torstai 26. toukokuuta 2011

Ravitsemussuosituksiin mukaan ympäristönäkökulma?

Maailma kohtaa syömisen ja ruokavalintojen suhteen suuria haasteita tulevaisuudessa, joudumme ottamaan näihin kantaa joka päivä. Ruoan terveellisyys on must, mutta toinen suurimmista lähitulevaisuuden kysymyksistä on, miten saamme vähennettyä ruokailusta tulevia ilmasto ja ympäristöpäästöjä. Tietoa ja suosituksia tulee monesta tuutista, mutta virallisia suosituksia on pääsääntöisesti vain ravitsemuksen osalta.

Parhaillaan ollaan uudistamassa Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia, ja Suomessakin aloitetaan pian kansallisten suositusten uudistaminen - jahka nähdään mihin suuntaan pohjoismaiset kehittyvät. Ravitsemussuositusten uudistamisen yhteydessä olisi syytä ottaa kantaa ympäristöystävälliseen syömiseen, sillä terveellinen ja ympäristöystävällinen syöminen kulkevat lähes käsi kädessä.

Ravinnon osuus yksityisen kulutuksen ilmastovaikutuksista on neljännes. Kun huomioidaan myös rehevöityminen, happamoituminen ja luonnon monimuotoisuuden muutokset, on ravinnon osuus kulutuksen kaikista ympäristövaikutuksista yli kolmannes: enemmän kuin asumisen ja liikkumisen. Meille teollisuusmaille on asetettu 80% päästövähennystavoitteet vuoteen 2050; tähän pääseminen edellyttää suuria muutoksia myös jokapäiväisissä ruokavalinnoissamme ja syömisessä!

Ilmastoystävällinen syöminen on yhtä kuin terveellinen syöminen. Ne eivät ole keskenään ristiriidassa, päinvastoin. Suomalaisiin raaka-aineisiin ja ruokakulttuuriin perustuva ruokavalio antaa erinomaisen perustan niin terveelliseen kuin ympäristöystävälliseen ruokavalioon.

Pohjoismaisilla ja kansallisilla suosituksilla on merkittävä vaikutus niin yksityiseen kuin erityisesti julkiseen ruokailuun, joka ainakin Suomessa noudattaa esimerkillisesti kansallisia ravitsemussuosituksia. Olisi suuri merkitys sillä, jos suosituksissa otettaisi kantaa ympäristöystävällisiin ja kestäviin ruokavalintoihin, sillä pienikin muutos julkisella puolella aiheuttaa suuria kerrannaisvaikutuksia ympäristöön.

Me suomalaiset olemme jo kerran tehneet mahdottomasta mahdollisen: olemme vähentäneet huikeasti sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta viimeisen 40 vuoden aikana pääosin ruokavalion muutoksella. Voimme tehdä saman ympäristön puolesta, jos haluamme. Jo se, että söisimme nykyisten ravitsemussuositusten mukaan, tuottaisi MTT:n tutkimuksen mukaan 16% vähemmän ilmastopäästöjä kuin keskiverto suomalaisen sekasyöjän ruokavalio.

Ympäristömyötäisestä syömisestä on tehtävä samanlainen normi kuin terveellisestäkin syömisestä; sitä paitsi hyvin syöminen ilmaston ja itsensä kannalta antaa myös hyvän mielen.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Sre loppui. Mitä jäi käteen, miltä nyt tuntuu?

Kolmivuotinen taival Sre:tä saatiin pakettiin kuukausi sitten. Tulokset ja raportit ovat ladattavissa netistä, loppuraportin voi myös katsoa 7 minuutin videolta ko. sivuilta.

Mitä jäi käteen erittäin intensiivisesta ohjelmasta? Piti vetää muutama tovi henkeä että itse pääsin vähän kauemmas näkemään ja arvoimaan tätä taivalta.

Hallinnollisesti monet asiat tehtiin toisin. Poikkisektoraalisuus ja uusien kumppanuuksien etsiminen ja löytäminen olivat tärkeitä. Ruokakulttuuriamme ja ruoka-alaa kohtaavat aivan eri tyyppiset haasteet nyt kuin 10 vuotta sitten (esim. ilmastonmuutos, osaamiskysymykset), uusilla kumppaneilla ja tekijöillä on uudenlaisia ratkaisuja näihin kysymyksiin. Otimme ne kumppanit, jotka halusivat tulla mukaan joustavaan erilaiseen ohjelmaan - emme vetäneet perässämme ketään. Toimet keskitettiin tiettyihin asioihin, kustannushyöty oli aivan toisenlainen kuin jos pieni budjetti olisi ammuttu palasiksi maailmalle.

Kohderyhmävalinta, 1. lapset, nuoret, perheet ja 2. päättäjät, osui oikeaan. Jos Sre "2" tulisi, kohderyhmien kannattaisi olla juuri nuo samat. Näillä kahdella on avaimet suomalaisen ruokakulttuurin ja ruoan tulevaisuuteen. Ottaisin mukaan enemmän päättäjäpuolelta teollisuutta ja kauppaa, näiden kahden valtavan tahon kanssa tehtiin aivan liian vähän töitä Sre "1" ohjelmassa.

