisen/lämmityksen ja liikkumisen jälkeen. Ruoka on sellainen hiilijäljen osanen, johon on hieman helpompi vaikuttaa kuin noihin kahteen, ja aika pienillä muutoksilla. Kaikista Suomen päästöistä tulee 68 % yksityisen kulutuksen kautta, joten meidän omilla valinnoillamme voimme todellakin vaikuttaa.

Eilen ja tänään olen saanut olla ruokakaupan Peloton työpajoissa mukana - huikeeta. Paikalla on kattava joukko kaupan ketjuja ja yksityisiä kauppoja Suomesta. Peloton konsepti tuo yhteen portinvartijoita, jotka oikeasti voivat vaikuttaa vähähiilisempään tulevaisuuteen, mutta ei vain hyvää hyvyyttään vaan tekemällä liiketoimintaa siitä. "Pelottomat ovat edelläkävijöitä ja tuulen halkaisijoita, jotka myös tekevät pääjoukosta irtiottoja", juuri näin se on on, katso vaikka em linkistä jo nyt saatuja Peloton työpajojen innovaatioita. Työpajat ovat jatkavat Sre:n vastuullisen syömisen teemavuotta 2010, aiemmin samanlainen paja tehtiin mm. kotitalousopeille ja medioille.

Kaupan porukat kehittivät jo eilen aiheeseen liittyviä ratkaisuja, siis miten kaupassa voidaan edistää vähähiilistä yhteiskuntaa, miten kauppa voi toimia konkreettisesti. Ratkaisuja löytyi kosepti- ja tuotekehityksestä viestintään. Miltä kuulostaa Personal Climate Trainer kaupassa? Näistä kuulette vielä....

Pohjoismaat loistivat Bocuse d'Or -kilpailussa ja yhteisellä osastolla Lyonissa

2011-01-27T10:43:00.006+02:00

Bocus d'Or -kisojen tulos oli huikeaa ilotulitusta Pohjoismaille. Voitto meni Tanskaan, toiseksi tuli Ruotsi, Norja oli kolmas ja Suomi viides heti Ranskan jälkeen. Aivan uskomattoman upea suoritus Matti Jämseniltä ja assistentti Ismo Sipeläiseltä tiimeineen. Sydämelliset onnittelut!

Matti ja Ismo työn touhussa

Kisasta tiedettiin tulevan tiukka, sillä Matin annoksesta liikkui useita huhuja. Vadit olivat tehneet vaikutuksen tuomaristoon mm. innovatiivisella esillepanollaan, jollaista ei oltu kisojen historiassa koskaan aikaisemmin nähty. Matti Jämsenin sijoitus on erittäin hyvä, mutta Matin tavoitteet olivat korkeammalla. Vaikka tässä vaiheessa viides sija ei välttämättä voitolta tunnu, on se silti äärimmäisen kova suoritus. En tiedä varmasti, mutta villi veikkaukseni on että neljäs sija oli aivan hilkulla. Eilistä kisasuoritusta oli hiottu puolitoista vuotta!

Eilinen päivä oli täydellinen päätös yhteispohjoismaiselle Ny Nordisk Mat -paviljongille SirHa-messuilla, joiden yhteydessä Bocuse d'Or -kisat pidettiin. Enempää ei enää voi vaatia. Pohjoismaiset kokit ovat kahmineet nyt yli 50% kaikista mitaleista joita on jaettu kisojen historian alusta eli vuodesta 1987 lähtien. Eilinen palkintosijojen täydellinen haltuunotto nostaa entisestään pohjoismaisen ruokakulttuurin houkuttelevuutta, ja maailman katseet kääntyvät yhä useammin Pohjoismaihin kun puhutaan gastronomiasta. Uusi pohjoismainen ruokakulttuuri elää ja kehittyy erinomaisesti näissä taitavissa käsissä.

Yhteispohjoismaisella osastolla kävi korkea-arvoisia vieraita
Kuva: Evelyne Dufond-Cureau

Eilen yhteispohjoismaisessa New Nordisk Mat -ravintolassa kävi mm. Ruotsin prinssi Carl Philip seurueineen. Tiistaina paikalla olivat Tanskan prinssi ja prinsessa, Ruotsin maatalous- ja kauppaministerit, Tanskan ruokaministeri, Norjan ja Suomen maatalousministerit sekä lukuisia eri medioiden edustajia. Ravintola ja yhteispohjoismainen näytöskeittiö ovat Suomen Pohjoismaisen Ministerineuvoston puheenjohtajuusvuoden suurimpia tapahtumia. Tämän paremmin ei puheenjohtajuuskautta enää voisi aloittaa.

Viva les pays nordiques!

Matti Jämsen antoi kaikkensa, Bocus d' Or ratkeaa tänään illalla

2011-01-26T14:16:00.009+02:00

Matti kaikkensa antaneena

Suomen Matti Jämsen oli tulessa eilen ja teki loistavan kisasuorituksen Bocus d'Or:ssa. Matti antoi kaikkensa, sen näki Matin kasvoista kun kilpailu oli hänen osaltaan ohitse. Kisa ratkeaa tänään keskiviikkona illalla.

Matin teemaksi, jonka hän salasi viimeiseen asti, paljastui huvipuisto. Karuselli pyörähti käyntiin Esa Helasvuon säveltämän tivolimusiikin säestämänä, kun annokset nostettiin vadeille! Kunnianarvoisalta keittiömestari Orsilta kysyttiin mitä hän oli mieltä Suomen annoksista. Annosten esillepano oli todella upea, mutta tekeekö se Matista voittajasuosikin?

"Täytyy myöntää että annosten esillepano oli todella upea ja tämä oli ensimmäinen kerta kun kisa-annokset esiteltiin pyörivin lautasin musiikin kera. Todella innovatiivista mutta se on vain osa kisaa, lopputulokseen vaikuttaa tietenkin moni tekijä, kuten maut, harmonia ja kompositio."

Matin asetelmat olivat melko painavia, neljällä miehellä ei ollut riittävästi poweria kantaa kompositiota.

Matti haastateltavana oman suorituksensa päätyttyä

Matilla on tukenaan kunnon kannustusjoukot, myös ministeri Anttila kävi hurraamassa paikan päällä. Satuimme tulemaan juuri oikeaan aikaan paikalle ja näimme Suomen upeat annokset.

Tässä vielä eilisen jälkiruokakilpailun satoa, aivan uskomattomia luomuksia suklaasta ja sokerista!

Finlands superdag: Matti Jämsen tävlar i Bocuse d'Or och kungligheter och ministrar besöker Ny Nordisk Mat-avdelning

2011-01-25T16:33:00.001+02:00

Finlands representant i Bocuse d'Or-tävlingen, Matti Jämsen, började sitt beting i dag kl 9.50 lokal tid. Matti och Ismo Sipeläinen, Mattis assistent, har med teamet tränat länge och väl för denna dag.

I början av tävlingen var Mattis uttryck skarp och samlad, men säkert ska han avslappna lite under tävlingen.

Supportrarna började sin uppmuntring samtidigt, det är fantastisk att höra människorna i hallen ropa: "Finland, Finland"! Finlands tävlingsköket är just bredvid Frankrikes. Vid Frankrikes kök var det en hel skara av reporter!

Tävlingens obligatoriska råvaror innehåller bl.a. lamm och lammnjure samt marulk, krabba och krabbtaska.

I dag är det livlig på den samnordiska Ny Nordisk Mat-avdelningen. Danmarks prins Joachim och prinsessan Marie och de nordiska jordbruksministrarna kommer att besöka avdelningen. I den internationella presskonferensen serveras bl.a. kallrökt ren med marinerade rödbetor från Finland och hälleflundra, griskind, kålrotspuré, rotsaksmos och morot och potatis med hasselnötsgrädde från Sverige.

What a day!

Suomen superpäivä: Matti Jämsenin kisapäivä ja Ny Nordisk Mat -osastolla kuninkaalliset ja ministerit

2011-01-25T13:28:00.015+02:00

Matti juuri ennen kisan alkua

Suomen Matti Jämsen aloitti koitoksensa tänään klo 9.50 paikallista aikaa. Matti ja Ismo Sipeläinen, Matin assistentti, ovat harjoitelleet tukijoukkoineen pitkään ja hartaasti tätä päivää varten.

Matin ilmeet alussa olivat tuiman keskittyneet kuten kuuluukin. Rentous löytyy sieltä vielä.

Kannustusjoukot aloittivat oman urakkansa samaan aikaan, mahtavaa että Suomi -huudot kaikuvat hallissa. Suomen kisakeittiö on heti Ranskan keittiön vieressä, jossa parveili mediaa enemmän kuin tarpeeksi.

Suomen kannustusjoukkoja

Kisan pakollisista raaka-aineista mainittakoon ainakin karitsa ja karitsan munuainen sekä merikrotti, merirapu ja taskurapu.

Tänään yhteispohjoismaisella Ny Nordisk Mat -osastolla ja ravintolassa on vilkasta, tutustumaan tulevat Tanskan prinssi Joachim ja prinsessa Marie sekä pohjoismaiset maatalaousministerit Sirkka-Liisa Anttilan johdolla. Kansainvälisessä lehdistötilaisuudessa on maisteltavana mm. kylmäsavustettua poroa ja marinoitua punajuurta ja sinihomejuustovaahtoa Suomesta ja Ruotsista ruijanpallasta, possunposkea, lanttupyreetä, juuresmuusia sekä porkkanaa ja perunaa hasselpähkinäkermalla.

What a day!!

Finland i fokus på SIRHA-mässan

2011-01-25T10:00:00.007+02:00

De nordiska länderna sammanslog sina krafter och byggde en gemensam restaurang vid uppvisningsköket på SIRHA-mässan. SIRHA är en mässa riktad till proffs inom restaurangverksamheten och den lockar över 10 000 kockar, tusentals utställare och ca 1 000 representanter för olika medier från världens alla hörn.

På mässan finns allt möjligt matrelaterad: mat och dryck i olika former och allting från köksapparater till förkläden, och en massa kockar. Alltså ett utmärkt ställe för att presentera nordisk matkultur. Den nordiska restaurangen är byggd runt Ny Nordisk Mat-konceptet. Alla matserveringar, råvaror och dryck är av nordiskt ursprung.

På söndag var det Finlands chans att vara i fokus i den nordiska paviljongen, servera bästa finska produkter och kunnighet och föreställa finsk matkultur för mässbesökarna.

Köksmästare Kim Palhus

Som köksmästare sysslade Kim Palhus, Finlands Ny Nordisk Mat-ambassadör, som också var i sin del ansvarig för menyn för uppvisningsköket och restaurangen.

På listan fanns bl.a. insjöfisk såsom mört, siklöja och gädda, kalvstek med linfröpanering (helt fantastisk), ostsortiment och pocherat kål med malt. Hela menyn kan du läsa här. Kompositionen var häftig och beröm haglade. Restaurangen var smockfull hela dagen. Se pressmeddelandet för närmare information.

I dag är det Danmarks och på onsdag Sveriges tur att stiga upp på estraden i den nordiska paviljongen. Sverige har en egen avdelning med Danmark bredvid uppvisningsköket. I går var det trevligt på Sveriges avdelning. Där presenterades bl.a. svensk frukost (jämfört med fransk), svenska ostar och kanelbullar.

Jag fick också en chans att besöka Bocuse d'Or-tävlingens område, och där var det ett verkligt virrvarr. I går förberedde sig Finlands representant i Bocus d'Or, Matti Jämsen, för tävlingen i övningsköket, och han såg jag alltså inte. Matti har sin tur på tisdag, alla tummar upp då! Det finns på ett positivt sätt kreativ vansinne i Mattis poster, liksom i Matti själv.

Suomi-päivä SirHa messuilla Bocuse d´Or kisojen kyljessä

2011-01-24T09:18:00.003+02:00

Pohjoismaat yhdistivät voimansa ja rakensivat yhteisen näytöskeittiö-ravintolan SirHaan. SirHa on ravintola-alan ammattilaisille suunnattu messu joka houkuttelee yli 10 000 kokkia sekä tuhansia näytteilleasettajia ja noin 1000 median edustajaa ympäri maailman.

Esillä on kaikkea mitä ravintolamaailmassa on, ruokaa ja juomaa eri muodoissaan, kaikkea koneista essuihin. Ja kokkeja vilisee pilvin pimein. Oiva paikka esitellä pohjoismaista ruokakulttuuria siis. Pohjoismainen ravintola on rakennettu Ny Nordisk Mat -idean ympärille: kaikki ruokatarjoilut, raaka-aineet ja juomat ovat pohjoismaista perua.

Eilen sunnuntaina Suomella oli tilaisuus olla "the maa" Pohjoismaisessa paviljongissa, tarjota parasta ja näyttää messuvieraille suomalaista ruokakulttuuria, perustuen meidän raaka-aineisiimme ja osaamiseemme.

Mesuna hääri Suomen Ny Nordisk Mat -ruokalähettiläs Kim Palhus, joka vastasi toisena keittiömestarina myös koko näytöskeittiön ja ravintolan menusta.

Suomi- päivän listalla oli muun muassa järvikalaa särkeä (Kyllä! brändiraportti on otettu todesta!), muikkua ja haukea, vasikkaa pellavansiemenkuorrutteella (aivan mahtavaa), lajitelma juustoja ja haudutettuja kaaleja maltaan kera. Koko setti luettavissa tästä linkistä. Kompositio oli huikea, ja kehuja satoi. Ravintola oli kuin nuijalla lyöty, joka paikka täysi koko päivän. Ks. Suomi-päivän tiedote .

Tänään messuilla on vuorossa Pohjoismaisessa paviljongissa esiintymisvuorossa Tanska ja keskiviikkona Ruotsi, jolla on oma osastonsa Tanskan kanssa Pohjoismaisen ravintolan vieressä. Ruotsilla oli eilen mukava meininki osastolla, siellä mm. esiteltiin ruotsalaista aamupalaa (versus ranskalainen), juustoja ja kanelipullia.

Pääsin käymään myös Bocuse d´Or kisa-alueella jossa oli melkoinen sutina. Suomen Bocuse d´Or kisailija Matti Jämsen oli eilisen misaamassa harjoittelukeittiössä, joten Mattia ei nähty. Matti joutuu tuleen huomenna tiistaina ja annokset nousevat siinä klo 15 maissa - sitten peukut pystyyn!
- Matin kisajulisteessa on luovaa hulluutta, kuten positiivisessa mielessä koko miehessäkin.

Mennyttä ja tulevaa, vaikuttavia ihmisiä ja tapahtumia.

2011-01-18T10:07:00.000+02:00

Pää on niin täysi ettei oikein tiedä mistä aloittaisi. Tästä tulee sitte sellainen tyhjennyspostaus - että varoitus.

Jos vielä kommentoin parilla sanalla viime vuotta...

Tähtihetkiä tulikin mainittua jo edellisessä postauksessa mutta helmiä jäi kertomatta. Mielenpainuvia hetkiä oli muun muassa kohtaamiset tasavallan presidentin keittiömestarin Sirkka-Liisa Ruottisen kanssa. Sirkka-Liisasta hehkuu sellainen madonnamainen pyhyys - pakko sanoa näin, sillä niin se vain on. Hän on äidillinen, kiltti, huomaavainen ja erittäin lämmin ihminen. Hänellä on vuosikymmenien kokemus ja osaaminen Suomen edustustoista ja valtiovallan korkeimpien tahojen kestitsimisestä. Hän on nähnyt ja tavannut lähes kaikki!

Sirkka-Liisa kertoi viime vuoden palkituille Sre-blogaajille blogimiitissä suomalaisista juhlatavoista ja siitä mitä on olla presidentin kokki. Olimme kaikki aivan haltioissamme ja vaikuttuneita. Tästä tapaamisesta blogimiitin blogaajat ovatkin postailleet.

