lauantai 23. lokakuuta 2010

Barrikaadeille köksänopetuksen puolesta!!


Kotitalousopetuksesta on tulossa peruskoulun tuntijakouudistuksen suurin häviäjä, se on jo nyt kaikkein pienin oppiaine tuntimäärältään. Esitys uudeksi tuntijaoksi on entisestään vähentämässä kotitalouden valinnaisuutta eikä tuntimääräänkään ole tulossa korotusta. 

Perusopetuksen uudistusehdotus sotii nykyistä hallitusohjelmaa sekä juuri keskiviikkona 20.10. annettua valtioneuvoston Kansallista ruokapolitiikka-esitystä vastaan. Uudistus vähentäisi radikaalisti taito- ja taideaineiden opetusta ja erityisesti valinnaisuutta. 


Kotitalouden opetus antaa koko elämän kantavia oppeja, nimen omaan arjen pyöritykseen. Sen opettaminen ei ole hukkaan heitettyä aikaa tai rahaa,  vaan päin vastoin. Sitä paitsi se on yksi kaikkein suosituimmista valinnaisista aineista. Käden taidot ja vaikka ruokaosaaminen eivät synny itsestään. Kodeissa, joiden vastuulla olisi esim. ruoan laiton opettaminen lapsille, ei useissakaan laiteta ruokaa itse. Miten välitetään ymmärrys oikeasta ruoasta, raaka-aineista, niiden käsittelystä, monipuolisesta ruokavaliosta jos kotona äiti tai isä eivät osaa tai halua laittaa ruokaa eivätkä näe ruoan ja sen tekemisen arvoa. Yhä suurempi vastuu jää näin koululaitokselle. 
 
Mikäli kotitalouden opetus ja valinnaisuus vähenee, murentaa se entisestään kuluttajataitoja, ruokakulttuuriamme ja ruoan arvostusta. Arvostus ruokaa ja ruoan tekijää kohtaan syntyy vain omaehtoisen kokemisen ja oppimisen kautta, kädet mullassa ja taikinassa.

Peruskoulun tulisi antaa eväät elämän hallintaan, älkää nyt hyvät päättäjät viekö tältä ajatukselta pohjaa pois ja vähentäkö taide- ja taitoaineiden (sis. kotitalousopetus) valinnaisuutta ja määriä!

perjantai 15. lokakuuta 2010

Hallitus tekee ruokapolitiikkaa - selonteossa vahva ruokakulttuurinen näkökulma!

"Ruokaan liittyvä kulttuuri ja osaaminen ovat keskeinen osa sivistystä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia". Näin alkaa hallituksen toissapäivänä antama selonteko ruokapolitiikasta. Sanoisin että todellakin historiallinen lause, ensimmäistä kertaa ruoka ja kulttuuri ovat samassa lauseessa näin tärkeän paperin johdannossa! Muutaman viimeisen vuoden aikana on tapahtunut paljon, ruoan kulttuurisia merkityksiä on viimein alettu ymmärtää. Jopa eräänä toimenpiteenä mainitaan "edistetään suomalaista ruokakulttuuria".

Selonteko pohjaa kesäkuussa annettuun Huomisen Ruoka -strategiaan. Selonteko tekee ensi kertaa ruokapolitiikkaa, ei maatalouspolitiikkaa.

Selonteossa on hyvin konkreettisia toimenpiteitä lasten ja nuorten ruokaosaamisen parantamiseksi, ja myös kouluruokaan liittyen. Hallitus kannattaa varmistetun jäljitettävyys- ja vastuullisuusjärjestelmän luontia ruokaketjuun - niin että kuluttaja voisi tietää paremmin ruokansa reitistä, vihdoinkin. Hallitus korostaa selonteossa, että julkisen sektorin ruokahankintaosaaminen ja ruokahankintojen riittävät resurssit pitää varmistaa. Ruokakasvatusta, terveyttä edistäviä ruokavalintoja sekä luomu- ja lähiruokaa halutaan edistää.

Koko selonteko luettavissa tästä linkistä.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Raparperia itämaiseen tapaan, raparperichutney räjäyttää tajunnan

Viime viikonloppuna revittiin loputkin raparperit maasta. Satoa tuli melkoisesti ja lähdin metsästämään käyttötapoja tuolle jalolle mutta aivan liian aliarvostetulle jokaisen puutarhan vihreälle. Mangochutney oli päässyt itämaisen ruoan kaipuussa loppumaan, joten mietin että miksei raparperichutney voisi olla vähintään yhtä hyvää... Löytyikin Raparperichutney:n ohje, jota muokkaisin hieman.
 
Voi mikä tuoksujen sinfonia!! Miettikää inkivääriä, raparperia, chiliä, valkosipulia, kanelia ja kaardemummaan samassa kattilassa. Aivan ihanaa!!

Raparperichutney, alkuperäisestä ohjeesta ks yllä muokattuna

1 litra raparperin paloja
2 isoa omenaa
3 isoa punasipulia
6 isoa valkosipulin kynttä
1 pitkä punainen tuore chilipalko
1 dl tuoretta inkivääriä
2 dl sokeria

1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl kardemummaa
  2tl kanelia
1 dl väkiviinaetikkaa
0,5 dl vettä
2 rkl öljyä

 
Tee chutney paksupohjaisessa kattilassa. Kuori ja pilko raparperit, omenat, sipulit ja paprika. Hienonna valkosipuli, chili ja inkivääri. Freesaa öljyssä sipulit, valkosipuli ja chili. Lisää muut aineet ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä noin tunti. Kuori vaahto pois. Purkita.