Ohjelmalle asetettiin tavoitteet ja mittarit heti alussa. Tavoitteiden olisi pitänyt olla vielä konkreettisempia ja helpommin mitattavia, mikä on ikuisuusongelma näissä ohjelmissa. Mutta me todella ryhdyimme mittaamaan, esimerkiksi koskaan aiemmin ruoan tekijöiden tai ruokakulttuurin arvostuksesta ei oltu tehty seurantaa. Kun tuli tiedon tarvetta, me tutkimme. Nyt näitä tutkimuksia referoidaan viikoittain jossain päin Suomea, esim. ruoan alkuperätutkimus julkisissa keittiöissä tuli todella tarpeeseen.

Ohjelmassa oli koko ajan toisaalta toimintasuunnitelma miten edetään hallituksen antamien tehtävien kanssa (lähi, luomuruoan edistäminen, ravitsemuskäytt. edistäminen, kansainvälistyminen jne.) ja toisaalta viestintäteemat (syödään yhdessä, kestävä syöminen), jotka nostettiin viestinnän kärjiksi eri vuosina. Näin tekeminen tapahtui osittain kahdella tasolla, kummankin ruokkiessa toisiaan. Meillä oli kuukausittaiset tarkat suunnitelmat mitä tehdään, mikä asia nostetaan ylös esim.nettiin ja miten puhemiehet jne. näkyvät. Toimet ja tekemiset johdettiin tietenkin varsinaisesta toimintaohjelmasta.

Ohjelmassa tehtiin monia innovaatioita, niin toiminnan kuin viestinnänkin suhteen. En voi kylliksi kiittää kumppaneitamme. Erityisen suuri kiitos menee Seija Kurunmäelle Kuuleen, aina löytyi ratkaisu ja jokin uusi lähestymiskulma - oli se sitten Sre tatuointi tai Sre-kuukauden blogi keksintö. Tekeminen oli hauskaa, ja nauravaisten naisten kanssa saatiinkin aikaan. Vauhti oli välillä melkoista, sen näkee nyt mm. Sre sivujen ajankohtaista osiota taaksepäin plärätessä.

Ohjelmaa oli upea tehdä kun sillä oli vaikutusvaltaiset tukijat ja sosiaalinen tilaus. En voi kylliksi kiittää ohjausryhmää ja etenkin puheenjohtaja Jaana Husu-Kalliota, jolta aikaa ja mielipiteitä sekä olkapäätä löytyi aina. Maa- ja metsätalousministeriön korkein johto ja ministeri Anttila henkilökohtaisesti tukivat kaikissa käänteissä, se merkitsi paljon. Samoin esimerkiksi ulkoasiainministeriön johdon suunnalta tuli tärkeää kannustusta. Kun ohjelma hyväksyttiin hallituksen istunnossa 2008 joulukuussa, oli paikalla lähes koko hallitus, samoin ministeriryhmän seurantakokouksessa 2009.

Hienointa mitä olen ohjelmasta kuullut on se että eräs läheltä seurannut sanoi: "Sre:stä on tullut brändi - ei sitä voi lopettaa". No, jos ei nyt ihan brändi niin olen kyllä samaa mieltä siinä, että Sre lunasti paikkansa. Ohjelmalle oli tilaus, se teki asioita joita mikään muu organisaatio ei tehnyt. Ehkä parasta oli se, että saimme aikaan yhteistyötä monien eri tahojen kesken, annoimme "syyn ja oikeutuksen" alueille kokoontua ja puhua omaleimaisesta ruokakulttuurista. Nostimme kissan pöydälle päättäjien keskuudessa, meillä oli siihen hallituksen mandaatti.

Vielä istuvan hallituksen ohjelma oli ensimmäinen hallitustason ohjelma Suomessa, jossa ruokaa käsiteltiin kokonaisuutena, kulttuurisena tuotteena, ymmärtäen sen moninaiset merkitykset. Se oli ensimmäinen ohjelma, joka ei ollut maatalouspolitiikkaa vaan ruokapolitiikkaa. Toivon että uusi hallitus ottaa ohjelmaansa myös ruoan, katsoo sitä kuluttajan näkökulmasta ja peilaa sitä tulevaisuuden haasteisiin. Kestävän suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma? 

En aio lopettaa bloggaamista, mutta siirrän asioiden käsittelykulmaa. Jatkossa työskentelen edelleen MMMssä mutta Elintarvike- ja terveysosastolla, tehtäväni liittyvät mm. vastuulliseen ruokaketjuun - joten aiheet liippaavat läheltä aiempia kirjoituksiani. Pysytään yhteydessä.

Marja

tiistai 3. toukokuuta 2011

Vuoden Tähtituote on...

ETL:n vuoden tähtituote palkinnon on voittanut kuluttajien äänestyksellä Valio Maito Plus!

Onnea Valio - kuluttajaa on kuultu ja jälleen tehty menestystuote, joka on löytänyt yhä useamman suomalaisen (meidänkin) jääkaappiin.