Vaikutuksen tekee aina kun tapaa asialleen omistautuneen osaavan ihmisen. Syksyllä pääsin tutustumaan pihvikarjan kasvatukseen Juhanin tilalla Pohjois-Savossa. Täytyy sanoa että mullikat herättävät loppuvaiheessa ollessaan melkoista kunnioitusta. Saa siinä hoitaja todella tietää jokaisen askeleensa mitä tekee, virheliikkeitä ei noiden monisatakiloisten eläinten kanssa voi tehdä. Kuumat keskustelut käytiin Juhanin kanssa lihan hinnasta, mitä tuottajalle jää ja mitä me kuluttajat pihvikarjan lihasta maksetaan. Todettiin yhteen ääneen, että kyllä ruoan arvostuksen kanssa on Suomessa vielä paljon tekemistä; miksi hyvästä ruoasta ei kuluttaja ole valmis maksamaan?

Cook it Raw viikonloppu viime syksynä Levillä muistuttelee vieläkin. Jatkuvasti tulee vinkkejä mukana olleilta toimittajilta missä heidän juttuja on viimeksi ko reissusta julkaistut. Mm. legenda Jeyrey Steingartenin juttu Reindeer Games tuli ulos joulukuun Voguessa ja Joe Warwickin radiojuttu on vielä kuunneltavana täältä BBCllä .

"Jouduin" muistelemaan Cook It Raw -reissua loppiaisena, sillä silloin ystävien kera maisteltiin viiniä, jonka olin Leviltä järjestäjiltä saanut, se viini oli Radikon Ribolla Gialla 2000. Viini sai jopa asiantuntijamme Jorin ymmälle, positiivisessa mielessä. Minutkin se löi ällikällä - luulin sen olevan punaista mutta kullan keltaistahan se sitten olikin. Kymmenen vuotta kypsynyttä, suodattamatonta, luomusti tuotettua. Maku avautui oikeastaan vasta seuraavana päivänä - pojat sanoivat sitä raparperimehuksi, hmm. No minusta se oli hyvää, antoisaa, aivan erilaista mitä koskaan olen maistanut.


Kuva Kim Palhus

No se vanhojen muisteluista.
Lähiajat ovat melkoista sutinaa. Viikon päästä käydään maailman kokkieliitin kisat Lyonissa eli Bocus d´Or kilpailu. Suomea edustaa Matti Jämsen. Samaan aikaan viereisissä messuhalleissa on SirHa messut, mikä Euroopan suurin Hotel/Catering alan messu. Sinne rakennetaan yhteispohjoismainen Ny Nordisk Mat esittelykeittiö ja ständi. Suomen osuudesta näytöskeittiössä vastaa keittiömestari Kim Palhus, kuvassa. Kim on Suomen Ny Nordisk Mat ruokalähettiläs.

Kuva Kim Palhus

Kim on uurastanut messuja varten ruoka-annosten kanssa pitkään. Yhteispohjoismaisella Ny nordisk mat osastolla on sunnuntaina 23. tammikuuta Suomi -päivä, jolloin tarjoilut ovat erityisesti suomalaisiin raaka-aineisiin perustuva. Silloin menyssä on muun muassa haukea ja muikkua, vasikkaa, pienjuustoloiden juustoja ja muita herkkuja. Toivotaan että myös Matti Jämsen ehtisi kisatohinoiltaan käydä sunnuntaina osastolla.

Tiistaina yhteispohjoismaiselle osastolle tulee ministerivieraita ja kuninkaallisia, keskiviikkona paikalle on Kokkimanifestin allekirjoittaneita kokkeja, Suomesta Hans Välimäki ja Ahvenanmaalta Mikael Björklund. Tulossa siis erittäin mielenkiintoisia tapahtumia, yritän bloggaa lisää aiheesta paikanpäältä.

Kirjan kannet kii - 2010 oli innostava vuosi

2011-01-02T18:03:00.000+02:00

Viime vuosi alkoi slow life ajatuksella, mutta heti parin kuukauden jälkeen selvisi että tässä mennään lujempaa kuin koskaan.

Vuoden ammattillisia kohokohtia oli paljon, niitä on hengästyttävää listata.Tammikuussa vierailtiin Ruotsin ruokamekassa Grythyttanissa, usko professuurin tärkeyteen Suomessakin vahvistui entisestään. Helmikuussa sain vastaanottaa Keittiömestareiden tunnustuksen, siitä olen edelleen kiitollinen ja ylpeä. Pysti muistuttaa työhuoneessa keittiömestareista, meitä yhdistää intohimo suomalaiseen ruokaan.

Helmikuun pakkasilla kävimme luomutaivaassa - Biofach messuilla. Se on paikka, jossa kaikkien luomun kanssa puuhaavien olisi käytävä joka vuosi päivittämässä tietonsa. Keväthangilla iski tulivuori, se muistutti yhteiskuntamme haavoittuvuudesta - mietin etenkin huoltovarmuutta ja ruokahuoltoa.

Keväällä aloimme tositaiston kotitalouden opetuksen puolesta, taisto jatkui koko vuoden.

Kesäkuussa sain olla todistamassa Ruotsin maaperällä Pariisissa kuninkaallisia häitä ja illan lopuksi Tanskan maaperällä Tanskan maajoukkueen peliä jalkapallon MM kisoissa (mieti miten:)).

Kesäkuussa Helsinki teki historiallisen ruokakulttuuripäätöksen, hedelmiä kerätään myöhemmin.
Kesän lopussa ajettiin lähiruokaviesti hienosti maaliin - viesti antoi paljon voimaa ja uskoa työhömme. Edellisten vuosien viestien tuloksia on saatu nähdä koko vuoden ajan - muutosprosessit vievät paljon aikaa.

Alkusyksyllä pääsin unelmien ruskareissulle maailman huippukokkien ja ruokatoimittajien kanssa, sellaista elämystä en unohda koskaan. Syksyllä tuli myös vierailtua eduskunnassa kuultavana pari kertaa, ne hetket ovat tärkeitä kun pystyy oikeasti kertomaan päättäjille asioiden tilasta.

Loppusyksystä valmisteltiiin Ruokapoliittinen selonteko Huomisen ruoka-strategian perusteella. RuokaStrategia ja selonteko ovat käänteentekeviä lappuja - niistä tällainen byrokratiaa vieroksuva epätyypillistä virkamiestyötä tekevä ruokapääsihteeri oli ihan fiiliksissä - ja on edelleen. Ensi vuonna toimeenpannaan toivottavasti uuden hallituksen ohjauksessa useita ruokastrategian aloitteita.

Loppuvuodesta brändiryhmä rakensi Suomi-brändin yhdeksi peruspilariksi puhtaan luonnonn ja siitä ammennettavan ruoan ja veden. Brändityöryhmän raportti ja tehtävät ovat hienoja ja osuvia, tavoitetta riittää.

Sre:n pääteema tänä vuonna oli kestävä ja vastuullinen syöminen. Teema puettiin Hyvinsyöjä - kampanjaksi. Kun vuoden nupiksi Presidentin kanslia -sketsisarja teki pilaa kampanjasta, niin mietin että enempää ei kai tässä valtakunnassa voi saada:)

Nöyrin kiitos kaikille joiden kanssa saimme tehdä työtä 2010!
Sre työ jatkuu 2011 kevääseen. Sitten on uuden hallituksen tehtävä päättää tarvitaanko ruokakulttuuriohjelmaa valtakuntaan.

Pienestä kiinni - Arvokasta itsenäisyyspäivää.

2010-12-06T15:09:00.000+02:00

Näissä kynttilöissä kun tarkkaan katsoo, huomaa sotien veteraanien tunnuksen. Tänään ajatukset ovat heissä. Ilman heitä elämämme voisi olla hyvin erilainen. Ukkini taisteli sekä talvisodassa että jatkosodassa haavoittuen molemmissa vaikeasti.

Talvisodan vammojen keskellä hän tapasi lotan, joka avusti häntä leikannutta kirurgia leikkauksessa. Tuosta lotasta tuli ukin vaimo, minun mummoni. Jatkosodassa ukki haavoittui jälleen. Joistakin kirjoista olen lukenut että hän haavoittui joulukuun 10. vuonna 1941. Minä synnyin tuona samana päivänä 29 vuotta myöhemmin. Jos ukin lähetti Karhun Veikko ei olisi raahannut pahasti haavoittunutta ukkia turvaan, ei minuakaan olisi. Elämän ja sukupolvien jatkuminen on pienestä kiinni.

Arvokasta itsenäisyyspäivää.

Lentokenttäruokaa, nami

2010-11-30T21:13:00.000+02:00

Harvoin ehdin Helsinki-Vantalla syömään, eikä ole oikein tehnyt mielikään. Nyt aikaa oli ja suuntasin yläkertaan melko uuteen mestaan. Ja mitäs siellä olikaan...

Oikein mukava lista Helsinki -menuineen päivineen, kahta Suomen parasta pienjuustoloiden juustoa ja muuta "kasvollista" herkkua. Valitsin perusburgerin angus -härällä ja hyväähän se oli. Olipa miellyttävä yllätys kaikkineen.

Politiikkaohjelmat jääneet tehottomiksi?

2010-11-25T22:32:00.000+02:00

Huominen Vihreä Lanka ottaa esiin hallituksen politiikkaohjelmien saamattomuuden, samaa uutisointiin jo vähän aikaa sitten. Politiikkaohjelmien ongelmana on se, että niillä ei ole rahaa ja niissä konkretian aste on vähäinen. Hmm, vähällä rahallakin saa aikaan jos liittoutuu ja innovoi, sanoisin. Mutta tosiasia on se, että politiikkaohjelmien vaikutukset ovat jääneet vähäisiksi.

Politiikkaohjelmia on nyt harrastettu pari vaalikautta, yhtenä johtoideana on ollut saada aikaan poikkisektoraalista yhteistyötä. Tätä en osaa mennä arvioimaan onko sitä oikeasti synnytetty, mutta ainakin ne kaksi ohjelmaa joiden kanssa Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma on ollut tekemisissä eli Lasten ja nuorten perheiden hyvinvoinnin ohjelma ja Terveyden edistämisen ohjelma ovat mielestäni saaneet aikaan uusia kumppanuuksia. Kumppanuudet eivät tietysti ainoastaan riitä, tarvitaan tuloksia.

Olen pariin otteeseen verrannut Sre:tä (siis ruokakulttuuriohjelmaa) näihin politiikkaohjelmiin. Sre on hallituksen ohjelma mutta sillä ei ole ollut politiikkaohjelman statusta. Sillä on ollut oma määrärahansa 500 000€ vuodessa, 1,5 henkilöä käytössään ja sanoisinko että todella hyvä poliittinen tahtotila ja tuki takanaan. Sre:lle on ollut tilausta. Se mikä erottaa Sre:n politiikkaohjelmista on ollut se että Sre on tehnyt itse. Olemme aktiivisesti itse määritelleet mitä pitää tehdä, mihin reagoida, olleet proaktiivisia, ketteriä ja kustannustehokkaita. Ja meillä ministeriöt ovat istuneet samassa pöydässä, kaikki ruokaan liittyvät 7. Olisiko Sre:stä malliksi jatkossa kun mietitään mitä politiikkaohjelmien jälkeen?

Drink Finland. Suomen valttikortit puhdas vesi ja ruoka. Maabrändivaltuuskunnan tehtävä Suomelle!

2010-11-25T10:55:00.001+02:00

Tänään juuri äsken paljastettu maabrändivaltuuskunnan raportti oli "erilainen juttu ja valtuuskunnan näköinen" sanoi puheenjohtaja Jorma Ollila. Koko brändin rakennushankkeen takana oli
- palveluiden ja viennin edistäminen
- matkailun ja investointien edistäminen
- Suomen houkuttelevuus kv ammattilaisten keskuudessa
- suomalaisten kansallisen itsetunnon kohottaminen: otetaan maailmassa paikka, joka meille kuuluu ja hieman enemmän

Drink Finland.Järvet juotaviksi ja luomua pöytään, oli ryhmän ydinajatuksia. Suomalaisten luontosuhde on erityinen. Suomen puhdas luonto on kv. bränditutkimusten mukaan Suomi-kuvan selkein ja vahvin erottava tekijä. Käytännön askeleina brändiryhmä suosittaa, että maatalous siirretään luomuun ja vesistöt juotaviksi. Luomua 50% koko tuotannosta.

Kuka tekee suomi-brändin? Kaikki suomalaiset. On kaikkien suomalaisten asia tehdä Suomi-kuvaa. Raportti on lähtölaukaus ja suunnan osoitus. Se on esimerkki siitä minkälaisia asioita tulisi tehdä, jotta olisimme vahvempia maailmassa. Raportissa on hahmoteltu tavoitemielikuva ja se mitä jokainen suomalainen voi tehdä. Homma ei ole vaikeaa sillä suomalaiset ovat kansa, joka ratkaisee ongelmia paremmin kuin mikään muu maa.

Suomi on maa jolla on vahvuuksia ja osaamista juuri niillä alueilla mitä maailmalla eniten tällä hetkellä kaivataan. Tätä samaa olen viime aikoina paasannut eduskunnassa, meillä on välineet joita ei saa rapauttaa ja joista muut maat vasta haaveilevat.

Brändiryhmän suositukset ovat kolme juttua: Suomella on
- tarjota maailmalle kykyä neuvotella jotta maailma olisi parempi paikka elää, (ratkaisukeskeisyys)
- tarjota maailmalle puhdasta vettä ja ruokaa sekä niihin liittyvää osaamista (luontosuhde)
- tarjota maailmalle parasta opettamista ja oppimista (koulutus)

www.tehtavasuomelle.fi

Kääritään hihat, kaikille on tehtävä. Menkää verkkoon ja lukekaa raportti!

Hyvinsyöjä numero 1 on....

2010-11-24T19:24:00.000+02:00

tasavallan presidentti Tarja Halonen. Hän vastaanotti eilen Hyvinsyöjä -kortin nro 1 linnassa. Koko uutinen on luettavissa tasavallan presidentin kanslian sivuilta.

Hyvinsyöjä syö hyvin niin itsensä kuin ympäristönkin kannalta. Hyvinsyöjä arvostaa ruokaa, ja ennen kaikkea makua. Hyvinsyöminen on helppoa, viiden hyvinsyöjä-teesin avulla pääsee todella pitkälle:

Kysy ruoan alkuperää
Vie sesonkiherkut päältä
Anna kasvissuhteesi kukoistaa
Pane roskis pysyvästi paastolle
Kokkaa, kuskaa ja kaapita turhia kuormittamatta

Liity Hyvinsyöjiin :www.hyvinsyöjä.fi

Lapset ensin, lasten mielipide esiin myös kouluruokailussa

2010-11-21T11:21:00.001+02:00

Lasten oikeuksien päivää vietettiin eilen. Lapsia kuullaan edelleen liian vähän heidän omista asoistaan.

Muutamia viikkoja sitten Sre järjesti kouluruokatilaisuuden yhdessä Lasten parlamentin ja Lapsiasiavaltuutetun kanssa. Maria-Kaisa Aula, lapsiasiavaltuutettu, totesi osuvasti että monet ongelmat myös kouluruokailussa selviäisivät lasta kuuntelemalla.

Niinpä, suurin ongelma kouluruokailussa on se että lapset ja nuoret eivät syö. Vain syöty koululounas antaa energiaa oppimiseen, pitää yllä terveyttä ja mm. vähentää levottomuutta iltapäivisin.

Lasten parlamentti on julkaissut kouluruokakampanjan, joka antaa keinoja lapsen äänen kuulemiseen myös kouluruoan suhteen. Kouluille on tehty kyselytyökalu, jolla voidaan kysyä oppilaiden mielipidetttä kouluruokailun kehittämiseksi. Kyselytyökalua levitetään Lasten parlamentin kautta mahdollisimman laajasti koko Suomeen.

Heurekaan upea ruokanäyttely helmikuussa

2010-11-19T10:05:00.000+02:00

Nyt sen voi sitten paljastaa. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma on pääyhteistyökumppani Heurekaan helmikuussa avattavassa Syödään yhdessä -ruokanäyttelyssä. Heureka nimesi näyttelyn Sre:n viime vuoden pääteman mukaisesti.