Nyt tiedätte mitä eräät saavat tuliaisiksi. Mökillä grillataan tällä syyslomaviikolla, ja kyytipojaksi chutneytä. Miten olisi lämmin vuohenjuustotoast mit raparperichutney? Oi ihanuutta.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Aloittaako Cook it Raw uuden gastronomisen aikakauden?

Sain olla kuukausi sitten 16 maailman tähden, keittiömestarin kanssa, Suomen Lapissa kolmen päivän ajan, jossa he kokeilivat luonnon ja kulttuurin rajoja ruuanlaitossa. Paikalla oli (Michelin) tähtiä enemmän kuin taivaalla, ks postaukset syyskuusta.

Koko kokkivierailun sytykkeenä oli maailmanlajainen huoli ympäristön tilasta, ilmastonmuutoksesta, luonnonvarojen ehtymisestä. Nämä maailman eturivin kokit ovat alkaneet miettiä uudelleen syömistä, sitä perustavaa laatua olevaa kysymystä kuinka ruokimme itsemme ja maailman tulevaisuudessa. Tästä mietinnästä ja kokeilusta saattaa syntyä uuden gastronomisen aikakauden alku?


Kokkiryhmä pohti tekniikan ja luonnon sekä luonnonmukaisuuden ja kestävän kehityksen merkitystä, kuinka valmistaa ateria, jolla on pienin mahdollinen ekologinen jalanjälki.

Vastaus löytyy paluusta perusasioihin, ei ainoastaan niihin vaan niiden yli, ohi. Ajatus on COOK it RAW ydintä. Ruokakulttuurin tulevaisuus on siinä kuinka yhdistämme esteettisyyden ja eettisyyden - haluamme tarjota ruokaa, jota määrittelee tietty paikka ja aika (tässä tapauksessa Lappi ja ruska). Kokit sanoivat "haluamme näyttää teille että suoraan luonnosta otetut antimet maistuvat paremmilta kuin mikään mikä on kasvatettu".

Täysin luonnonmukaiset raaka-aineet on löydettävä uudelleen. Meillä Suomessa on löydettävää - se nähtiin näiden päivien aikana. Maut olivat sellaisia että suomalainen ne kyllä tuntee - mutta on unohtanut. En ole koskaan maistanut mitään sellaista, keitto joka oli suoraan metsä, jäkälä, sienet, kaskinauris, punajuuri, riista (jänis, pyy, riekko), poron kieli...

Pitää mennä kauas että näkisi lähelle. Ihmiset olivat haltioissaan, Narisawa pyyhki kyyneleitä liikutuksesta viimeisellä illallisella esitellessään riistalientä, jota oli tehnyt. Hän oli ymmärtänyt Suomessa jotakin sukupolvien ketjusta ja luonnosta, sellaista mikä on häviämässä.

Tällaisen kokemuksen jälkeen, varsinkin kun kansainvälinen pressi kirjoitti 150 artikkelia aiheesta, ei voi sanoa muuta kuin että meillä suomalaisilla on kaikki kestävän ruokatulevaisuuden avaimet käsissämme - kunhan vain huolehdimme seuraavista sukupolvista, eli siirrämme ruokakulttuurin heille.
- Se taitaa olla meidän jokaisen ruoan kanssa työtä tekevän tärkein tehtävä.

Lue kokkivierailusta kirjoitettuja artikkeleita ympäri maailman Ruokatiedon Uutisista

lauantai 2. lokakuuta 2010

Karitsan lapaa lauantaiksi

Tovi taas virähtänyt näistä jorinoista. Kovasti mieleni minun tekisi ottaa kantaa kolmen ämmän lakkauttamispuheisiin tai eilen MMMstä eteenpäin lähteneeseen HuomisenRuoka -selontekoon. Mutta jääköön tällä kertaa.

Sen sijaan varmaan haluatte kuulla miten karitsan lapa muuttui herkulliseksi lauantai-illan illalliseksi. No sitä minäkin. Idea tuli tietenkin suoraan Hesarin kuukausiliitteestä. Long live the Kuukausiliite!

Suussa suorastaan kihelmöi kun aamusella luin reseptiä karitsan lavasta ja ohrasta. Siispä tuumasta toimeen - karitsan metsästykseen. Ilman mitään hirveää kehua sanon, että kyllä on ihana asua kaupungissa, jossa on kunnon kauppahalleja.



Klo kahden aikaan lauantaina Hakaniemessä oli vielä tuoretta karitsan lapaa Pohjanmaalta, Isokyröstä. Kilohinta alle kympin! Kaksi kiloa kiitos!

Lavat pataan, muutama viilto lihaan, paljon valkosipulia ja tuoretta rosmariinia viiltoihin ja lihan alle. Kyytipojaksi tumma olut Iisalmesta - siis ei minulle vaan sinne pataan. Vielä mukaan suolaa, laakerinlehteä ja n 8 kokonaista mustapippuria. Ja uuniin ensin 230C 20 min ja sen jälkeen kolmeksi tunniksi 170C. Tässä välissä voi katsella vaikka Ryder Cup:ia tai juosta kympin lenkin.

Parin tunnin päästä sekaan juureksia, sipulia, porkkanaa. Kun liha irtoaa luusta, nosta lapa pois liemestä, siivoa lihat ylimääräisestä rasvasta ja luista ja siirrä toiseen kattilaan. Siivilöi liemi mukaan kattilaan. Lisää kattilaan toinen tumma olut ja keittele vielä noin 10 min. Tarkista maku ja ota siivilästä mukaan porkkanat ja sipulit + juurekset. Keitä ohra erikseen. Ja kyllä nyt mummo olisi sinusta ylpeä!

Asiasta viidenteen. Tiedätkö mikä on herkkuhissi? Ei herrahissi.