Sain tutustua näyttelyyn ennalta Pariisissa, josta se siis tulee Vantaalle Tiedekeskus Heurekaan. Lapsilla ja opettajilla näytti olevan todella kivaa interaktiivisessa näyttelyssä. Näyttely konkretisoi upealla tavalla koko Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman sisällön. Siellä pohditaan kaikkia olennaisia syömiseen liittyviä seikkoja, mitä syöt, millä mielellä ja millä seurauksilla.

Näyttelyssä on Sre:n kumppanuuteen perustuen Makukoulu -laboratorio, jossa oppilasryhmät pääsevät testaamaan makukoulua. Makukouluosuus on toteutettu yheistyössä Kotitalousopettajien liiton kanssa, joka vastasi Sre:n ala-koulujen makukoulu-hankkeesta.

Huijausta on monenlaista

2010-11-10T16:55:00.000+02:00

Aitoa ruokaa kirjaa luetaan meilläkin. Ei siitä sen enempää, mutta ehkäpä tässä on aistit viritetty nyt hieman tarkemmaksi ruoan suhteen. No, juuri eilen iltapalalla lapset söivät mysliä; pussin kyljessä seisoo "suomalainen hedelmämysli".

Anteeksi mitä? Miten rypäleitä, kookosta, banaania etc sisältävää mysliä voi sanoa suomalaiseksi? Ilmeisesti pelkkä kokoonpano ja pussitus Suomessa riittää suomalaisuuteen. Huijausta sanon minä

Selontekoa ja suklaakakkua

2010-11-08T09:21:00.003+02:00

Valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikasta käsiteltiin eduskunnassa kolmisen viikkoa sitten. Todellakin, kyse on ensimmäistä kertaa ruokapolitiikasta - ei maatalouspolitiikasta. Selonteko on luettavissa täältä.

Ruokapoliittinen selonteko käsitteli hyvin paljon niitä asioita, joita suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma on tehnyt; ruoan arvostusta, lähiruokaa, luomua, kouluruokaa, kotitalousopetusta etc. Sana ruokakulttuuri mainittiin eduskunnan käsittelyssä lähes neljäkymmentä kertaa, oli ihan pakko laskea. Taitaa olla ennätys, en nimittäin ihan äkkiä muista että ruokakulttuurista olisi eduskunnan täysistunnossa puhuttu, ainakaan näin paljon. Kaiken kaikkiaan keskustelu oli hyvin positiivinen, ryhmäpuheenvuorot ja yksittäiset puheenvuorotkin ottivat kantaa suomalaisen ruoan ja ruokakulttuurin puolesta. Luomu toistui useissa puheenvuoroissa.

Selontekoa valmisteltiin maa- ja metsätalousministeriössä lyhyt mutta intensiivinen aika. Selonteossa esitetään toimenpiteitä mm. joukkoruokailuun (kouluruokailu etenkin), ruokakasvatukseen (kotitalousopetus), luomun ja luonnontuotteiden esitämiseksi, ruoka-alan koordinaation tehostamiseksi. Valiokunnat käsittelevät selontekoa parhaillaan. Selonteko on yksi seuraavan hallituksen hallitusohjelman pohjapapereita.

Syödään selonteon kunniaksi pala kakkua!
Tässä ikivanha ohje, joka on saatu lähes 20 vuotta sitten Sykkeestä työkavereilta. Aina yhtä ihana, tässä ei ole mitään turhaa.

Suklaakakku
150 g voita
150 g tummaa taloussuklaata
4 munaa
1 tl vaniljasokeria
2 dl sokeria
1/4 tl suolaa
2 dl vehnäjauhoa
EI leivinjauhetta
kuorrutukseen 50g tummaa taloussuklaata

Voitele ja jauhota irtopohjavuoka, laita uuni lämpenemään 175C.
Sulata voi kattilassa tai mikrossa astiassa, johon mahtuu sulaneen voin sekaan suklaa. Suklaa sulaa kuuman voin seassa hetkessä.
Vatkaa munat, sokerit, suola kulhossa kuohkeaksi.
Lisää voi-suklaa seos joukkoon, sekoita.
Kaada vuokaan.
Paista vain 25 min, kakun tulee olla keskeltä hyllyvää kun otat sen uunista.
Pistä muutama suklaapala kuuman kakun päälle, ne sulavat parissa minuutissa ja voit levittää suklaat ohueksi kerrokseksi kakun päälle.
Nauti vaniljakastikkeen, kermavaahdon tms. kera.

Helsinki lupaa lasten lautasille luomuruokaa

2010-11-02T14:11:00.001+02:00

Helsinki haluaa pienentää ekologista jalanjälkeä, ja samalla toimia laadun ja maun puolesta, sekä luoda hyvinvointia ja viihtyisyyttä kaupunkilaisilleen sekä vierailleen. Helsinki haluaa profiloitua ja luoda identiteettiä hyvän ruoan ja ruokakulttuurin keitaana. Lastenruokailun luomuohjelma, syötävä kaupunkiympäristö ja Tukkutorin rakentaminen ruokakulttuurin keskukseksi ovat kärkihankkeita Helsingin kaupungin ruokakulttuuriohjelmassa.

Jussi Pajunen, Helsingin kaupunginjohtaja sanoin tänään kaupungin omassa ruokakulttuuriseminaarissa: "Ei pidä lähteä siitä mikä ei ole mahdollista - vaan murretaan rajoja." Luomuohjelman tavoite (50% päiväkotilasten ruoasta luomua) on kova mutta ei mahdoton. "Selkeä tavoite luo selkeää tarjontaa. Ambition pitää olla korkealla. Meillä on maailman paras maa - miksei me onnistuttaisi?"

Juuri näin. Maailmalta on lukuisia esimerkkejä, joissa on tehty ensin poliittinen päätös ja sen jälkeen rakennettu pikkuhiljaa luomuketjut tarjontakuntoon. Roomassa kesti 10 vuotta että luomu on päässyt yli 60 prosenttisesti lasten lautasille, Göteborgissa aloitettiin kahdeksan vuotta sitten ja nyt ollaan 16%:ssa.

Ei ole sama mitä Helsinki syöttää noin 20 000:lle päiväkotilapselle tai 37 000:lle koululaiselle perusopetuksessa. Helsingin luomupäätöksellä tulee olemaan suora yhteys mm. kaupungin kassaan: ruoka on osa ennakoivaa terveydenhuoltoa, se onkin investointi pitkässä juoksussa eikä vain kulu. Päätös hyvän, aidon, lisäaineettoman ruoan puolesta on oikea. Hienoa Helsinki.

Barrikaadeille köksänopetuksen puolesta!!

2010-10-23T15:46:00.000+03:00

Kotitalousopetuksesta on tulossa peruskoulun tuntijakouudistuksen suurin häviäjä, se on jo nyt kaikkein pienin oppiaine tuntimäärältään. Esitys uudeksi tuntijaoksi on entisestään vähentämässä kotitalouden valinnaisuutta eikä tuntimääräänkään ole tulossa korotusta.

Perusopetuksen uudistusehdotus sotii nykyistä hallitusohjelmaa sekä juuri keskiviikkona 20.10. annettua valtioneuvoston Kansallista ruokapolitiikka-esitystä vastaan. Uudistus vähentäisi radikaalisti taito- ja taideaineiden opetusta ja erityisesti valinnaisuutta.

Kotitalouden opetus antaa koko elämän kantavia oppeja, nimen omaan arjen pyöritykseen. Sen opettaminen ei ole hukkaan heitettyä aikaa tai rahaa, vaan päin vastoin. Sitä paitsi se on yksi kaikkein suosituimmista valinnaisista aineista. Käden taidot ja vaikka ruokaosaaminen eivät synny itsestään. Kodeissa, joiden vastuulla olisi esim. ruoan laiton opettaminen lapsille, ei useissakaan laiteta ruokaa itse. Miten välitetään ymmärrys oikeasta ruoasta, raaka-aineista, niiden käsittelystä, monipuolisesta ruokavaliosta jos kotona äiti tai isä eivät osaa tai halua laittaa ruokaa eivätkä näe ruoan ja sen tekemisen arvoa. Yhä suurempi vastuu jää näin koululaitokselle.

Mikäli kotitalouden opetus ja valinnaisuus vähenee, murentaa se entisestään kuluttajataitoja, ruokakulttuuriamme ja ruoan arvostusta. Arvostus ruokaa ja ruoan tekijää kohtaan syntyy vain omaehtoisen kokemisen ja oppimisen kautta, kädet mullassa ja taikinassa.

Peruskoulun tulisi antaa eväät elämän hallintaan, älkää nyt hyvät päättäjät viekö tältä ajatukselta pohjaa pois ja vähentäkö taide- ja taitoaineiden (sis. kotitalousopetus) valinnaisuutta ja määriä!

Hallitus tekee ruokapolitiikkaa - selonteossa vahva ruokakulttuurinen näkökulma!

2010-10-15T15:42:00.000+03:00

"Ruokaan liittyvä kulttuuri ja osaaminen ovat keskeinen osa sivistystä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia". Näin alkaa hallituksen toissapäivänä antama selonteko ruokapolitiikasta. Sanoisin että todellakin historiallinen lause, ensimmäistä kertaa ruoka ja kulttuuri ovat samassa lauseessa näin tärkeän paperin johdannossa! Muutaman viimeisen vuoden aikana on tapahtunut paljon, ruoan kulttuurisia merkityksiä on viimein alettu ymmärtää. Jopa eräänä toimenpiteenä mainitaan "edistetään suomalaista ruokakulttuuria".

Selonteko pohjaa kesäkuussa annettuun Huomisen Ruoka -strategiaan. Selonteko tekee ensi kertaa ruokapolitiikkaa, ei maatalouspolitiikkaa.

Selonteossa on hyvin konkreettisia toimenpiteitä lasten ja nuorten ruokaosaamisen parantamiseksi, ja myös kouluruokaan liittyen. Hallitus kannattaa varmistetun jäljitettävyys- ja vastuullisuusjärjestelmän luontia ruokaketjuun - niin että kuluttaja voisi tietää paremmin ruokansa reitistä, vihdoinkin. Hallitus korostaa selonteossa, että julkisen sektorin ruokahankintaosaaminen ja ruokahankintojen riittävät resurssit pitää varmistaa. Ruokakasvatusta, terveyttä edistäviä ruokavalintoja sekä luomu- ja lähiruokaa halutaan edistää.

Koko selonteko luettavissa tästä linkistä.

Raparperia itämaiseen tapaan, raparperichutney räjäyttää tajunnan

2010-10-13T11:39:00.001+03:00

Viime viikonloppuna revittiin loputkin raparperit maasta. Satoa tuli melkoisesti ja lähdin metsästämään käyttötapoja tuolle jalolle mutta aivan liian aliarvostetulle jokaisen puutarhan vihreälle. Mangochutney oli päässyt itämaisen ruoan kaipuussa loppumaan, joten mietin että miksei raparperichutney voisi olla vähintään yhtä hyvää... Löytyikin Raparperichutney:n ohje, jota muokkaisin hieman.

Voi mikä tuoksujen sinfonia!! Miettikää inkivääriä, raparperia, chiliä, valkosipulia, kanelia ja kaardemummaan samassa kattilassa. Aivan ihanaa!!

Raparperichutney, alkuperäisestä ohjeesta ks yllä muokattuna

1 litra raparperin paloja
2 isoa omenaa
3 isoa punasipulia
6 isoa valkosipulin kynttä
1 pitkä punainen tuore chilipalko
1 dl tuoretta inkivääriä
2 dl sokeria
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl kardemummaa
2tl kanelia
1 dl väkiviinaetikkaa
0,5 dl vettä
2 rkl öljyä

Tee chutney paksupohjaisessa kattilassa. Kuori ja pilko raparperit, omenat, sipulit ja paprika. Hienonna valkosipuli, chili ja inkivääri. Freesaa öljyssä sipulit, valkosipuli ja chili. Lisää muut aineet ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä noin tunti. Kuori vaahto pois. Purkita.

Nyt tiedätte mitä eräät saavat tuliaisiksi. Mökillä grillataan tällä syyslomaviikolla, ja kyytipojaksi chutneytä. Miten olisi lämmin vuohenjuustotoast mit raparperichutney? Oi ihanuutta.

Aloittaako Cook it Raw uuden gastronomisen aikakauden?

2010-10-06T11:37:00.001+03:00

Sain olla kuukausi sitten 16 maailman tähden, keittiömestarin kanssa, Suomen Lapissa kolmen päivän ajan, jossa he kokeilivat luonnon ja kulttuurin rajoja ruuanlaitossa. Paikalla oli (Michelin) tähtiä enemmän kuin taivaalla, ks postaukset syyskuusta.

Koko kokkivierailun sytykkeenä oli maailmanlajainen huoli ympäristön tilasta, ilmastonmuutoksesta, luonnonvarojen ehtymisestä. Nämä maailman eturivin kokit ovat alkaneet miettiä uudelleen syömistä, sitä perustavaa laatua olevaa kysymystä kuinka ruokimme itsemme ja maailman tulevaisuudessa. Tästä mietinnästä ja kokeilusta saattaa syntyä uuden gastronomisen aikakauden alku?

Kokkiryhmä pohti tekniikan ja luonnon sekä luonnonmukaisuuden ja kestävän kehityksen merkitystä, kuinka valmistaa ateria, jolla on pienin mahdollinen ekologinen jalanjälki.

Vastaus löytyy paluusta perusasioihin, ei ainoastaan niihin vaan niiden yli, ohi. Ajatus on COOK it RAW ydintä. Ruokakulttuurin tulevaisuus on siinä kuinka yhdistämme esteettisyyden ja eettisyyden - haluamme tarjota ruokaa, jota määrittelee tietty paikka ja aika (tässä tapauksessa Lappi ja ruska). Kokit sanoivat "haluamme näyttää teille että suoraan luonnosta otetut antimet maistuvat paremmilta kuin mikään mikä on kasvatettu".

Täysin luonnonmukaiset raaka-aineet on löydettävä uudelleen. Meillä Suomessa on löydettävää - se nähtiin näiden päivien aikana. Maut olivat sellaisia että suomalainen ne kyllä tuntee - mutta on unohtanut. En ole koskaan maistanut mitään sellaista, keitto joka oli suoraan metsä, jäkälä, sienet, kaskinauris, punajuuri, riista (jänis, pyy, riekko), poron kieli...

Pitää mennä kauas että näkisi lähelle. Ihmiset olivat haltioissaan, Narisawa pyyhki kyyneleitä liikutuksesta viimeisellä illallisella esitellessään riistalientä, jota oli tehnyt. Hän oli ymmärtänyt Suomessa jotakin sukupolvien ketjusta ja luonnosta, sellaista mikä on häviämässä.

Tällaisen kokemuksen jälkeen, varsinkin kun kansainvälinen pressi kirjoitti 150 artikkelia aiheesta, ei voi sanoa muuta kuin että meillä suomalaisilla on kaikki kestävän ruokatulevaisuuden avaimet käsissämme - kunhan vain huolehdimme seuraavista sukupolvista, eli siirrämme ruokakulttuurin heille.
- Se taitaa olla meidän jokaisen ruoan kanssa työtä tekevän tärkein tehtävä.

Lue kokkivierailusta kirjoitettuja artikkeleita ympäri maailman Ruokatiedon Uutisista

Karitsan lapaa lauantaiksi

2010-10-02T19:32:00.000+03:00

Tovi taas virähtänyt näistä jorinoista. Kovasti mieleni minun tekisi ottaa kantaa kolmen ämmän lakkauttamispuheisiin tai eilen MMMstä eteenpäin lähteneeseen HuomisenRuoka -selontekoon. Mutta jääköön tällä kertaa.

Sen sijaan varmaan haluatte kuulla miten karitsan lapa muuttui herkulliseksi lauantai-illan illalliseksi. No sitä minäkin. Idea tuli tietenkin suoraan Hesarin kuukausiliitteestä. Long live the Kuukausiliite!

Suussa suorastaan kihelmöi kun aamusella luin reseptiä karitsan lavasta ja ohrasta. Siispä tuumasta toimeen - karitsan metsästykseen. Ilman mitään hirveää kehua sanon, että kyllä on ihana asua kaupungissa, jossa on kunnon kauppahalleja.

Klo kahden aikaan lauantaina Hakaniemessä oli vielä tuoretta karitsan lapaa Pohjanmaalta, Isokyröstä. Kilohinta alle kympin! Kaksi kiloa kiitos!

Lavat pataan, muutama viilto lihaan, paljon valkosipulia ja tuoretta rosmariinia viiltoihin ja lihan alle. Kyytipojaksi tumma olut Iisalmesta - siis ei minulle vaan sinne pataan. Vielä mukaan suolaa, laakerinlehteä ja n 8 kokonaista mustapippuria. Ja uuniin ensin 230C 20 min ja sen jälkeen kolmeksi tunniksi 170C. Tässä välissä voi katsella vaikka Ryder Cup:ia tai juosta kympin lenkin.

Parin tunnin päästä sekaan juureksia, sipulia, porkkanaa. Kun liha irtoaa luusta, nosta lapa pois liemestä, siivoa lihat ylimääräisestä rasvasta ja luista ja siirrä toiseen kattilaan. Siivilöi liemi mukaan kattilaan. Lisää kattilaan toinen tumma olut ja keittele vielä noin 10 min. Tarkista maku ja ota siivilästä mukaan porkkanat ja sipulit + juurekset. Keitä ohra erikseen. Ja kyllä nyt mummo olisi sinusta ylpeä!

Asiasta viidenteen. Tiedätkö mikä on herkkuhissi? Ei herrahissi.

Ny Nordisk Mat uusi ohjelmakausi alkaa pian

2010-09-20T16:22:00.000+03:00

Ny Nordisk Mat -ohjelman uusi ohjelmakausi 2010-2014 alkaa. Ohjelman ohjausryhmä päätti ensimmäisessä kokouksessaan elokuussa seuraavien vuosien teemat sekä ohjelman kohderyhmät.

Ohjelmalla on käytössään vuosittain pieni pohjoismaisen ministerineuvoston orgaanien kautta tuleva budjetti, joka kohdennetaan yhteispohjoismaisiin aloitteisiin ohjelman kohderyhmien ja teemojen mukaisesti. Varsinainen työ ja aktiviteetit tehdään kussakin maassa, joten vaikuttavuus nousee näin suuremmaksi. Kaikki tahot ja tekijät ovat tervetulleita mukaan!

Ohjelman kohderyhmiä uudella kaudella ovat lapset ja nuoret, media, päätöksentekijät, kokit ja turismiteollisuus.

Pääaihealueita, teemoja, joita ohjelma tulee käsittelemään ovat Pohjola maailmassa, Ruoan nautinnollisuus ja ilo, Hyvinvointi/Terveellisyys (pohjoismainen dieetti), Elämysteollisuus ja Pienen mittakaavan elintarviketeollisuus.

Tarkemmin teemoista:

Pohjola maailmassa (globalisaatio) on teemana, sillä elämämme globaalissa maailmassa ja kansainvälistyminen kaikilla aloilla, myös ruoan suhteen, on totta. On oltava yhtä aikaa lokaali ja globaali. Pohjoismaisella ruokakulttuurilla on mahdollisuudet maailman valloitukseen, sillä ruoallamme on tarina ja alkuperä, sillä on juuret. Pohjoismainen keittiö on nyt kuumin trendi ruokakulttuurin saralla, ja syystäkin.

Ilo ja mielihyvä ovat puuttuneet tähän saakka ruokapöydästämme. Ruoka on nautinnon ja laaja-alaisen hyvinvoinnin lähde, siitä on lupa nauttia. Ruoan tuottamasta mielihyvästä on tulossa kypsemmän ja itsevarmemman pohjoismaisen identiteetin lähde, ja hyvä niin.

Hyvinvointi/terveellisyys ovat olleet aina tärkeimpiä Pohjoismaita yhdistäviä arvoja. Pohjoismaisessa keittiössä on kaikki terveyden avaimet ja Uusi Pohjoismainen Ruoka ohjelma tulekin panostamaan tähän aihealueeseen tulevalla kaudella.

Elämysteollisuus, etenkin turismi, liittyy paikalliseen kulttuuriin kiinteästi. Aina matkoiltamme muistamme ensin ruoan, hyvässä tai pahassa. Ruoka on itsessään elämys, se on keskeisessä osassa kun kerromme yhteiskunnastamme tai historiastamme, luonnostamme. Traditioiden arvostus on tullut keskeiseksi osaksi ruokatarinaa. Ruoan ja matkailun linkittäminen paremmin toisiinsa olisi monessakin mielessä arvokasta.

Pientuottajuus ja pienet elintarvikeyritykset ovat tyypillisiä Pohjoismaille. Niillä on itseisarvoa, ne tekevät suurten yritysten tavoin arvokasta työtä, työllistävät ja luovat alueellista elinvoimaisuutta. Paikallisen ja alueellisen ruoantuotannon ja jalostuksen turvaamisesta on tullut näinä aikoina myös poliittisesti tärkeäksi, sillä jokaisen kansakunnan on pystyttävä ruokkimaan kansalaisensa kestävästi.

Kerron lisää ensitilassa, heti kun ensimmäiset draftit varsinaisista sisällöistä ovat syntyneet.

Cook it Raw loppuhuipennus

2010-09-12T19:17:00.000+03:00

Aluksi oli "Metsäleipäylläri", eli japanilaisen Yoshihiro Narisawan näkemys suomalaisesta metsästä. Todellakin, se oli metsä, jossa sammaleen ja taikinakuoren sisällä piilossa oli sieniä. Suola-jauhotaikinasta oli tehty kuori, jota ei ollut tarkoitettu syötäväksi. Päällä oli metsä kaikkine sammalmattoineen havuineen päivineen.Hmm, ei ihan minun makuuni. Toiset saivat enemmän sieniä kuin meidän leivässä oli, heidän mielestään sienet olivat vallan hyviä.

Seuraavana sikuriruusuja. Todella maukkaita ja kauniita, tekijänä Quique Dacosta apukokkinsa kanssa.

Puikulat, Fredrik Andersson, Alex Atala, Hans Välimäki. Perunat valmistettiin nuotiolla ritilällä, tarjottiin bearnaisen kera kiveltä. Ihanaa rapeaa kuorta. Tarjoilijat saivat illan punttitreenit samalla. Oikein maukas, olisin nuollut kiven jos olisin kehdannut.

Soppa, tekijöinä Rene Rezepi, Claude Bosi ja Magnus Nilsson, nuori tulevaisuuden nimi Ruotsista. Rene kuvasi keiton jakamisen kuvastavan koko Cook It Raw ideaa, "It's family style meal" - kyse on yhdessä olosta ja jakamisesta. Keiton raaka-aineet, jotka olivat tehty erikseen, jaettiin tasapuolisesti koko suuren illallisjoukon kesken. Pitkään haudutettuja ihania porkkanoita, suolapedillä tehtyä perunaa, jäkälää. Lisukkeena sieniä ja puolukkaa. Tämäkin soppa, kuten eilinenkin, oli valtava elämys. Tuoksu oli juuri sellainen kuin olisi metsää haistellut. Erittäin voimakkaat aromit, ja pelkästään suomalaisesta metsästä.

Family style soup

Ravioli, sisällä poronveritäyte, mukana ohralisuke. Tekijöinä Hans Välimäki, Fredrik Andersson jaPetter Nilsson. Videolla hektinen kohta miten ravioliannos nousee.

Sitten oli punajuuret. Daniel Pattersson haudutteli niitä takassa tunteja.

Illan pääruoka, jos näin voidaan sanoa, oli lihaliemi ja kyljessä siivu lähes raakaa jänistä. Liemeen oli käytetty erilaista riistaa (jänis, metsäkanalintua, karhuakin pala), se oli haudutettu yön yli vihannesten kera. Tekijänä Yoshihiro Narisawa.

Täytyy sanoa että kovin montaa kertaa en ole kyyneliä silmistä pyyhkinyt kun ruoka esitellään, mutta nyt näin kävi. Narisawan puhe oli hyvin emotiaalinen, siihen tiivistyi syvä kiitollisuus, kunnioitus metsää ja sen elämää ja ylipäänsä elämää kohtaan. Hän puhui koko tilanteen erityislaatuisuudesta, kertoen että hänelle oli suuri kunnia saada tehdä meille ruokaa. Kyllä se oli nyt toisin päin, meillä oli mieletön kunnia saada tämän suuren japanilaisen taiteilijan ja ihmisen annos eteemme. Tilanne oli huikea, en voi sanoin kuvata.

Sitten taimenta, tehty maakuopassa, tekijänä Davide Scabin apukokkeineen.
Se osa taimenesta mitä me saimme, oli valitettavasti mennyt hieman yli. Vaikea laji tuo kalan kypsennys.

Viimeisenä ruokalajina suunnilleen klo 02 tuli jälkiruoka, piimälumi, sisällä marjayllätys. Tekijänä Albert Adria kumppaneineen.

Mitä jäi illasta mieleen? Intohimo tekemiseen. Veri, monessa ruoassa oli verta tai sitä jäljiteltiin eri tavoin. Sana RAW oli läsnä jokaisessa luomuksessa.

Omat sanani eivät enää riitä kuvailemaan tunnelmia mitä kolmen päivän aikana nähtiin. Nämä päivät olisivat olleet kenelle tahansa kokille tai ylipäänsä ruoka-alaa seuraavalle sellaista ilotulitusta että huh huh. Itse koin olevani suuresti etuoikeutettu että sain nähdä kaiken tämän. Pakko olikin kysyä "ruokakirjoittamisen ammattilaiselta" kommentti maanantain illallisesta, toimittaja Mikko Takala: "ainutlaatuisimpia illallisia mitä Suomessa on koskaan syöty. Se mikä teki tästä kaikesta entistäkin hienomman, oli se että kokit todella tulkitsivat suomalaisia raaka-aineita, kukin omalla tyylillään". Juuri niin. Jäädään odottamaan kansainvälisen median kirjoittelua. Minulla on vahva tunne että näiden päivien aikana aloitetiin jotain täysin uutta.

Monenlaista puhetta ja puuhaa - ja valmistautuminen ultimate näytökseen. Cook it Raw maanantai

2010-09-07T19:53:00.000+03:00

Maanantaina Cook it Raw -porukka tutustui mm. porotalouteen, tapahtumaa varten oli järjestetty erikoisluvalla teurastusnäytös sillä vielä erotukset eivät ole alkaneet. Kotapuron osuuskunnan Aila Mustonen miehensä Eerikin ja poikansa Eeron sekä serkkupoika Jouni Mustosen kanssa esittelivät osaamistaan. Hengestään pääsi nuori toukokuussa syntynyt maitovasa, josta illalla kokit valmistivat ruokaa, mm. veri käytettiin hyödyksi monin eri tavoin. Kansainvälisille toimittajille poroelinkeino oli melko vierasta, vaikka lihaa olivatkin syöneet. Aidalla oli vain toimittajia, sillä kokit siirtyivät jo aamupäivän aikana valmistelemaan illan dinneriä. Siitä oli luvassa aivan sensaatiomainen... Mutta se vasta seuraavassa blogikirjoituksessa. On pakko näes pistää ajatukset kasaan mitä me itse asiassa koettiinkaan eilen, joten sallitte sulatusajan:)

Kolmen kokonaisen päivän settiin mahtui monenlaista puhetta. Kokit vertailivat mm. maita keskenään. Miksi Suomessa on parhaat mansikat? Se on Valo, sanoi Rene Retzepi. Luonnon hyödyntämisessäkin on suuria eroja. Englannissa on marjoja ja sieniä, mutta ihmiset ostavat ne mieluummin marketista kuin poimivat ite metsästä.

Paikalliset keittiömestarit Timo Nieminen ja Tero Mäntykangas joutuivat hakemaan vieraille milloin mitäkin. Tässä käydään neuvonpitoa, pitäisi saada lisää jauhoja, suolaa, seesaminsiementä jne. Timo kysyi lopuksi että oliko vielä jotakin, johon japanilainen Yoshiro Narisawa (ei kuvassa) vastasi että "yes, fresh bear". Siinä sitten Timo selittämään, että normaalisti karhuja näkyy täällä alvariinsa mutta kun metästyskausi on alkanut viikko sitten, ei karhuista ole nähty jälkeäkään. Okei, yksi karhu oli saatu kaadettua ja tälle sakille siitä herui pieni paisti.

Toimittajat ja bloggarit, kuvaajat, jotka olivat siis osa ryhmää, käyttivät hetket hyväkseen ja haastattelivat kokkeja. Mukana oli mm. Yhdysvaltojen tunnetuin ruokakirjoittaja, Voguen kriitikko Jeffrey Steingarten., BBC:lle tapahtumasta raportoiva Joe Warwickille, Le Figaron ruokatoimittaja Alexandra Michot, Observerin ruokakriitikkio John Lanchesterin ja monia muita. He tulevat tavoittamaan jutuillaan kymmenien miljoonien jos ei satojen miljoonien, kansainvälisen yleisön. Näihin lukuihin ei millään omat rahkeemme Suomessa riittäisi. Sitä paitsi, on aina paljon uskottavampaa, että joku muu kehuu luontoamme ja sen antimia kuin me suomalaiset itse, eikö?

Uusi Lapin kansallisruoka ja muita keksintöjä, Cook it Raw went wild

2010-09-06T19:22:00.000+03:00

Sunnuntaina Levillä Cook it Raw porukat, kokit ja media, pääsivät vihdoin tositoimiin. Moni on kysellyt mitä teimme että saimme nämä henkilöt Suomeen? No, ainoastaan mahdollistimme tämän muiden kumppaneiden kanssa, he halusivat itse tulla.

Kun pääsin paikan päälle oli tohina lauantaina kolmen maissa täydessä käynnissä. Kahdessa mökissä keiteltiin, pilkottiin, survottiin, suunniteltiin täysillä. Massimo Bottura (maailman listan nro.6) esitteli touhukkaasti poron kieliä, jotka olivat vesihauteessa 22h 75 C. Haude oli kokkien vessassa, hmm. Toilet suvidé. Siinä vessassa tuli samalla selväksi miksi täällä keitellään esim kieliä. "Haluamme tulkita ikiaikaisia vanhoja raaka-aineita. Meidän tehtävämme on opettaa nuorille kokeille että kaikki ruhon osat ovat syötäviä. Se on eettistä, se on osa tiedon siirtoa. Tämä on osa Cook It Raw:ta.

Kokit tekivät koko päivän valmistelujaan illan dinneriä varten. Mm. Rene Retzepi ja Daniel Paterson viettivät melkoisen tovin saksien kuusen ja katajan neulasia irti oksista.

Ilta tuli ja sitten alkoi ruoan nosto esille.

Alkuruoaksi oli musse tehty raaoista sekasienistä, päällä oli jänistartar. Siitä vastasi Pascal Barbot (maailmalistan nro 16).

Saimme kaskinaurista, unohdettua ja harvoin käytettyä raaka-ainetta. Siitä alkuruokaa loihti Fredrik Andersson, yhden michelin tähden mies Tukholmasta. Kaskinauris sai vierelleen kuivatusta ja jauhetusta silakasta tehtyä "puuteria" kaverinaan kermaa.. Maut olivat tasapainossa. Täydellinen esimerkki raa'asta annonnoksesta - cook it raw.

Päivän ehdoton kohokohta oli mielestäni keitto, suoraan metsästä. Inaki Aizpitate and Petter Nilsson tekivät keiton. Voisin sanoa, etten ole ikinä kokenut vastaavaa. Keitto oli kuin metsä itse. Siinä oli tattislaisseja, neste oli jäkälästä ja sienistä, muutamia puolukoita, hyvin hennosti savustettua ja lähes raakaa siikaa pieninä paloina. Siinä oli nuotiolla kypsennettyjä punajuuria, yrttejä metsästä, puolukanlehtiä ja päällä syväjäädytettyä jäkälää. Se oli kaunis. Keittoon oli vangittu todellakin metsä, jossa ihmiset tänään olivat olleet. Yhdistelmä oli äärimmäisen luonnollinen, mutta yllättävä, käsittämätön kompositio.

Rene Retzepi, Noman mestari, nro 1 ravintolalistalla Word Best restaurants, sanoi keitosta että se oli ehkäpä yksi hänen hienoimmista ruokaelämyksistään ikinä. "Tuosta keitosta pitäisi tulla Lapin kansallisruoka".

Lydialla, joka kirjoittaa mm. Timeen, Gourmet Swedeniin, oli paljon sanottavaa. Hän puhui pitkään mm. siitä että "ajattele että tämä kaikki on teille suomalaisille ilmaista - senkun haette metsästä". Hän on asunut Suomessa lähes pari vuotta ja sen aikana tutustunut mm. Helsingin ravintolatarjontaan. "Suomalainen kokki ei koskaan tekisi tätä", hän sanoi maistellessaan tuota keittoa. Koko maa on täynnä kiinnostavia raaka-aineita, mutta kukaan ei käytä niitä ravintoloissa, kotona kyllä.

"Suomalaisilta puuttuu vapaa ajattelu (free thinking). Suomessa on hyvin konservatiivinen ravintolakulttuuri, kun asuimme Suomessa ja kävimme ravintoloissa ravintolat eivät tuntuneet suomalaisilta, kaikki olivat jotain italialaisia tai ranskalaisia".

Pääruoka; Massimo Botturan ja Pascal Barbot:n tekemä poron kieli. Kieli oli uskomaton elämys, pehmeä, sulava, hieman savuinen. Lisukkeessa oli raakaa kalaa, keitettyä kalaa, yrttejä, siian mätiä. Upeaa.

Jälkkäri: reissarista jätski, tattisuklaa liemi pohjalla, haudutettua omenaa hunajassa, hasselpähkinää, uunissa kuivattua leipää pieneksi murustettuna.
**********

Mistä koko hommassa on kysymys? Miten nämä ehdottomat alansa huiput, parhaista parhaimmat, ovat täällä keskellä ei mitään keskenään? Eikö se ole aikamoinen kilpailuasetelma? - Ei, jos olet itsevarma, tiedät mitä teet ja osaat, voit jakaa. Kyse on jakamisesta. Share the moment, share the plate, share the time. Jaa itsesi ja osaamisesi, saat monin kerroin takaisin.

Back to basics, Cook it Raw Levillä perimmäisen äärellä

2010-09-04T10:01:00.002+03:00

Tänä viikonloppuna Suomen Lapissa, Levillä, nähdään kulinaarinen tapahtuma, jossa maailman kokkien kermojen kerma tekee ruokakokeiluja, joita eivät omissa ravintoloissaan tekisi. Laskin että mukana on World's best Restaurants listalta nro:t 1,2,6,11,16,18,23,25 jne. ks koko lista tästä. Andrea Petrini ja Alessandro Porcelli Cook It Raw organisaation ja koko tapahtuman promoottorit kuvailivat tilaisuutta eilen pressissä italialaiseen tapaan monin sanankääntein, eikä jäänyt epäselväksi että ruoka on luovaa taidetta, yhtä suurta sinfoniaa.


Andrea&Alessandro &co junassa perjantaina matkalla pohjoiseen. Kuva Kenneth Nars.

Mutta, kyllä. Pidennetty viikonloppu Lapissa on näille kaiken nähneille maailman tähdille uniikki. He joutuvat Andrean sanoin "luopumaan egoistaan, jättämään perheensä ja ravintolansa, keksimään uudelleen itsensä ja löytämään yhteistyössä toistensa kanssa villin luonnon. Kyse on improvisaatiosta, mitään kontrollia ei ole, luovuudelle annetaan tila." Levillä porukka jaetaan ryhmiin ja he saavat luoda kalastamistaan, metsästämistään, keräämistään raaka-aineista parasta mitä osaavat. Alessandron mukaan tilaisuudesta tulee "mind blowing".

Selvästikin porukka oli odottavaa ja innoissaan lähtemään kohti pohjoista, junalla. Vaikka puhe tiedotustilaisuudessa olikin suomalaisittain uskomattoman maalailevaa, on Cook it Raw organisaatio oikealla asialla. Kun kaikki alkoi lähes pari vuotta sitten, oli yhtenä suurena sysäyksenä ilmastonmuus ja ympäristön huolestuttava tila. Tuli tarve puhua ilmastoasioista myös ruoan avulla, sillä ruoan välittämä sanoma on ymmärrettävissä kaikilla kielillä ja kaikissa kulttuureissa. Mukana Lapissa on mestareita Euroopan eri maista, Brasiliasta, Jenkeistä, Japanista.

Cook it Raw haluaa näyttää gastronomian tulevaisuuden, ja kun viimeksi tapasin Alessandroa, oli hän täysin vakuuttunut että ympäristökysymykset ja ruoka ovat seuraava iso trendi, juttu. On palattava back to basics. Siitä on kyse myös tänä viikonloppuna - paluusta luontoon, siihen joka antaa kaiken. Mitä sitten kun sitä ei enää ole tai kun luontomme on peruuttamattomasti pilalla?

Once in a lifetime - maailman huippukokit ja ruokatoimittajat Suomeen ja Lappiin tänään

2010-09-03T10:35:00.002+03:00

Tilaisuus joka ei toistu, otaksun. Tänään alkaa huikea kokkitapahtuma, jossa kuusitoista maailmankuulua tähtikokkia tutustuu Suomen Lapin antiin. Levillä nämä todelliset tähdet kokeilevat kolmen päivän ajan rajojaan, osaamistaan, kohtaavat suomalaisen luonnon ja kulttuurin. He menevät itse hakemaan raaka-aineet tuotoksiinsa suoraan luonnosta, näkevät ja kokevat erämaan, puhtaat vedet, maat, metsät. Luvassa on sellainen keitos, jota ei ennen Suomessa ole nähty.

Cook it RAW: Into the Wild -ryhmä koostuu seuraavista kokeista: Albert Adrià (El Bulli, Roses, Espanja – World’s 50 Best Restaurants sija 2)Inaki Aizpitarte (Le Chateaubriand, Pariisi – World’s 50 Best Restaurants, sija 11) Fredrik Andersson (Mistral, Tukholma – 1 Michelin *). Alex Atala (D.O.M., Saô Paulo, Brasilia – World’s 50 Best Restaurants sija 18)Pascal Barbot (L’Astrance, Pariisi – World’s 50 Best Restaurants sija 16)Claude Bosi (Hibiscus, Lontoo – World’s 50 Best Restaurants sija 49)Massimo Bottura (La Francescana, Modena, Italia –World’s 50 Best Restaurants sija 6)Dave Chang (Momofuku, New York – World’s 50 Best Restaurants sija 26)Quique Dacosta (Quique Dacosta, Denia, Espanja – World’s 100 Best Restaurants sija 70) Yoshiro Narisawa (Les Créations de Narisawa, Tokyo – World’s 50 Best Restaurants sija 24)Magnus Nilsson (Fäviken Magasinet, Järpen, Ruotsi) Petter Nilsson (La Gazzetta, Pariisi – World’s 100 Best Restaurants sija 80)Daniel Patterson (Coï, San Francisco – 2 Michelin **)Rene Redzepi (Noma, Kööpenhamina – World’s 50 Best Restaurants sija 1)Davide Scabin (Combal.0, Turin – World’s 50 Best Restaurants sija 35)Hans Välimäki (Chez Dominique, Helsinki – World’s 50 Best Restaurants sija 23)

Kokkien mukana seuraa kansainvälinen ruokatoimittajien, valokuvaajien, bloggareiden, filmaajien ryhmä. Ryhmässä on mukana toimittajia mm. Time Magazine (USA), Huffington Post (USA), Apicius (Italia), L’ Espresso (Italia), Repubblica (Italia), Figaro (Ranska), GQ (Ranska), Japan Times (Japani), Wallpaper (Ranska), Prazeres da Mesa (Brasilia), Mat & Vänner (Ruotsi), Identità Golose, GQ (Italia), Comer y Beber (Belgia).

Tapahtuma on osa Cook it RAW -konseptia, joka jatkaa maailmanvalloitustaan Suomen Lapin jälkeen Brasiliassa ja Japanissa.

Uskomaton tilaisuus Suomelle ja ruokakulttuurillemme. Lisää tapahtumasta: www.cookitraw.org

Luomuketjun yhteistyö mättää eikä kuluttajaa kuunnella - siinä syitä miksi luomu ei ole kasvanut Suomessa

2010-08-30T13:01:00.001+03:00

MMM Marja-Riitta Kottila väitteli viime perjantaina Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Understanding the organic chain - The framework of the interaction between the actors in organic chains in relation to ecological modernisation of food production". Lyhyesti väitös käsitteli luomuketjun yhteistyötä ja vuorovaikutusta "ruuan tuotannon ekologisen modernisaation näkökulmasta". Ekologisella modernisaatiolla tarkoitetaan luomutuotannon menetelmien soveltamista ekologisia haittoja ennaltaehkäisevänä innovaationa ekologisten ja taloudellisten hyötyjen yhtaikaiseksi saavuttamiseksi. Mitä tämä tarkoittaakaan... Kottila luo mallin luomuketjun toimijoiden vuorovaikutuksen ymmärtämiseksi.

Väitöksen ytimestä löytyy kuitenkin maalikollekin ymmärrettävää asiaa: "Luomuketjun osat eivät toimi yhtenäisenä kokonaisuutena, vaikka kaikki toimijat korostivat vastuullisuuden merkitystä toiminnassaan. Osa toimijoista ei yhdistänyt luomua erityisesti vastuullisuuteen ja nekin, jotka näin tekivät, arvioivat luomun tuomia hyötyjä lähinnä myynnin kautta. Luomutuotteita valmistavan pienyrityksen ja kaupan keskusliikkeen välillä kuitenkin löytyi yhteistyötä, joka perustui valmistajan otettavuuteen ja ammattitaitoon tavarantoimittajana."

Kottilan mukaan kuluttajaa ei kuunnella riittävästi. "Kuluttajien toiveita ja ajatuksia kuunneltiin vähän ja he jäivät vaille tietoa tarjolla olevista tuotteista. Tiedonkulku ketjussa pysähtyi kauppaan ja kuluttajat kokivat vaikeaksi löytää luomutuotteita kauppojen valikoimista".

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa luettavissa E-thesis -palvelussa osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-4304-8.

Mummon kaalilaatikko

2010-08-29T16:03:00.000+03:00

Jos tänään meille tulisi vieraita vaikka maailman ääristä, tarjoaisin heille kaalilaatikkoa - tuota isomummon keittiön ihmettä. Kaikenlaiset kaalit ovat nyt parhaimmillaan, ne sopivat erinomaisesta Hyvinsyöjän ruokavalioon lähes ympäri vuoden. Minusta on tullut kaalin suurkuluttaja, sitä menee jo fajitaksiinkin. Jos vain lähiraaka-ainein haluaa tämän laatikon valmistaa, voi riisin korvata ohralla.

Mummon kaalilaatikko
Jotkut asiat ovat pyhiä, niin kuin minulle tämä kaalilaatikon ohje. Mummo, joka muutaman viikon päästä täyttää 90v., opetti sen aikoinaan, ja siinä olen pitäytynyt. Kelvollinen ohje löytyy myös Hans Välimäen Mummola -keittokirjasta.

Ison satsin ohje, pientä ei kannata tehdä:
- iso kaali tai 2 pientä, silppua pieneksi
- 1 dl puuro riisiä, keitä kypsäksi
- 2 sipulia, silppua ja paista
- lihalientä 1 l
- jauhelihaa, sikanautaa/nautaa 800 g, paista
- meiramia, n 3 tl
- suolaa n 2-3 tl, kokeile makua jos laitat lihalientä ettei tule liian suolainen
- 5 rkl siirappia
- 2 rkl voita pinnalle

Überhyvä kaalilaatikko saadaan kun kaalisilppu paistetaan liedellä kasarissa parissa erässä niin että se saa rusehtavaa väriä. Paistoon kannattaa käyttää sopivasti ensin rasvaa ja loppupuolella lisätä vettä niin että ensin kun on saatu väri, niin sen jälkeen annetaan vielä hautua pehmeäksi.

Paistetaan jauhelihat ja sipulit kunnolla ruskeiksi, keitetään riisit kypsäksi, ja tehdään lihaliemi. Sekoitetaan mausteet, jauheliha ja kaalit keskenään isoon voideltuun uunivuokaan. Itse käytän isoa "lasagnevuokaa". Lisätään lihalientä riittävästi ja vielä riisit. Pinnalle laitetaan voita ja valutetaan siirappia. Mummo käyttää voin sijaan läskiä, laita sitä jos läydät pari viipaletta laatikon päälle. Sitten haudutellaan uunissa 200C asteessa alatasolla ainakin tunti, mielellään lähes parituntia. Kaalilaatikko nautitaan tietysti puolukkahillolla.
I love kaali.

Lähiruokaviesti 2010 hienoon päätökseen

2010-08-27T19:00:00.017+03:00

Kuva Tero Takalo-Eskola

Lähiruokaviestin viimeisen päivän ensimmäinen etappi polkaistiin käyntiin
klo 9.30 Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksella, joka on kunnostautunut vuosien ajan luomun ja lähituotteiden käytössä. Koulutuskeskukselle myönnettiin tänään Portaat Luomuun diplomi.

Kansanedustaja Antti Kaikkonen ja kaupunginjohtaja Erkki Kukkonen lähtivät viemään viestiä kohti Tuusulaa. Viimeinen vaihto tapahtui Vantaan maatalousmuseolla.

Viesti saapui Vaalasta yli 500 kilometrin matkan, 10 joukkueen voimin, 300 pyöräilijän kuljettamana Helsinkiin kauppatorille ratsupoliisit kärjessä.

Päätöstapahtumassa joukkueet luovuttivat viestinsä vastaanottajilleen. VIP ja KRA/TeDy joukkueen otti vastaan kaupunginjohtaja Jussi Pajunen. VIP joukkueen vetoomuksen Tuoreen ruoan puolesta allekirjoitti koko reitin varrelta 17 kansanedustajaa, 22 kunnan tai kaupungin johtajaa, sekä yli 30 päättäjää ruokapalveluista, puolustusvoimista, vankiloista, kirkosta, maakuntaliitoista.

Kuva: Tasavallan presidentin kanslia

Viesti sai juhlallisen päätöksen kun Tasavallan presidentti Tarja Halinen otti viestin vastaan linnassa kaikkien joukkueiden kapteenien läsnäollessa. Joukkueet toivat presidentille tuliaiseksi 10 luomuruisleipää vartaassa. Presidentti toivoi viestin jatkuvan myös ensi vuonna... Lue lisää presidentin mietteitä .

Tunnelma viestin viimeisenä päivänä oli haikea, kuin rippileiri olisi loppunut. Kolme polki koko matkan; Tuula, Juhani ja Jari. Koko viestin saimme kyselyjä missä viesti kulkee ensi vuonna, kai tämä poljetaan? Nyt kun presidenttikin otti aiheeseen kantaa niin ...

Kaikki loppuu aikanaan, hyvä ei milloinkaan (palvelujohtaja Jari Korhosen lausahdus viestin aikana). Neljä vuotta on mennyt, muutoksia on tapahtunut ja nyt on aika kypsä. Katse alkaa tehota, sanat tietenkin. Kiitos luottamuksestanne.

Suuret kiitokset Immu, viestin äiti ja dynamo - Nautitaan tuoreesta.

Anu - kaikki hoituu ja kumilangat pitää.

Tuukka ja Tero - what ever, I am happy.

kuva Tero Takalo-Eskola

Ja kaikki te rakkaat kanssa matkaajat! Te kosketitte monia ja meitä koskettivat monet; yli 21:lla vaihtopaikalla tapahtuneet hienot tilaisuudet, lasten esitykset, puheet, musiikit, upeat lähiruokatarjoilut.
Suomi yllättää joka mutkassa (ruokatoimittajat ry:n pj Krisse Aaltio)

Astuvan amatsooni loihti ja loitsusi, 4. LäRVi päivä

2010-08-27T07:53:00.003+03:00

Kuva Tero Takalo-Eskola

Eilinen torstai oli huikea päivä Mikkeli-Ristiina-Mäntyharju-Nurmaa-Lusin ympäristökoulu. Saimme kohdata Ristiinan kunnassa Astuvan amatsoonin - tietäjän sekä Papittaren ja metsästäjän. Amatsooni oli loikannut alas suoraan 5000 vuotta sitten tehdystä kalliomaalauksesta. Astuvan amatsooni (Ristiinan kunnan johtaja Virpi Siekkinen) luovutti viestikapulan edelleen Jussi Teittiselle, Mäntyharjun kunnan johtajalle.

Puolustusvoimat olivat mukana torstaina, kun Karjalan prikaatin eversti Helminen joukkoineen liittyi matkaamme. Saimme Mäntyharjun kirkon koululla hernerokkaa, ja myös vihdoin tietää miksi armeijassa syödään rokkaa aina torstaisin. Kiitos!

Kuva Tero Takalo-Eskola

Nurmaan lavalla koettiin upea esitys, jossa alakoululaiset olivat tehneet ruokaräpin. Pääsimme lavatansseihin, näimme laamoja, saimme kuulla paikallisten päättäjien terveiset. Päivä päättyi Lusin vihreä lippu ympäristökouluun, jossa Itä-Hämeen maanviljelysseuran säätiön stipendi luovutettiin rehtori Salla Vallden:lle työstään lähi- ja luomuruoan edistämiseksi tehtävästä työstä.

Stafetten går vidare

2010-08-26T10:20:00.002+03:00

Fängelsedirektör Jyri Koivumaa, köksmästare Jaana Vuorimaa och riksdagsledamot Heli Järvinen

Andra dagen gick närmatstafetten genom fisksocknar: från Kiuruvesi via Pielavesi och Tervo till Karttula. Under resan funderade vi på varför färsk fisk inte används i kommunala kök. Fiskben är problem i skolor, men matsäsonger glöms också ofta och logistik kan orsaka problem, enligt fiskare i Tervo.

Insjöfisk är en del av gammal finsk matkultur, men det är också en del av nutid, eftersom det är ett miljövänligt och hälsosamt val. Insjöfisk är en resurs som vi absolut inte får glömma bort.

Vi finländare är ofta för modesta med finska råvaror. Andra europeiska unionens länder är mycket ivrigare att skaffa EU:s namnskydd för sina jordbruksprodukter och livsmedel. Som tur fick jag höra rykt att det försöks skaffa en namnskydd för Saimens eller Pielavesis siklöja. Hoppas det lyckas!

--

Närmatstafettens tredje dag började i soligt väder, men slutade i ösregn. I bärområde, Suonenjoki-Haapakoski-Pieksämäki-Virtasalmi-Jockas, diskuterades det förstås hur man får lokala bär i matlistan. 60% av bär, som offentliga yrkeskök använder, är finskt bär. Vi har möjligheter till mycket bättre i Finland. Tyvärr är det ofta pris som avgör val, då bär ofta kommer från utlandet.

Stafettpinnen kom på onsdag till Naarajärvis fängelse. Dagens höjdpunkter var Jockas ungdomars performance under resan. i Virtasalmis kirkonkylän koulu hade det ordnats en närmatdag. Vi åt lunch i Bovalius-institutet. I onsdagens ändstation, Vemos herrgård, nämnde riksdagsledamoten Heli Järvinen ställets nyaste kalv. Kalven fick namnet enligt den nyaste produktionsanläggning: Krunex. Den finaste stunden fick kanske uppleva på en ägglantgård i Jockas, där stafettledare Irma Kärkkäinen blev medlem i internationell äggklubb genom en formel ceremoni. Jockas kommundirektör Heikki Laukkanen gav erkännandet.

Lähiruokaviesti puolimatkassa

2010-08-25T19:35:00.006+03:00

3. Lähiruokaviestin päivä alkoi auringolla mutta päättyi kaatosateeseen. Marja-alueella Suonenjoella-Haapakoski-Pieksämäki-Virtasalmi-Juva puhuttiin tietenkin siitä miten alueellinen marja saadaan ruokalistalle. Julkiset amk:t käyttävät n 60%sti suomalaista marjaa. Parempaankin Suomessa pystyttäisi. Useimmiten hinta kuitenkin ratkaisee, ja silloin marjatkin tulevat kaukaa.
Viesti luovutettiin tänään Naarajärven vankilaan.

Päivän kohokohtia olivat Juvan nuorison performanssit matkan varrella, Virtasalmen kirkonkylän koululla järjestetty lähiruokapäivä, lounas Bovalius -instituutissa.

Päätepysäkillä Vehmaan kartanossa kansanedustaja Heli Järvinen sai kunnian nimetä uusimman vasikan, josta tuli Krunex uusimman tuotantolaitoksen mukaan.

Ja ehkäpä hienoin hetki koettiin munatilalla Juvalla jossa viestipäällikkö Irma Kärkkäinen vihittiin kansainvälisen munakerhon jäseneksi virallisin menoin, mestaroimassa oli kunnanjohtaja Heikki Laukkanen.

Huh mikä päivä.

Närmatstafetten startade från Vaala

2010-08-25T11:38:00.002+03:00

Närmatstafetten startade måndagen den 23.8.2010 från Lamminahon talo i Vaala. Stafetten ordnas för fjärde gång i år.

Riksdagsledamoten Inkeri Kerola hälsade alla välkomna till stafetten. Hon påminde att det är viktigt att mat kan produceras och lagras i Finland under alla omständigheter. Mat är också viktigt för hälsa och för befrämjande av hälsa, enligt henne. "Kostens betydelse borde minnas året runt, inte bara under stafetten".

Vaalas kommundirektör, Tytti Määttä, berättade att närmat är ett medvetet val i Vaala. Beslutsfattare kan påverka val: närmat får inte prefereras, men det är möjligt att formulera anskaffningar så att fräsch är möjligt. Hållbara anskaffningar borde vara en del av kommunens strategi och anskaffningar borde göras på grund av andra kriterier än pris, enligt Tytti. Tytti påpekade också att matsäsonger glömts ofta, men i Vaala är det naturligt att närmat och säsonger iakttas när menyer planeras.

Enligt Vaalas matservicechef, Leena-Kaisa Pärkkä-Hietala, är det möjligt att välja närmat på kommunal nivå, när det iakttas i kommunens strategi och i planering av meny, samt det finns en gemensam vilja att påverka ärendet. Det är möjligt att njuta av fräsch också i kommunala måltider.

Närmatstafettens första dag gick bra, även om det regnade hela dagen. Under resan såg vi bland annat rörsvampar, som man inte sku vilja ha lämnat i skogen. I Pyhäntä fick vi njuta delikata siklöjor och musik. Stafettpinnen gick vidare med kommundirektörer; Tytti Määttä, Vaala - Tuomo Haapalahti, Siikalatva - Jouko Nissinen, Kestilä - Erkki Strömmer, Kiuruvesi.

Till slut av första dagen kom stafettpinnen fram till Tihtilä klockan 19.30. Där fick vi ännu smaka lokal närmat, före det blev dags att fara till bastu och sova.

Närmatstafettens andra dag startade från Kiuruvesis kulturhus tisdagen den 24.8.2010. Riksdagsledamot Hanna-Kaisa Heikkinen sände cyklister iväg. Före starten fick Kiuruvesi Portaat luomuun-diplom som erkännande för hårt arbete för att befrämja ekologisk mat och närmat.

Kiuruvesis pensionerade matservicechef, Helena Juntunen, kämpade hårt för ekologisk mat och närmat och hittade medel, hur maten fås på barns tallrikar på riktigt. Den nya matservicechefen, Helena Laitinen fortsätter hennes arbete och har förbundit sig att jobba enligt samma principer som sin föregångare. Kiuruvesi är en av få kommuner där befrämjandet av närmat och ekologisk mat har inskrivits i kommunens strategi. Ungefär hälften av maten på elevernas tallrikar är närmat i Kiuruvesi!

Järvikalaa on, miksei lautasella?

2010-08-25T10:53:00.004+03:00

Kuva Tero Takalo-Eskola

Lähiruokaviestin toisena päivänä puhuttiin kalasta kun kala-apajien rannoilla kerran mentiin. Viesti kulki Kiuruveden, Pielaveden ja Tervon kautta Karttulaan.
Pohdittiin mikä estää kalan pääsyn julkiseen keittiöön. Muutamat ruodon palasetkin kalassa stoppaavat kalan käytön. Valmiiksi peratussa fileessä jos on ruotoja eivät emännät ota kalaa keittiöön. Syy tietenkin se, että lapset eivät syö jos yksikin ruoto löytyy. Sesonkeja ei myöskään riittävästi hyödynnetä ruokalistasuunnittelussa. Myös logistiikan järjestäminen on hankalaa. Tällaisia syitä kuultiin mm. Tervossa paikalliselta kalastajalta ja kalanjalostusyrittäjältä.
Järvikala on yksi suomalaisen ruokakulttuurin ikiaikaisista kivijaloista. Mutta se on myös nykyaikaa, sillä järvikala on erittäin ilmastoystävällinen ja terveellinen valinta ruokalistalle, ja ansaitsisi nykyistä enemmän arvostusta.
Me suomalaiset olemme aivan liian vaatimattomia omien raaka-aineidemme kanssa emmekä osaa arvostaa niitä riittävästi; muut maat näyttävät ehtivän ensin EU:n nimisuoja-asioissakin. Tietoa on tihkunut että Saimaan ja/tai Pieleveden muikulle oltaisi puuhaamassa nimisuojaa, hyvä juttu. Nyt puuhamiehet vauhtia pyrstöihin!

LäRVi 2010. Päivä 2. Kiuruvedelle Portaat Luomuun -diplomi

2010-08-24T13:17:00.002+03:00

Lähiruokaviestin toinen päivä ti 24.8.2010 starttasi Kiuruveden kulttuuritalota
kansanedustaja Hanna-Kaisa Heikkisen lähettämänä. Lehdistötilaisuudessa annettiin tunnustusta Kiuruveden kaupungille uraa uurtavasta työstä lähi- ja luomuruoan edistämisessa. Kiuruvesi sai Portaat Luomuun -diplomin.
Kiuruveden kaupungin keväällä eläkkeelle jäänyt ruokahuoltopäällikkö Helena Juntunen on luomupioneeri, visionääri ja suunnannäyttäjä. Hän taisteli lähi- ja luomutuotteiden puolesta, etsi keinot ja tavat miten tuore ruoka saadaan lasten lautasille. Hänen työtään jatkaa nyt Helena Laitinen, joka on yhtä sitoutunut työhön kuin edeltäjänsä.
Tulokset Kiuruvedellä ovat hienoja: tällä hetkellä koululaisten lautasilla on noin puolet lähiruokaa. Kiuruvesi on yksi harvoja kaupunkeja joissa ruoasta on tehty jo vuosia sitten päätöksiä ylimmällä mahdollisella taholla. Kiuruvesi on kirjannut luomu- ja lähiruoan käytön kuntastrategiaan asti.

Tuoreeks terveeks'

2010-08-23T20:47:00.002+03:00

kuva Tero Takalo-Eskola

Viestin ensimmäinen päivä saatiin loppuun onnellisesti, tuoreena - koko päivä satoi. Kohokohtia olivat tattimetsät, sieniä silmän kantamattomiin. Pakkohan niitä oli sitten mennä kuolaamaan. Oikein itketti että tatit saivat nyt jäädä metsään. Vaalan kunnan johtaja oli eilen poiminut tatteja tuntikausia niin että niitä ei enää mahdu minnekään, olen kade kade kade!
Pyhännällä retkikunta nautti paistetuista muikuista ja lauluesityksistä. Kokokohtia olivat ilman muuta myös kunnan/kaupunginjohtajien viestin vaihtohetket, Tytti Määttä Vaala - Tuomo Haapalahti Siikalatva - Jouko Nissinen Kestilä - Erkki Strömmer Kiuruvesi.
Ensimmäisen viestipäivän päätteeksi viesti saapui klo 19.30 Tihilän hirvimajalle, jossa tarjoiltiin mykyrokkaa, tehty hirvenlihasta, sisäelimistä, verestä ja jauhoista mykyt. Kiuruveden kunnan koululaisille tarjotaan usein mykyrokkaa ja lapset rakastavat sitä. Yksikin lukiolainen palasi Kiuruvedelle sen takia että sai mykyrokkaa, toisen kunnan koulussa ei saanut. Polkijoiden fiilikset olivat koko päivän rennot sateesta huolimatta. Nyt saunaan!

Lähiruokaviestillä nautitaan tuoreesta ruoasta

2010-08-23T18:00:00.002+03:00

Neljäs perättäinen lähiruokaviesti alkoi Vaalasta Lamminahon talolta.
Kansanedustaja Inkeri Kerola toivotti polkijat tervetulleeksi viestille. Hän muistutti, että huoltovarmuuteen littyvät asiat ovat tulleet yhä lähemmäs ihmistä ja että ruoan tuotannon ja säilyttämisen toimivuus olisi tärkeä miettiä myös kriisien aikana. Ihminen on kokonaisuus, ja meidän tulisi kuunnella kehoamme paremmin. Terveyden edistäminen ruoka, hyvä ravinto etusijalla.
Inkeri korosti, että hyvän ravinnon ja ruoan tulee olla etusijalla terveyden edistämisessä. "Ravinnon merkitykset tulee muistaa ympäri vuoden, ei vain viestin aikana".
Vaalan kunnanjohtaja Tytti Määttä kertoi, että Vaalassa lähiruoka on tiedostettu valinta. Päättäjät voivat vaikuttaa hankintoihin: lähiruokaa ei saa suosia, mutta hankinnat voidaan rakentaa niin, että tuore on mahdollista.
Kestävät hankinnat tulee nostaa Tytin mukaan kunnan strategiaan, eikä hinta saa olla hankinnoissa ainut vaikuttava tekijä vaan laatu täytyy myös ottaa huomioon. Osatarjousten salliminen on myös tärkeää. Tytti totesi, että pienellä on mahdollisuudet hankkia tuotteet suoraan tuottajalta, eikä välissä välttämättä tarvitse olla tukkua: kun tuottajat tunnetaan, on yhteistyö helpompaa. Toisaalta yrittäjien tulee myös osata vastata tarjouspyyntöihin.
Tytin mukaan on harmillista, että kauden mukainen ruoka on unohtunut hankinnoistakin. Tytin mukaan on luonnollista, että Vaalassa tarjotaan lähiruokaa ja ruokalistat suunnitellaan niin, että lähiruoka on mahdollista.
Tytti antoi myös terveisiä valtiontason päättäjille lihan paikallistason jalostamisen puolesta. Lihan jalostaminen on tullut paikallisesti vaikeaksi, ja jalostuksen keskittäminen on hävittänyt pienet teurastamot - tälle tulisi tehdä jotain!
Vaalan ruokapalvelujohtaja Leena-Kaisa Pärkkä-Hietalan sanoin: lähiruoan käyttö on mahdollista kuntatasolla, kun se otetaan huomioon kunnan strategiassa ja ruokalistasuunnittelussa sekä kunnasta löytyy yhteinen tahtotila. Tuoreesta voi nauttia myös kuntaruokailussa!

Linnasta linnaan. Neljäs lähiruokaviesti starttaa huomenna maanantaina Vaalasta

2010-08-22T10:44:00.001+03:00

Pyörät on pakattu, urheilukamppeita keräillään, lähiruokaviesti alkaa huomenna Vaalasta. Kansanedustaja Erkki Pulliainen lähettää viestin matkaan klo 10.00. Maanantaina Lähiruokaviesti-delegaatio luovuttaa Pelson vankilalle Kestävät valinnat –vetoomuksen n.klo 13. Tänä vuonna viesti kulkee "linnasta linnaan", viestin aikana nimittäin vieraillaan muun muassa vankiloissa ja loppujen lopuksi viesti päätyy Tasavallan presidentin linnaan perjantaina. Presidentti on viestin suojelija ja ottaa vastaan kaikkien joukkueiden terveiset.

Koko viestin idea on viedä tietoa valtioneuvoston tekemästä päätöksestä edistää kestäviä ruokavalintoja julkisissa keittiöissä. Viestin aikana keskustellaan siitä miten tuore ja sesonginmukainen ruoka mahdollistetaan kuntien ja valtioiden keittiöissä. Tänä vuonna erityisiä kohteita ovat valtion keittiöt, mukaan on saatu vankiloiden lisäksi muun muassa Puolustusvoimat. Tuore on mahdollista!

Saan olla jälleen VIP joukkueen kapteenina matkalla. Suuressa VIP- joukkueessa polkevat lähes kaikki kunnan ja kaupungin johtajat sekä kansanedustajat matkan varrelta.

Upea viesti on tulossa.

Uudet E-koodit Pohjoisen keittiön vetureiksi

2010-08-20T15:50:00.001+03:00

Uusi Ny nordisk mat ohjelmakausi on alkamassa. Eilen kokoontui joukko suomalaisia pohtimaan mitä Suomi haluaa uudesta kaudesta. Selviä intohimoja ei juurikaan ollut, mutta yhteen ääneen todettiin että nyt uudella ohjelmakaudella otetaan enemmän irti kuin edellisellä.

Suomen Pohjoismaisen yhteistyön puheenjohtajuuskausi on ensi vuonna. Ei ole salaisuus että yksi pj kautemme teemoista tulee olemaan tavalla tai toisella ilmastokysymyksiin liittyvä. Tämä ilmastoteema sopii vallan hienosti Pohjoismaisen uuden keittiön ajatukseen, sillä luontoomme, sijaintiimme, ilmastoomme ja luontaisiin raaka-aineisiimme nojaava keittiö on erittäin ilmastoystävällinen. Mietipä vaikka luonnon kalaa, marjoja, juureksia, sieniä, riistaa. Siitä ei enempää vähähiilisemmäksi ruokavalio tule.

Crisa Lindgren, Kiehuu 10+ projektin uuttera ja intohimoinen puuhamies lipsautti uuden pohjoisen keittiön E-koodit: Ekologisuus, Esteettisyys, Eettisyys, Energiansäästö. Ihan valtavan hyvät ee-koodit hyvinsyöville pohjoismaalaisille!

Oletko sinä Hyvinsyöjä?

2010-08-17T12:27:00.001+03:00

Arvostatko ruokaa? Haluatko tietää ruokasi alkuperän? Syötkö usein sesongin mukaan? Suositko mielelläsi kasviksia? Etkä heitä ruokaa roskiin? Keität, kuljetat ja kaapitat turhia kuormittamatta?

Onneksi olkoon, olet Hyvinsyöjä! Käy rekisteröitymässä ja katsomassa ketkä muut ovat liittyneet Hyvinsyöjiin www.hyvinsyöjä.fi

Tehdään hyvää itselle ja ympäristölle - ollaan Hyvinsyöjiä!

Viikko maratoniin

2010-08-07T14:44:00.001+03:00

Viikon päästä juuri tähän aikaan olen kupla otsassa Olympia stadikan vierellä vessajonossa hermoilemassa. Startti on vasta klo 15, en ole koskaan lähtenyt niin myöhään maratonille. Mietityttää miten lounas ja tankkaus sitä ennen onnistuvat.

Tänä vuonna valmistautuminen on mennyt vähän löysin rantein ja löysin vantein. Juoksuohjelmaa en ole noudattanut niin orjallisesti kuin ennen ja kilometrejäkin on kertynyt vähemmän. Pitää toivoa että laatu korvaa määrän, vetoja ja kovempia vetoja olen harrastanut aiempaa enemmän. Golfin aloittaminen on selvästi syönyt aikaa juoksulta, ne kaksi eivät kyllä sovi yhteen. Neljän tunnin kävelyn jälkeen ei enää tee mieli lenkille... Toisaalta nyt olen (vielä) saanut olla terveenä, toisin kuin aiempina kertoina kun vielä viikkoa ennen oli epävarmaa koko startti. Kop kop puuhun.

"Viimeistely" hoidetaan nyt tulevalla viikolla kevyellä hieronnalla, hiilarilla ja tankkausjuomalla. Huomenna on viimeinen kohtuullinen lenkki, maks 10 km ja sen jälkeen vain parin kilometrin fiilistelyä. Noudatan jonkun viisaan neuvoa että "älä tee mitään ennen maratonia mitä et ole tehnyt aikaisemmin tai tekisi normaalisti". Siksi mitään jippoja en meinaa enää tehdä, kaikki voitava on jo tehty vuoden aikana. Nyt mennään vain nauttimaan.

Jos keli on kuten nyt +28C tuo se oman haasteensa matkaan. Kannustusta tarvitaan. Kaikki mukaan huutamaan ensi la 14.8. !

Söisitkö itse lounaasi klo 10.30 ja 20 minuutissa?

2010-08-06T14:52:00.000+03:00

Kouluruokailun järjestämisestä on saatu uudet selvitykset jälleen kun OPH selvitti oppilashuollon tilaa. Tulokset antavat totuudenmukaisen kuvan kouluruokailusta. Työmaata kouluruokailussa riittää edelleen. Kyselystä selviää että kolmannes kaikista kouluista tarjoaa lounaan jo ennen klo 10.30. Kenellä on tässä vaiheessa nälkä? Sitten ihmetellään kun lapset eivät syö, tai jos syövät ovat iltapäivällä taas nälkäisiä jos välipalaa ei ole tarjolla.

Ruokailuun varataan yleisimmin puoli tuntia, mutta alakouluista kolmannes antaa koululaisten syödä vain 20 minuuttia tai vähemmän. Lyhyt ja liian aikainen lounasaika kertoo selkeästi arvostuksesta; näissä kouluissa kouluruoka ei ole arvossaan. Kyse on kuitenkin pienistä järjestelyistä.

Entä miten mahtaa toteutua kasvatuksellinen puoli kouluruokailussa? Opettaja ruokailee vain alle puolessa yläkouluissa oppilaiden kanssa, onneksi alakouluissa sentään valtaosassa. Oppilaita ohjataan oikean ateriakokonaisuuden valintaan suurimmassa osassa kouluja, mutta vain harvoissa kouluissa malliateria katetaan oppilaiden nähtäväksi. Olen nähnyt yläkoululaisten lautasia Sitran (Leipätiedotus) hankkeen kuvaamina. Niistä vain muutamat sadasta olivat sitä mitä pitäisi.

Kouluruokailu on yksi terveen yhteiskunnan pilari. Miksi näihin asioihin ei kiinnitetä huomiota?
Tästä raporttiin , sivulta 99 alkaen kouluruokailun tilannetta.

Julkisten ruokahankintojen kilpailuttamisessa on varaa parantaa

2010-08-03T09:20:00.000+03:00

Takaisin ruotuun kesälomalta ja heti tutkimustulosten kimppuun.
Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma (Sre) julkaisi viikko sitten tutkimustuloksia julkisten ruokapalveluin hankinnoista (www.sre.fi). Tutkimuksessa kysyttiin mistä ruoka lasten ja vanhusten lautaselle tulee, samalla selvisi miten julkiset tahot ostavat.

Kaikista raflaavin uutinen tutkimuksesta on mielestäni se että julkisen ruokapalvelun tärkeyttä ei edelleenkään nähdä. Vain noin neljännes julkisista organisaatioista on määritellyt kattostrategioissaan ruokapalveluille tavoitteita tai elintarvikkeille laatulinjauksia. Ruoka on mitä suurimmassa määrin arvovalinta; arvokeskustelu tulisi käydä siitä mistä ja miten tuotetusta ollaan valmiita maksamaan. Ruokapalvelun strategian tuleekin olla osana kunnan strategiaa.

Hinta ei saa olla ainut kriteeri, jolla hankintoja tehdään. Ruokahankintojen suhteen laadun määrittäminen on kuitenkin vielä kovin lapsen kengissä, huomattiin tutkimuksestakin. Kunnallisten ruokapalveluiden arvo on eräiden arvioiden mukaan yli miljardi euroa vuodessa, ruokahankintoihin käytetään vuositasolla noin 300 miljoonaa euroa. Vaikka ruokapalveluiden siivu esim. kunnan kokonaistaloudesta on pieni (noin 2-3%), on näkyvyys ja vaikuttavuus suuri, sillä ruokapalvelut liittyvät kuntien ydinpalveluihin läheisesti. Julkisten ruokapalvelujen kautta voidaan vaikuttaa alueen elinvoimaisuuteen ja työllisyyteen, ennakoivaan terveydenhoitoon ja jopa huoltovarmuuteen.

Kilpailuttamisessa voidaan täysin laillisesti painottaa kokonaistaloudellisuutta, tuotteiden laatua, turvallisuutta ja ympäristövaikutuksia. Hankintaperusteisiin voidaan määritellä vaatimuksiksi esimerkiksi leivän ikä, mahdollisuus käyttää pakastettuja marjoja ilman kuumennuskäsittelyä tai aikaa perunan kuorimisesta. Hankintalaki mahdollistaa myös sesongin tuotteiden hankkimisen kilpailutuksen ulkopuolelta teemaviikkojen aikana.

Kaikki lähtee kuitenkin poliittisesta päätöksenteosta ja tahtotilasta, sen jälkeen kilpailuttamiseen on saatavissa apuja.

Los Paellas, viva Espanja

2010-07-12T23:12:00.002+03:00

Paellaa muurikalla, jalkapallopelin kunniaksi tehtiin paellaa mökillä. Meillä on suuri muurikka, ja sillä paellan kääntely on yhtä juhlaa. Kovin usein paellaa en ole harrastellut, viimeksi tasan 10 vuotta sitten juhannuksena tällä samaisella pannulla. Nyt muurikka oli rauhassa ruostunut ainakin viitisen vuotta ja sen putsaus kesti tuntikausia, mutta onnistui. Tämä paella resepti on kokoelma erilaisten reseptien yhdistelmää. Sanoisin että tämän resptin juju on viinissä sekä sitruunassa -hapokasta:)

Tärkeintä on hyvä fiilis ja seura sekä viileä ruoantekojuoma kokeille. Erään ohjeen mukaan: "pakkaa kamat autoon, aja vuorille, kukin heittäköön pannuun tuomisensa ja siinä hämmennellessä voitte alkuun nauttia punaviinistä ja seurasta".

Paella muurikassa noin 6:lle
Kanan koipia, esim koipinuijia n 12 kpl
2 sipulia silputtuna
Ainakin 7 valkosipulin kynttä
Vähintään 6 dl puuroutumatonta riisiä
2,5 l kanalientä esim. kuutiosta
3 paprikaa pilkottuna
4 tomaattia pilkottuna
Sahramia 1/3 tl
2 dl valkoviiniä, ainakin
Isoja ja pieniä katkarapuja n 400 g yhteensä
Herneitä, 2 dl
1-2 simpukkasäilyketölkkiä
2 sitruunaa, toisen mehu puristetaan sekaan ja toinen pilkotaan lautasille
Öljyä
Suolaa

-Ohje: kuullota sipulit, lisää broilerin koipinuijat ja ota niihin pinta, siirrä broilerit sivummalle kypsymään hitaasti. Heitä sipulin sekaan paprikat ja tomaatit ja sen jälkeen riisit ja lisää vähitellen kanaliemi ja viiniä. Kun riisi on lähes valmis lisää sahrami, suolaa kenties ja loput ainekset. Sitruuna ja simpukat sekä katkat ovat olennaisia maun kannalta.

Kyllä oli hyvää! Ja Espanja voitti.

Vierassyndrooma

2010-07-07T17:55:00.001+03:00

Minulla on sellainen "vierassyndrooma". Aina kun tulee vieraita, ruokavieraita (eihän ne muuten tule), etsin jonkin täysin uuden reseptin, enkä valitse vahingossakaan jo testattuja ja varmoja onnistumisia (paitsi se savulohi). Ja nämä vierastarjoomukset ovat usein joko sotkevia tai suuritöisiä, ainakin täysin uusia kokemuksia joista ei voi olla varma. Ilmeisesti pidän jännityksestä. Yleensä homma menee melko putkeen, paitsi kastikkeiden kanssa, kerran on kastike lentänyt jonkkaan...

Kohta vieraat kilkuttelevat ovikelloa, ja mitä meillä on tänään? Ensinnäkin on grilli-ilta, tietenkin. Grilliin menee punajuurinyytit ja esikeitetyt! ribsit, muun muassa. Nyyttien ohje on yksinkertainen, otin sen jostain liitteestä äskettäin.

Punajuurinyytit
1 kg punajuuria, kuori, kuutioi
Paketti 170g sinihomejuustoa
Basilikaa, iso nippu
1 dl kermaa + suolaa
-> sekoita keskenään ja annostele folionyytteihin, lisää tuo kerma vasta kun nyytit ovat kypsyneet grillissä 20 min.

Ribsit
Otin uuden ohjeen jossa possun kylkipaloja kehoitettiin keittämään ensin mausteliemessä (mustapippuria, laakerinlehteä, porkkanaa, valkosipulia) 1,5h. En ole koskaan tehnyt näin ennen, että ensin keitellään ja sitten grillataan. Mutta voipi olla että tulee hyvä näinkin. Keittämisen jälkeen meinasin vielä heittää päälle madinadia ja sitten grilliin...

Ämpäriperunat

2010-07-04T11:30:00.001+03:00

Toukokuussa istutetuista ämpäriperunoista nostettiin ensimmäinen "sato". Perunaa tuli mukavasti, maksimissaan puoli kiloa. Lukumäärällisesti perunoita oli noin 20 kpl, joista osa oli vain peukalon pään kokoisia. Mutta kylläpä olivat hyviä:)

Tummaa valkosipulileipää

2010-06-28T08:08:00.001+03:00

Tässä on valkosipulileipää latvialaisittain. Kerrassaan hieno alupala. Kysyin tarjoilijalta miten nämä tehdään. Leikataan tumma leipä tangoiksi ja friteerataan tangot. Sitten sivellään valkosipulia tai raastetaan sitä päälle, siinä se. Olemme nähneet näistä täällä Jurmalassa eri versioita, mutta aina leipä on ollut friteerattua ja syntisen hyvää. Ja tummaa.

Kullan hintaa Jurmalassa

2010-06-26T12:59:00.001+03:00

Tulipa lähdettyä Jussiksi Riikaan, ja Jurmalaan. Nyt rantatuolista on mukava naputella eilisestä ravintolakäynnistä. Ensinnäkin hintatason on kohtuullinen.

Meillä on miehen kanssa syntynyt oma käsite "kullan hinta". Ulkomailla kun ollaan, sanotaan usein että mennään katsomaan kullan hintaa. Alunperin tämä juontui yli 10 vuotta sitten matkasta Andorraan josta ostettiin vihkisormukset -ja oikeasti vertailtiin kullan hintaa. Nykyään samaa sanontaa käytämme aina kun pitää tsekkailla hintatasoa. Vähän kuin bigmac-indeksi.

Eilen siis ravintolassa kullan eli tässä tapauksessa skumpan (Freixenet) hinta 10,5 e/plo osoitti että melko mukavaa tasoa on ruoan ja juoman hinta.

"Perus"ruokaravintelin listalla oli paljon...karppia, ja silakkakin. Ja perunaa. Jälkiruokalistalla oli tämä kuvassa oleva kuulemma hyvin perinteinen ruokalaji perunalettu smetanalla höystettynä. Perunaa oli selkeästi raastettu ja kenties munamaidossa sotkettu ja pannulla paistettu, olisiko se kuitenkin ollut pannukakku? Suolainen jälkkäri, yksi riitti aikuisille, sen verran täyttävää.

Helsinki nostaa ruokakulttuurin isosti esille

2010-06-20T19:45:00.000+03:00

Huomenna maanantaina Helsingin kaupunginhallituksen esityslistalla on kaupungin oma ruokakulttuuri-ohjelma. Kaupunginjohtaja Pajunen asetti helmikuussa työryhmän valmistelemaan asiaa. Tavoitteena on kehittää Helsingistä suomalaisen ruokakulttuurin edelläkävijä. Upea idea ja kerrassaan hieno ja rohkea veto kaupungilta! Onnittelut jo nyt!

Taustatyötä kaupungin ruokakulttuuriohjelmaan on tehty mittavasti ja benchmarkia on haettu monista suurkaupungeista, joissa ruoka on noteerattu poliittisessa päätöksenteossa. Helsingin esitys, josta huomenna päätetään, ottaa kokonaisvaltaista näkökulmaa ruokakulttuuriin. Esityksessä puhutaan mm. lähiruoan käytön lisäämisestä, urbaanista ruoan tuotannosta, kuntalaisten oikeudesta hyvään julkiseen ruokaan, ruoan ympäristörasituksen pienentämisestä, torien ja suoramyynnin elvyttämisestä jne. Sinne on kirjattu suoria tavoitteita, jopa hyvin kunnianhimoisiakin, liittyen mm. luomuruoan lisäämiseen.

Jos kaupungin hallitus näyttää huomenna vihreää, on se alku hienolle kaupunkikuvan kohottamiselle, kaupungin elivoiman ja kilpailukyvyn kasvulle sekä vihreämmän ja viriilimmän elämäntavan juurruttamiselle kaupungin koneistoon - Helsingistä tulee entistä vetovoimaisempi.

Haaveet toteutuu; esitys kansalliseksi ruokastrategiaksi!

2010-06-19T12:35:00.001+03:00

Kyllä nyt laulattaa; päässä vain soi "I want it all, I want it now" - and I got it all now. Esitys kansalliseksi ruokastrategiaksi 2030 "Huomisen ruoka" julkaistiin eilen. Se ottaa kantaa siihen miten ja mitä me suomalaiset syömme tulevaisuudessa.

Esityksessä listataan ensimmäistä kertaa ääneen monet toimet ja päätöksiä vaativat asiat, joiden takia olen vuosia työtä tehnyt. Tuntuu että palkka vuosien tappelusta ja "huudosta" on taskussa, vihdoin. Kiitos kiitos kiitos. Siellä on kaikki:
- uudenlainen valtionhallinnon organisaatio ruoka-asioihin (Sre on tämän jo pilotoinut, hyvin toimii)
- kuluttajalle asti näkyvä jäjitettävyys- ja vastuuketju (oma tärkein työni draiveri, Laatuketjun tärkein asia)
- pk sektorille oma luukku / etujärjestö tai ainakin asiamies
- alueellinen huoltovarmuus tunnustetaan valtakunnallisen tueksi
- ruoan ja sen tekijöiden arvostuksen kohottaminen (Sre:n pääasia)
- kouluruokailun ja muun julk ruokailun laadun parantaminen
- terveysviestinnän nykyaikaistaminen
- kotitalouden opetuksen vahvistaminen ja aikaistaminen (nyt mennään juuri väärään suuntaan)
- lasten ja nuorten aktivointi, ruokaan käsiksi, itse tekemään
- julkisen ruokapalvelun rooli kestävyyden edistämisessä (sre pääteema vuonna 2010)
- ympäristövastuullisen syömisen viestintä mm. sos mediassa (Sre tekee syksyllä.. En kerro enempää)
- ruokasektorin imagon ja kuluttajien tietämyksen parantaminen (Laatuketjun ydintä)
- ruoka on kokonaisvaltaista hyvinvointia
- maku on 1. asia!!
- positiiviset verokannusteet kalalle, vihanneksille, hedelmille, marjoille (saadaanko 0%-alvi ensi hallituskaudella?)
- kouluhedelmä/päiväkotihedelmä (marja) osaksi jokaista arkipäivää
... Ja monta muuta asiaa.

Listasta jo näkyy että esitys ruokastrategiaksi ei olekaan maatalouspolitiikkaa, vaan ruokapolitiikkaa - ensimmäistä kertaa.
Kyllä nyt tuli kannustetta virkamiehen tylsään :) elämään - jaksaa kun tietää että oikeita asioita tapahtuu.
Eiku käärimään hihat. Jihaa.
www.mmm.fi

EU puhuu jäljitettävyydestä - koska Suomi?

2010-06-14T18:25:00.000+03:00

Olen puhunut ja pulissut ruoan jäljitettävyydestä viimeiset kahdeksan vuotta. Ja ihmetellyt miksi Suomessa, joka on kuin pieni saari, ei osata/haluta hyödyntää suhteellisen helposti toteutettavaa jäljitettävyyden mahdollisuutta markkinaetuna. Kyllä, nyt sanot että jäljitettävyyshän on pakollista (yksi taaksepäin ruokaketjussa ja yksi eteenpäin periaatteella). Se on pakollista ruokaketjun toimijoille mutta minä kuluttajana en juurikaan voi saada tietoa ruokani alkuperästä, vaikka haluankin. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Tällä viikolla vietetään EU:n Veterinary Weekiä Brysselissä. Aiheena on jäljitettävyys.
Aiheesta löytyy myös kaksi suomenkielistä videota:
http://ec.europa.eu/food/animal/identification/videos/FI.wmv
http://ec.europa.eu/food/animal/identification/videos/AT_FI.wmv

Muutamia rohkaisevia esimerkkejä löytyy Suomestakin, mutta jäljitettävyyden vieminen kuluttajalle asti on vielä lapsen kengissä. Miksi? Siksi että meidän ei ole vielä tarvinnut todistaa kuluttajille että ruokaketju toimii luotettavasti ja yhteistyössä - toivottavasti ei näin koskaan käykään. Mutta voisimmeko joskus mennä etujoukoissa, ja luoda järjestelmän, jolla todennetaan suomalainen ruoan tuotantotapa, vastuullinen ja kestävä tuotanto. Kaikki tiedot ja systeemit tämän luomiseen olisi jo olemassa, tarvitaan ainoastaan ruokaketjun yhteinen päätös. Suomessa, insinööritaidon suurmaassa, ko systeemin luominen (jota videoissakin esitetään) olisi pikku juttu.

Matti Jämsen Bocus d'Or kisaan!

2010-06-09T09:29:00.000+03:00

Keittiömestari Matti Jämsen (30) sijoittui kuudenneksi 7.-8.6. Genevessä käydyssä Bocuse d'Or Euroopan karsintakilpailussa. Hienolla suorituksellaan Jämsen varmisti finaalipaikan maailmankuuluun Bocuse d’Or -kilpailuun, joka pidetään Lyonissa tammikuussa 2011 - kertoo Gastronomie Finlande -säätiön tiedote tänään.

Pääsin tapaamaan Mattia toukokuussa hyvän ruoan äärellä. Matti oli äärimmäisen luottavainen ja lähti voittamaan kisaa pilke silmäkulmassa. Matti oli valmistautunut hyvin, täysipäiväistä treeniä oli vedetty tiiviisti pari kuukautta ennen karsintakisaa. Jokaisen yksityiskohdan hionta oli viety äärimmilleen ja kaikkia työvaiheita oli harjoiteltu satoja kertoja. Päivät olivat harjoitusjaksolla venyneet ympärivuorokautisiksi... huh huh.

Eilinen suoritus oikeuttaa Matin osallistumaan Bocus d´Or kisaan, joka on maailman arvostetuin ruoanvalmistuskilpailu. Se järjestetään joka toinen vuosi Lyonissa. Suomen paras sijoitus on vuodelta 1999, jolloin Michael Björklund sijoittui viidenneksi. Loppukilpailuun vuonna 2011 osallistuu 24 maata.

Valtavasti onnea Matti, upea suoritus, nyt lomalle vähäksi aikaa ja sitten kohti Lyonia!

Levande utomhusmatkultur i Stockholm

2010-06-04T16:38:00.000+03:00

Några snabba observationer från en vecka i Stockholm. Först, det finns mera ekologisk mat än i Finland. Min åsikt kommer från till exempel frukostbordet: där var ekologisk lax och olika slags frukter. Också mataffärer syns ha större sortiment av ekologiska produkter än vi har.

Kafé- och restaurangkulturen är lite som vid Medelhavet; alla platser är fulla av utomhuskaféer och restauranger. Det är härligt att ta ett glas vin och några småbitar (sushi, tapas etc.). Restaurangerna behöver inte vara så formella, en husvagn kan vara ett kök. Stolar och bord på gatan räcker om du har god mat att bjuda på.

Champagne! Champagne kan man dricka på varje plats, även på festområden där i Finland bjuds bara varm öl. Till exempel "Smaka på Stockholmfesten" hade ett champagnestånd. Okej, kanske här i Stockholm lever mera miljonärer än i Finland. Champagnekulturen har utvecklats starkt under de senaste åren här i Sthlm. Finland följer efter Sverige i den här saken. Och också den här saken: för i tiden söp svenskarna bara i helgen, nu dricker dom även på vardagar och fortfarande på helgen.

Människor dricker och äter mera utomhus. När det är en vacker dag, är många ute och har picknick, även mitt i veckan. Matkryssningar är mycket populära, speciellt företag utnyttjar kryssningar ofta.

PS. Den här veckan har varit speciell för dom som har slutat gymnasiet. Det har varit flera tiotals lastbilar som kör med festande tonåringar. Och de var mycket berusade och badade i Sergelstorgs fontän...

Kotitalouden oppitunteja eikä valinnaisuutta lisätä, plääh

2010-06-03T23:38:00.000+03:00

Peruskoulun opetussuunnitelma menee uusiksi. Mutta ei niin kuin piti, sillä kotitalousopetus ei saanut lisää tunteja eikä valinnaisuutta. Kotitalousopetuksen näkökulmasta valinnaisuus vähenee ja rajoittuu. Kotitalousopetukselle jää entinen 3 vuosiviikkotuntia, mutta valinnaisuus on rajoitettua tai enemmän ohjattua aikaisempaan verrattuna. Kotitalous on oppilailta kokemuksia kysyttäessä liikunnan ohella mieluisin oppiaine. Että näin.

Liikuntaa lisätään ja tervystietoa vähennetään. No joku sopu ja balanssi oppiainejakoon piti löytää, mutta silti, ymmärrys ei riitä köksänopetuksen vähäiseen määrään. Siellä jos missä opitaan elämää varten!

Perusopetuksen yleisiä valtakunnallisia tavoitteita ja tuntijaon uudistamista valmistellut työryhmä luovutti ehdotuksensa opetusministeri Henna Virkkuselle tiistaina. Esitys menee lausunnoille ja sitten eduskuntaan.

Ruokaa ja rakkautta Tukholmassa

2010-06-02T23:15:00.001+03:00

Kun ruokapääsihteerin on vietettävä viikko Tukholmassa on siellä samaan aikaan tietenkin "Smaka på Stockholm" -viikko. Min tur:)
Ruokajuhlia vietetään Kungsträdgårdenilla keskiviikosta sunnuntaihin. Vuoden teemana on ekologiset ruokavalinnat ja vihreät elämykset - kuinkas muutenkaan (Sre:n vuoden teemahan on sama). Kuninkaallinen puutarha on täynnä erilaisia kojuja, ruoan ja juoman tarjoajia, suuria esiintymislavoja jne. Onpa paikalla muun muassa Ahvenanmaankin oma ständillä, sieltä sai ostaa mm. pannukakkuja. Viikon avasi tänään maatalousministeri Erlandsson ja tukholmalaisia viihdyttivät lukuisat bändit ja kuorot sekä varsinkin ruoka- ja juomaelämykset.

Parhaillaan on menoss myös Love Stockholm viikot, jotka huipentuvat kuninkaallisiin häihin. Jokainen näyteikkuna hehkuttaa häitä, löytyy virallista hääserviisiä ja suklaata, kaiken maailman tavaraa ja päivittäin huutavat hehkuttavat milloin mitäkin. Eilen luettiin mitä kuningas antaa vävylleen lahjaksi ja tänään miksi prinsessa vieräytti kyyneleitä eilen kuulutusten jälkeen. Koko kaupunki on puunattu kauniiksi, kukkaistutukset ovat moitteettomia ja muut valmistelut ovat huipussaan. ...It's Love in the Air.

Tukholma näyttänyt viikon aikana muutenkin parhaat puolensa. Olen ollut todella "ulkomailla", en vain Ruotsissa. Joka kuppila on levittäytynyt kadulle, ulkoilmaterassit sohvineen ovat vallanneet kadut ja kulmat. Jos istumapaikat ovat loppuneet, on otettu lisää kansituoleja ja laitettu pari pöytää väliin, mitä sitä nyt pingottamaan - ei menisi läpi Suomessa?
Kannattaa tulla ulkomaille Ruotsiin, ihan mahtava tunnelma, ruoka- ja seurustelumestoja on vaikka kuinka ja ruokakokemukset ovat olleet tähän asti pelkästään positiivisia .

Partsilta pöytään

2010-05-21T11:09:00.000+03:00

Vihreä Sivistysliitto on julkaissut sivut ja hankkeen Partsilta pöytään. www.partsiltapoytaan.net . Käypä vilkaisemassa. Sivuilta saa kivoja vinkkejä pienen tilan viljelyyn ja puidaan siellä laajemminkin mm. lähiruoka-asioita.

Ekat parsat - aaah

2010-05-21T10:52:00.000+03:00

Tässä kevään ensimmäiset parsat. En osta ulkolaista parsaa, siksi odotan aina että "luottotoimittaja" antaa kuulua itsestään, ja sitten eikun nautitaan. Tämä ensimmäinen satsi ei ehtinyt kauan vanhentua, hinku oli sen verran kova että nämä vain keitettiin suolalla maustetussa vedessä, tasan 3 minuuttia, valettiin voisulaa päälle - ja syötiin siltä istumalta.

Luomua lissää

2010-05-19T14:45:00.001+03:00

Luomu kiinnostaa, yhä enemmän myös tuottajia. Viime vuonna luomuvalvontaan liittyi 250 uutta tilaa. - yhteensä Suomessa on 3831 luomutilaa. Lihapuolelta naudantuottajia on eninten, maidontuottajat ovat toisena ja lampaanlihan kolmantena. Luomussa on yhteensä noin 160 000 hehtaaria, keskimääräisen tilakoon ollessa noin 40 ha, sanova viimeisimmät tilastot.

Mistä sitten tuot kiinnostus lienee johtunut? Varmasti lannoitteiden hinnan noususta, ja kaipa huuto kuluttajapuoleltakin on saanut viljelijöitä suuntautumaan luomuun. Tai sitten ihan oma etu, kuten palkittu luomuhunajan tuottajakin totesi että oma terveys ja saastunut kaivo olivat syynä tuotantosuunnan muutokseen.

Luomu ei silti ota lähteäkseen lentoon Suomessa. Taas on tehty markkinoista ja ketjusta uusi selvitys, missä mätää. Selvitys on kommentoitavana ja luettavissa osoitteessa: http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/muutjulkaisut/5pV0Btll2/Luomutietoraportti.pdf

Sain itse ahaa -elämyksen viime vuonna kun olimme erään saksalaisen toimittajan kanssa saunomassa supisuomalaisella mökillä, luonnon keskellä, mutta vain 50 km Helsingin keskustasta. Puhuimme paljon luomusta, ja siitä miksi se ei ole lyönyt täällä läpi. Hän vain totesi noustessaan järvestä että "katso itse ympärillesi, teillä on luonto, ja ihan lähellä". Suomalaisten luontosuhde ja suhde ruokaketjuun on siis ilmeisesti vielä jossain mallissa, Keski-Euroopassa näin ei ole. Olisiko siinä yksi syy että luomulle ei ole ollut Suomessa "tarvetta", vielä.

Kylvöpuuhia

2010-05-15T19:42:00.000+03:00

Tänään illalla minipihan kylvötyöt saatiin lähes tehtyä, yli 20C asteen lämmössä. Jo melkein tunnen rukolan kirpakan maun suussani ja basilikan suloisen tuoksun... ihanaa.

Lapset kylvivät salaattia, sekä punaista että "tavallista" lehtisalaattia, minä rakastamani rucolaa. Lisäksi heitettiin maahan tillin sekä porkkanan siemenet, ruukkuihin basilikaa. Perunaa istutettiin jo viikon alussa ämpäreihin. Tomaatin taimet odottavat vielä terassilla vuoroaan, vielä ei ihan uskalla ettei yöhalla puraise.

Ja eikun odottamaan satoja, toivottavasti säät suosivat.